Auttakaa! Miksi lapsi hakkaa päätään?

PLIIS!!!!

Siskoni lapsi istuu vankilassa. Oli vauvana samanlainen. Ei silti ollut mitenkään vammainen tms, vaan päinvastoin oli luokkansa parhaimpia.



Jääräpää, tahtoi olla aina oikeassa kaikessa, ei hyväksynyt sääntöjä!



Surullista.

En kiinnitä huomiota jos hakkaa niin lopettaa kyllä kun sattuu, mutta ei saa huomiota. Aika moni tehnyt tuota.

Olin kuulemma lapsena samanlainen, en tiedä kauanko jatkui. Johtuu vaan temperamentista. Varmaan uhmaiän väistyessä helpottaa vähän.



Kannattaa koittaa hankkia tietoa, miten vahvan temperamentin lasta opastaa käsittelemään tunteitaan ja kiukkua etenkin. Pääsee lapsi sitten aikuisena helpommalla, kun ei tarvitse itse opetella siinä vaiheessa.



Ihan kunnon ihminen musta tuli, ei kannata siltä kannalta huolehtia. Yliopistotutkinnon olen opiskellut ja tähän mennessä yksi lapsi. Lapsi ei taida olla onneksi perinyt temperamenttiani. :D

Kuulostaapa kyllä kurjalta. Suostuuko syliin noissa tilanteissa? Mielestäni voisi vähän pakollakin pitää kunnes rahoittuu, jotta ei pääse vahingoittamaan itseä. Olette varmaan kuulleet holdingistä tms. Kuulostaa nimittäin siltä ettei tosiaan osaa hallita itseään vielä, vaan tarvitsee siihen vielä aikuisen. Aikuisen tyyni olemus viestii lapselle turvaa pahan mielen iskiessä ja lopulta lapsi oppii itse sietämään pahaa mieltä. En nyt kyllä osaa muuta sanoa, mutta toivottavasti tosiaan pian ohi menevä vaihe!

hakkasi päätään seinään aina ristiriita tilanteissa. Myöhemmin teki muita outoja juttuja. Esim teloitti puistossa siipirikkoisen lokin ja poltti leikkimökin...



Suosittelen ettet huomioi tai tee mitään ilmeitä, kun alkaa takomaan päätään seinään.

Lapsi kiristää sinulta huomiota tai jotain muuta.

Ehkä et tarpeeksi huomioi lastasi ja olet tavallaan vähän huono vanhempi. Nyt sinulla on tilaisuus muuttaa tapojasi.

Älä kuitenkaan palkitse päänhakkaamista.

Itse muistan kolistelleen päätäni huvikseen. Ei se lapsena sattunut, mistähän johtui... Enkä myönnä että olisi vaikuttanut älylliseen kehitykseen :D



Kiukun ilmaisemisen muotona ihan normaalia toimintaa. Joskus uhmassa on vaan niin perin hankalaa antaa periksi ja ahdistus purkaantuu esim. fyysisenä aktiviteettina, joka voisi olla tietysti äitiä vähemmän huolestuttavaa juoksemista ja tavaroiden paiskomista.



Tätähän ahdistumista aikuisten pitäisi sitten lapselle opettaa käsittelemään muutoin, kuin fyysisesti. Tosin vielä 2-vuotiaan ei tarvitsekaan osata rakentavampia ratkaisuja. Ota käytös kuitenkin puheeksi terkan tai lääkärin kanssa, jos tuntuu että jatkuu liian pitkään, sillä joidenkin on hyyyyyvin vaikeaa oppia käsittelemään esimerkiksi pettymistä ja häviämistä ja voivat tarvita siihen apua.

Jos ei saa mitä tahtoo, niin heittäytyy maahan, mutta ei tyydy perinteisiin itkuraivareihin, vaan takoo otsaa lattiaan samalla :/ sitten itkee kahta kovempaa kun sattuu niin paljon. Otsassa on taas mustelma tämän takia :( Joku sanoi ettei puutu tähän, ettei lapsi opi saamaan huomiota tällaisella toiminnalla, mutta mä olen kyllä puuttunut sillä en uskalla lapsen antaa takoa päätään tuolla tavoin. Pelkään aivotärähdystä kun ei osaa arvioida voimiaan. Lisäksi olen sitä mieltä, että ei näin pientä pidä jättää yksin noin ison tunteen kanssa selviämään, vaan nappaan pois ja pitelen sylissä vaikka rimpuilevana kunnes rauhoittuu - onko tämä sitten sitä holdingia ehkä, en tiedä.



Lapsi on temperamenttinen ja niin olen minäkin. Ihan ihminen minusta on tullut vaikka vieläkin välillä kuohahtelee kovasti!

