Mä en pysty päättämään! Menenkö töihin vai jäänkö vielä vuodeksi kotiin...

sanoa toisen puolesta :). Minä pohdin samoja aikoinani. Meillä asia järjestyi siten, että aloin tehdä osa-aikatöitä iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin puolisoni oli lasten kanssa kotona. Minulle teki tosi hyvää päästä vaihteeksi myös vähän työkuvioihin sisälle. Meilläkin esikoinen oli aika herkkä ja vaativa tapaus, enkä häntä olisi voinut laittaa vielä 2-vuotiaana päiväkotiin. Hän meni sinne 3-vuotiaana, jolloin olikin siitä jo ihan innoissan, oli kasvanut vuodessa huimasti.



Pähkäile itse, mikä sinulle ja lapsillesi parhaimmalta tuntuu!

Esim. sitä, saisitteko lapsen/lapset (onko teillä muitakin lapsia, minkä ikäisiä?) lähipäiväkotiin?



Tähän aikaan syksystä voi olla tosi vaikeaa saada paikkaa lähipäiväkodista. Niitä paikkoja tulee enemmän jakoon oikeastaan vain elokuussa, kun eskarilaiset ovat lähteneet kouluun. Joten se puoltaisi päiväkotiuran alkamista vasta vuoden päästä, elokuussa 2012.



Millainen työpaikka olisi, olisiko toivomaltasi alalta ja olisiko mahdollisuus laajentaa se kokopäiväiseksi myöhemmin? Jos on, se puoltaisi töihinmenoa nyt. Jos taas kyse on "hanttihommasta" ja pätkätyöstä, olisi ehkä hyvä ajatus odottaa vielä ja kouluttautua alalle, josta oikeasti tykkäät.



Mitä tulee etelänmatkaan, niin jos nyt alat säästää, voisitko toteuttaa sen joka tapauksessa ensi kesänä? Veikkaan, että kyllä.



Voisitko tukea arjen jaksamistasi muulla tavoin kuin töihinmenolla? Toki töissäolo voi virkistää, jos työ on mieluista - mutta se voi myös stressata ihan sietämättömästi, jos on tottunut leppoiseen ja omaan rytmiin ja jos samalla potee huonoa omaatuntoa ja huolta lapsen pärjäämisestä. Itse laihduin töihinpaluun jälkeen muutamassa kuukaudessa viisi kiloa pelkästä stressistä...

sun itse nyt ratkaistava. tee lista plussista ja miinuksista mitä työn vast.ottaminen toisi. kysy mieheltäsikin mielipide asiaan.

ja ole sitten päätökseesi tyytyväinen nyt ja jatkossakin.

Palasin töihin kun lapsi oli 1v1kk.

Hoito lähti pojan kanssa tosi hyvin käyntiin, pelkäsin siis aivan turhaan.



Nyt olen onnellisesti raskaana ja haluaisin vain nopeasti pienokaisten kanssa kotiin :)



Vaikka ehdinkin olemaan vasta 2kk töissä kun tulin uudelleen raskaaksi, niin ei harmita.

Aluksi pelotti, että miten kerron tämän taas pomoille.



Mutta työtä kerkeää vielä tekemään :)



Ymmärrän toki sen pelon, että onko oikea aika laittaa hoitoon, mutta myös äidin oma "vapaa-ajan hengähdyskin" on tärkeää.

Itse palasin silloin töihin, kun tuntui, että päivät ovat tylsiä eikä ollut mitään tekemistä (kaiken sen puistoilun & kävelyn lisäksi).



Nyt kun oon palannut töihin, niin kummasti mieli muuttui.



Tee miltä sinusta ja miehestäsi tuntuu ! :)

aikoinaan.



Jos nyt voisin palata, niin jäisin kotiin...

aikoinaan.



Jos nyt voisin palata, niin jäisin kotiin...

