Lue keskustelun säännöt.
Kromosomihäiriöinen miniä
13.09.2011 |
Tunnen nuoren tytön, jolla on kromosomihäiriö. Hänellä se aiheuttaa oppimisvaikeuksia, ja hieman muita ongelmia, mutta kun on aurinkoinen ja reipas tyttö, on pystynyt käymään koko peruskoulun ihan normaalissa yleisopetuksen luokassa, ja kaveripiiri koostuu ihan tavallisista nuorista. Tietysti opetus on mukautettu, ihan normaaleja juttuja ei vaadita.
Mutta kun kaveripiiri on ihan tavallinen, löytyy tytölle luultavasti joskus ihan tavallinen poikaystävä, joka ei ehkä kaipaa huippuälykästä mutta muuten mukavaa vaimoa, ja hän päätyy todennäköisesti naimisiin.
Miten te suhtautuisitte anoppeina miniään ja lastenlastenne äitiin, kun hän paljastuisi jossain vaiheessa kromosomeiltaan poikkeavaksi eli jonkin määritelmän mukaan vammaiseksi, vaikka hän pystyisi elämään melko normaalia elämää. Häiritsisikö se teitä, vai olisiko se ok, ja sitten vaan tarjoaisitte apua esim raha-asioihin tai muihin vaativampiin juttuihin? Tai antaisitteko nuorten elää elämäänsä, ja suhtautuisitteko kuin kehen tahansa naiseen?
Kommentit (23)
Jos tykkään niin tykkään, jos en tykkää niin sitten en.
En toivo lastenlasteni äidiksi kuitenkaan ketään joka ei pysty huolehtimaan omista asioistaan koska se tarkoittaisi luultavasti sitä että minä joudun huolehtimaan niistä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sen ainakin olen oppinut, että minun äitinä olisi turha arvostella tai moralisoida poikani valintaa jos tuon tytön veisi vihille. Siitä tulee niin iso riita ja soppa, että olisi parempi antaa nuorten elää omaa elämää tahtomallaan tavallaan. J aihan oikeesti, minkäs teet jos toiset rakastavat toisiaan. Eihän se minulle kuulu. Kaikki asiat elämässä ei lasteni kohdalla taatustikkaan mene niinkuin haluaisin.
Oman hoivaviettini vuoksi luulen, että auttaisin ehkä liikaakin, tai ainakin haluaisin auttaa vaativimmissa asioissa jos apua pyytävät.
normaalin tasalla, eli peruskoulun oppiaineista suurin osa on helpotettuja, vaikka niitä normaalissa luokassa onkin käyty. Ulkonäkö on normaali, ei mitään hirveän ihmeellistä tai poikkeavaa. Pinnallisissa ihmissuhteissa kavereiden kesken ei välttämättä mitään huomaa.
Jotkuthan aiheuttaa hedelmättömyyttä.
...alkaisi mitään asioidenhoitovastuuta miniästäni ottaa. Pojalleni se kuuluisi eikä minulle. Mutta tietysti auttaisin niinkuin ketä tahansa perheeseen kuuluvaa jos apua tarvittaisiin, kohtuun rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukautettu opetussuunnitelma voi olla ihan normaaliälyiselläkin ihmisellä - siis ihmisellä jolla ei ole kehitysvammaa ja yleinen älykkyysosamäärä on yli 70. Ei nämä tietysti mitään rakettitieteilijöitä ole, mutta ihmisiä, jotka kykenevät itsenäiseen elämään ja työssäkäyntiin jne kuitenkin. Eivätkä tarvitse anopin paapomista.
Toivottavaa olisi toki, että kyseinen kromosomihäiriö ei olisi periytyvää sorttia.
Itse asiassa mä luulen, että miehen veljen vaimo on tällainen.
Tunnen nuoren tytön, jolla on kromosomihäiriö. Hänellä se aiheuttaa oppimisvaikeuksia, ja hieman muita ongelmia, mutta kun on aurinkoinen ja reipas tyttö, on pystynyt käymään koko peruskoulun ihan normaalissa yleisopetuksen luokassa, ja kaveripiiri koostuu ihan tavallisista nuorista. Tietysti opetus on mukautettu, ihan normaaleja juttuja ei vaadita. Mutta kun kaveripiiri on ihan tavallinen, löytyy tytölle luultavasti joskus ihan tavallinen poikaystävä, joka ei ehkä kaipaa huippuälykästä mutta muuten mukavaa vaimoa, ja hän päätyy todennäköisesti naimisiin. Miten te suhtautuisitte anoppeina miniään ja lastenlastenne äitiin, kun hän paljastuisi jossain vaiheessa kromosomeiltaan poikkeavaksi eli jonkin määritelmän mukaan vammaiseksi, vaikka hän pystyisi elämään melko normaalia elämää. Häiritsisikö se teitä, vai olisiko se ok, ja sitten vaan tarjoaisitte apua esim raha-asioihin tai muihin vaativampiin juttuihin? Tai antaisitteko nuorten elää elämäänsä, ja suhtautuisitteko kuin kehen tahansa naiseen?
