Härkösen häpeä, olisi itse toivonut huostaanottoa
Härkösen kirjassa Onnen hetki kuvataan sijaisvanhemmuutta. Kirjassa tulee useaan otteeseen ja toistuvasti esille se, että kaikki sijoitettavien lasten vanhemmat ovat päihde- ja huumevanhempia.
Syynä valtavaan huume- ja päihdevanhempien määrään on yksiselitteisesti ja ainoastaan 90-luvulla alkanut koventunut työelämä.
Tällä hetkellä yli 17 000 lasta sijoitettu kodin ulkopuolelle. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissa jo yli 70 000 lasta. Syrjäytymässä lähes 70 000 nuorta.
Nämä kaikki lastensuojelun asiakkuudessa olevat vanhemmat saavat nyt huume- ja päihdevanhemman leiman, kiitos Härkösen.
Lastensuojelun asiakkuus aiheuttaa myös sen, että he ovat kykenemättömiä arvioimaan omia tekojaan. Vanhemmat ja vanhemmuus määritellään vain ja ainostaan lastensuojelun viranomaisten näkökulmasta. Lastensuojelun asiakkuudessa olevilta asiakkailta viedään puheoikeus, koska heitä tarkastellaan vain ja ainostaan" ylhäältä alaspäin". Asiakkuus tuo valmiit oletukset ja kaavat heidän toimistaan.
Lastensuojelu on häpeä, josta on perheen hyvä vaieta. Häpeä voi olla niin voimakas, että päihde- ja huumevanhemmat hankkivat asianajajan taistelemaan lastensuojelun toimia vastaan. Ainoa syy vanhemmilla toimia ei ole lapsi vaan häpeä.
Kirjan kuvatunlaisissa päihde- ja huumeperheissä lapset eivät todellakaan voi elää! Sijoitus on ilman muuta ainoa oikea vaihtoehto.
Kirjassa korostetaan myös sukupolvien mukana tulevaa syrjäytymistä ,joka ei katkea. Huono-osaisuus periytyy. Se voidaan katkaista sijoittamalla lapsi uuteen perheeseen.
Kirja on kuin kooste lastensuojelun etupiirin ajatusmaailmasta.
Lastensuojelubisneksen (kirjan mukaan bisnestä ei ole) ainoa toivo on nyt uudet sijaisperheet, jotka haluavat ottaa sijaislapsen kasvatettavaksi.
Anna-Leenan motiivi tällaisen teoksen kirjoittamiseen, oma häpeä. On varmaan itse toivonut huostaanottoa niin itselleen kuin siskolleenkin!
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=115&t=554&a=2550
Anna-Leena Härkönen - sisaren itsemurha
Tämä oma häpeä se juuri sokeuttaa ne sos.työntekijätkin. Ne "pelastajat" joilla on itsellään trauma, haluavat rientää pelastamaan lapsia terveistäkin perheistä.
Kommentit (25)
Olisi mielenkiintoista tietää saiko kirjailija kirjoitusprosessin aikana rahallista tukea lastensuojelujärjestöiltä tai sijaisperheiden taustayhdistyksiltä...
huostaanotetun lapsen äidin näkökulmasta ja tehnyt äidistä päähenkilöä? Huomattavasti mielenkiintoisemman kirjan olisi saanut aikaiseksi.
romaanin jaksoit tänne kirjoittaa?
kielivät vainoharhaisuudesta, joka taas on vakavien mielenterveyshäiriöiden oire. Joten hyvä, että sulta otettiin ne lapset huostaan.
Jos haluat tilannetta paremmaksi, katso peiliin ja myönnä, että sulla on ongelma. Sillä tavalla voit ehkä kuntoutua ja siis olla paremmin lastesi elämässä mukana.
romaanin jaksoit tänne kirjoittaa?
Ja sosiaaliviranomaiset olivat erinomaisia, empaattisia ja kuuntelevia. Kukaan ei leimannut perhettä, poikaa eikä minua, poikakin sanoi että ei äidissä ole mitään vikaa, hommat nyt vaan menivät pieleen.
ollaan LS-asiakkaita, tehtiin itse itsestämme ilmoitus. vain ilmoituksen tekemällä oli mahdollista saada lapsellemme se tuki jonka hän tarvitsee.
lasta ei ole huostaanotettu, vietämme ihan tavallista perhe-elämää. LS-ilmoituksen ansiosta vai saamme tukea, jota ilman asiakkuutta ei olisi saanut.
olemme akateemisia, työssä käyviä keskituloisia ihmisiä. emme kumpikaan vanhempi käytä alkoholia emmekä edes tupakoi.
se että vetää herneen nenuun jostain romaanista, kertoo lähinnä omasta ongelmaisuudestaan. kuten täällä jo sanotiinkin, kannattaisi varmasti katsoa peiliin ja olla itselleen rehellinen.
heppoisemminkin perustein. Kaikki tunnepuolen laiminlyönnit ei suinkaan tapahdu pelkästään huue ym perheissä. Persoonallisuuushäiriöisten vanhempien lapset tarvitsisivat monasti sosiaalityön tukea.