Olen itse vähän samantyyppisen pohdinnan edessä ja vaikeaa se on. Minä valitsisin tässä tuon osa-aikatyön, koska nyt olisi hyvällä tavalla mahdollista totutella lasta tarhaan, kolme päivää viikossa on ihan hyvä. Jos haluat oloa helpottaa, niin jos saat kotiapua järkättyä niin että lapsen päivät ovat vielä lyhyet, niin tarhailusta voi olla teille kaikille iloa. Mun esikoinen on hyvin herkkä kaveri, mutta kummasti tarhassa on reipastunut, kunhan alusta päästiin vauhtiin.



Näissä jutuissa kannattaa muistaa, että väärää päätöstä et voi tehdä :) Tekemäsi päätös on paras, vaikka jonkin aikaa varmasti se toinen vaihtoehto kummittelee mielessä.

Itse teen nyt kahta iltaa viikossa, mies hoitaa lapset sillä aikaa. Lapset nyt 1v ja 9v.

Minusta tuntuu tosi hyvältä ratkaisulta! Eli jos lasten hoito tosiaan järjestyy ilman, että tarvitsee tarvitsee laittaa päiväkotiin, osa-aikatyö on hyvä ratkaisu! Nyt saan samalla kotihoidontuen, kuntalisän ja palkan:)

Esim. sitä, saisitteko lapsen/lapset (onko teillä muitakin lapsia, minkä ikäisiä?) lähipäiväkotiin? Tähän aikaan syksystä voi olla tosi vaikeaa saada paikkaa lähipäiväkodista. Niitä paikkoja tulee enemmän jakoon oikeastaan vain elokuussa, kun eskarilaiset ovat lähteneet kouluun. Joten se puoltaisi päiväkotiuran alkamista vasta vuoden päästä, elokuussa 2012.

Minä palasin töihin viime helmikuussa, kun lapset oli 2v1kk ja 3v.8kk. Ei puhettakaan, että olisin saanut hakemaani lähimpään päiväkotiin lapsia! Niissä on paikat mitoitettu tosi tiukoille, koska kaupunki kyttää läsnäoloprosentteja, joten jouston varaa ainakaan useamman kuin kahden lapsen suhteen ei useinkaan ole.

Siinä sitten kustattiin lapsia toiselle puolelle kaupunkia (asutaan Hesassa). Hoitopäivästä tuli tosi pitkä ja hankala. Onneksi saatii paikat läheltä tänä syksynä, mutta se merkitsi, että lapset joutuivat pois tarhasta, johon juuri olivat ehtineet tottua.

4 viikkoa sitten töihin.

Meidänkään lapsi ei puhu kuin muutaman sanan.



Minun oli taloudellisista syistä pakko palata töihin. En olisi muuten vielä palannut.



Mies on vuorotöissä ja meillä lapsi on hoidossa 2-4pv/vko.



Nyt olen jo "kotiutunut" takaisin työhön ja siellä on ihan kivaa, varsinkin ne aikuiskontaktit, mutta silti olisin mieluummin kotona.



Sitä asiaa ei voi kukaan sun puolesta päättää ja varmaan on usein niin, että päätös on vaikea tehdä, mutta kun sen saa tehtyä, niin sitten helpottaa. Kaikki on taas selvää ja toimii sen pohjalta.



Minuna sanon sinun tilanteeseen, että jos ei ole pakko mennä töihin, älä mene, mutta sinä sen oikeasti itse ratkaiset. Kirjoita vaikka plussia ja miinuksia ylös ja katso kumpi lista on pitempi.

Töitä olis siis ainakin vuodeksi, ja sitten olisikin tarkoitus alkaa opiskelemaan. ap

Se on kuitenkin lyhyt aika elämässä ja lapsellesi varmasti tärkeätä.

niin eikö onnistuisi mummoloissa tmv?

niin eikö onnistuisi mummoloissa tmv?

lapset ovat vaan kerran pieniä. Oikeasti.



Minä en ole katunut sitä, että olin kotona lasten ollessa pieniä. Lapsetkin muistavat lapsuutensa hyvänä vaikka ulkomaanmatkoja ei tehtykään. Ovat siis nyt jo teinejä/aikuisia.



Jos tympii, keksi jotain ohjelmaa, vapaaehtoistoimintaa, uusi harrastus vaikka lasten kanssa.