vai miksi he tarvitsisivat anopin apua raha-asioihin ym.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten minulla (no, malli oli provosointia, mutta fiksu, ihan nätti ja koulutettukin kai on sopivampi kuvaus). Lapsilla on 50-50 todennäköisyys sairastua munuaissairauteen, joka voi tappaa tai ainakin tuhota munuaiset keski-iässä.
jos miniä ihan suht normi olis ku kukatahansa muukin ja ainoa haitta olisi ettei ois ihan niin fiksu peruskoulujutuis ku muut ni miksi sitä sen kummemmin ees ajattelisi?!
Uskallankohan itse kohta harkitakaan lapsia kun omaan mnta perinnöllistä vikaa - keliakia, huulihalkio, likinäkö, otoskleroosi (voi johtaa kuurouteen keski iän jälkeen)...
Ai mutta mulla on ihan virallisesti todettu ÄOn olevan keskimääräistä ikästäni korkeampi, eihän täs siis mitään hätää ole. :)
Kun älyhän se ratkaisee, toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos miniä ihan suht normi olis ku kukatahansa muukin ja ainoa haitta olisi ettei ois ihan niin fiksu peruskoulujutuis ku muut ni miksi sitä sen kummemmin ees ajattelisi?! Uskallankohan itse kohta harkitakaan lapsia kun omaan mnta perinnöllistä vikaa - keliakia, huulihalkio, likinäkö, otoskleroosi (voi johtaa kuurouteen keski iän jälkeen)... Ai mutta mulla on ihan virallisesti todettu ÄOn olevan keskimääräistä ikästäni korkeampi, eihän täs siis mitään hätää ole. :) Kun älyhän se ratkaisee, toki.
Lienee aika harvassa ne ihmiset, joiden kromosomeista ei mitaan perinnollisia vikoja loydy... Itsellakin loytyy perinnollinen munuaissairaus, silmanpainetauti jo oireellisina (ja perittyina) seka ainakin valtimonkovettumatauti vahvasti todennakoisena tulevaisuudessa (ikaa ei vaan viela "tarpeeksi" taudin esilletuloon).
osa yhdestä kromosomista puuttuu kokonaan, kyse ei ole tavallisesta geenivirheestä, joita on meillä kaikilla. Periytyy 50% todennäköisyydellä. Vakavuus vaihtelee kehitysvammaisuuden ja fyysisten vaivojen sekä oppimisvaikeuksien välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan riippuu ihan siitä kromosomihäiriöstä. Sukukromosomien häiriöt harvoin aiheuttavat mitään kovin vakavaa, mutta jotkut kromosomiviat voivat aiheuttaa vaikea-asteista kehitysvammaisuutta.
... sitä kannattaa ehkä miettiä myös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin olla vähän skeptinen, sillä kromosomien vammat periytyy. Muuten ei mitään ongelmaa. Eläkööt elämäänsä, minä en rupea passaamaan.
... sitä kannattaa ehkä miettiä myös?
ja minusta kyseinen tyttö on oikein mukava tapaus. Ja miniäksikin kelpaisi, jos siitä olisi kyse.
niin en usko muiden huolivan häntä kuin vähän koulutettujen poikien, joilla myös koulu mennyt huonosti.
Ihan niin kuin korkeakoulun käynyt harvoin ottaa puolisoksi pelkän peruskoulun käynyttä tai vaikka postinjakajaa, (tosin niin joskus käy.)
Pariskunnalla täytyy olla yhteiset puheenaiheet, jotta kiinnostus toiseen riittäisi.
Eivät ne yleensä periydy.
periytyvyys on 50 prosenttia, en sano tarkemmin mikä on kyseessä, mutta yleinen muutos on.
Ettei siinä kerrottaisi, että jos kyseessä on balansoinut muutos, se voi periytyä 50% varmuudella, mutta yleensä kyseessä on satunnainen muutos.
Sinänsä useimmat kehitysvammaiset ei mene naimisiin, koska tasa-arvoista suhdetta on vaikea luoda siltä pohjalta että toinen on lapsen tasolla. Jos taas äly on normaalin rajoissa, eikä kehitysvammaa ole, ei varmaan tarvita myöskään kauheasti kenenkään puuttumista.