"Kirjan mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaa lastensuojelu asiakkuuden tuoman häpeän ainoaksi motiiviksi ottaa yhteyttä asianajajiin."
Oh hoh! No jopas on opus! Pitääpä ehdottomasti panna varaukseen kirjastoon.
http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2011/fi_FI/onnen_tunti/
Jumpe, haksahtiko Härkönen kirjoittamaan kiltisti vain yleisen papillisen liturgian mukaan, hän ryhtyi siis valtakoneiston propagandistiksi?! Kovin kumman tehtävän hän itselleen valitsi. Miksi kirjoittaa kirja, jos toistelee vain virkamiesten latelemia kliseitä? Ne ovat tiedossa jo.
Kirjailija elää näkökulmasta. Jeesustelu on kauhea laji, jota en haluaisi kirjallisuudesta löytää.
Ai että siis häpeä saa ihmiset puolustautumaan ja vanhemmat puolustamaan lapsiaan?! Heh, heh. Häpeävät vanhemmat eivät puolustaudu. Oikeusturvan loukkauksista hermostuneet sen tekevät, kuten yleensäkin tässä maailmassa.
kielivät vainoharhaisuudesta, joka taas on vakavien mielenterveyshäiriöiden oire. Joten hyvä, että sulta otettiin ne lapset huostaan.
Jos haluat tilannetta paremmaksi, katso peiliin ja myönnä, että sulla on ongelma. Sillä tavalla voit ehkä kuntoutua ja siis olla paremmin lastesi elämässä mukana.
Antaisit jo olla.
mutta ei kuitenkaan penaalin terävin kynä.
kun katsoo Googlella kuinka sijaisperhetoiminnan eturyhmittymät hyödyntävät Härkösen uutta kirjaa Onnen tunti, niin kyllä ihmetyttää. Harvoin yksi kirja pääsee näin keskeiseksi osaksi koneistoa, koneiston tukijalaksi ja kansalaisten normalisoijaksi. Nyt on kyllä kirjallisuuden tehtävä ja idea kadonnut täysin! Alkaa muuten epäilyttää jo sananvapaudenkin kohtalo.
Kovin kiinnostava teos tämä Anna-Leena Härkösen Onnentunti (Otava 2011). Sen avulla voimme nyt tarkastella sitä, kuinka raaka valta hyödyntää eli suorastaan hyväksikäyttää hengentuotoksia. Ja kirjailija nähtävästi kiltisti suostuu koneiston seireenien kutsuihin.
kun ei itse siltä kaikista tasapainoisimmalta naiselta vaikuta, niin tekee kirjan että saa lastensuojelun epäilyt käännettyä pois itsestään ja omasta äitiydestään???
Ne on samanlaisia traumatisoituneita ylihysteerisiä hermokimppuja, jotka ei kestä yhtään mitään normaalia.
Täällä taas kälättää ihmiset, jotka eivät tunne sen kummemmin Härköstä kuin perhettäänkään. Kiva arvuutella ja maalailla kaikenlaisia päättömyyksiä.
Nokkelasti rouvat ajoittivat syksyyn tämän propagandan julistuksen. Kun päiväkodit ja koulut on alkaneet niin tämä suorasta yllyttää niitä kaikenkarvaisia huolikartoittelijoita tekemään LS ilmoituksia ja hankkimaan perheille vaikeuksia!
Ap, hakeudu hoitoon! Sä olet oikeasti sairas ihminen!
Ap, hakeudu hoitoon! Sä olet oikeasti sairas ihminen!
Sä oot sairas, hakeudu hoitoon!
että täälläkin kirjoitetaan "fiktiivisestä teoksestä" meuhkaamisesta, koska LS:n "asiakkaaksi" joutuneet tietävät lapsineen kaiken ENNEN KAIKKEA VÄÄRÄSTÄ leimaamisesta.
Ja minkä ihmeen takia Perhehoitoliitto tarttuu niin hiton hanakasti tähän FIKTIIVISEEN teokseen? He kun ovat puheenjohtajansa avustamana tehneet ko. fiktiota todeksi paasauksellaan jo vuosien ajan.