On kyllä tosi kylmää olla huomioimatta lapsen pään hakkaaminen. Pieni lapsi ei tee sitä manipuloidakseen, vaan ihan oikeasti tarvitsee vanhempiaan!

pahoinpitelystä mm. neulalla pistelystä jota äiti teki. Äiti siis pahoinpiteli fyysisesti eikä henkisestikään osannut millään reagoida tarpeisiini. Ekat muistot mulla 2v::stä, tein tieten tahtoen pään hakkaamista, jotta saisin äitiä järkytettyä, samalla toivoin että vahingoittaisin itseäni jotta pääsisin sairaalaan tms. Kaikki tämä loppui kun 3v:nä muutin toiseen perheeseen. Ei ollut tarvetta enää hakata päätä lattiaan.

pahoinpitelystä mm. neulalla pistelystä jota äiti teki. Äiti siis pahoinpiteli fyysisesti eikä henkisestikään osannut millään reagoida tarpeisiini. Ekat muistot mulla 2v::stä, tein tieten tahtoen pään hakkaamista, jotta saisin äitiä järkytettyä, samalla toivoin että vahingoittaisin itseäni jotta pääsisin sairaalaan tms. Kaikki tämä loppui kun 3v:nä muutin toiseen perheeseen. Ei ollut tarvetta enää hakata päätä lattiaan.

yliopistotutkinto, perhe, 2 lasta, hyvä duuni, paljon ystäviä, tyytyväinen nykyiseen elämääni. Äidin kanssa kommunikoidessa edellenkin tosin tekisi mieli hakata päätä seinään...

kanssa ollut kovin temperamenttinen lapsi. En muista päätä hakanneeni, mutta kaikenlainen taipuminen muiden tahtoon oli joissain vaiheissa niin vaikeaa. Muistan miten pahalta se tunne tuntui, kun tiesi, että on pakko taipua, muttei voinut antaa itselleen periksi.



Jälkikäteen ajateltuna se kyllä helpotti, kun äiti tai isä selitti, että tietävät kyllä, että nyt tuntuu vaikealta, mutta aina ei voi saada mitä haluaa. Tosin ehkä 2-vuotias ei vielä tajua kovin hyvin "järjen ääntä". Minä kannatan silti sitä, että lasta estetään satuttamasta itseään ja yritetään selittää, että vaikka nyt tuntuu pahalta, niin kyllä se siitä helpottaa. Ja pieni syyllistyskin voi toimia, tosin sen psykologisista seurauksista en sano sitten mitään... Itse "syyllistin" hoitolapsia aikanaan kertomalla miten paha mieli minulle tulee, kun he tekevät jotain ikävää ja pienimmille näyttelin jopa itkua. Herätti lapsen empatiat ja sai kiukuttelun loppumaan monesti. Itse kyllä olin sellainen jäärä, että enpä tiedä olisiko empaattisuuteen vetoaminen auttanut.

teki tota huvikseen. Meni kyllä muutamassa kuukaudessa ohi. Taisi olla n. 1½-vuotias. Katsoi mua, hymyili ilkikurisesti, kopautti päänsä lattiaan ja alkoi itkeä.



En tiedä miksi, kai siitä oli hauskaa katsoa kun mä ryntään kimittäen paikalle kun havaitsin "mä mojautan kalloni lattiaan -ilmeen"



Onneks meni ohi. Lapsi on nykyään 6-vuotias melko tasapainoinen eskarilainen, fiksu mutta lyhytpinnainen.

Siskoni lapsi alkoi tehdä noin, kun niillä oli vaikea avioeroprosessi päällä. Sitä kesti ehkä 6 kk. Normaalia tollainen itsensä vahingoittaminen ei ole.

Kyllä se pitää estää sitten, ja kieltää.

minäkin yrittäisin estää tuollaiset, ettei lapsi riehuessaan satuta itseään. Pitäisin lujasti kiinni sylissä kunnes lapsi rauhoittuu.



Kannattaa tutustua kirjoihin siitä, miten uhmaikäisen itkupotkuraivareihin tulisi suhtautua.http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

No



minäkin yrittäisin estää tuollaiset, ettei lapsi riehuessaan satuta itseään. Pitäisin lujasti kiinni sylissä kunnes lapsi rauhoittuu.



Kannattaa tutustua kirjoihin siitä, miten uhmaikäisen itkupotkuraivareihin tulisi suhtautua.http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

Meidän vahvan temperamentin omaava taaperomme keksi pari viikkoa sitten hakata päätään lattiaan ja tv-tasoon uhmapäissään. Olisiko ollut juuri jossain tilanteessa jälleen kerran kun häntä kiellettiin tekemästä jotain...

Pari kertaa kopautteli, säikähdin kyllä mutta päätin olla reagoimatta sillä poika selvästi katsoi huomasinko. Seuraavan kerran kopautti kovempaa ja niin että ylähuuli meni rikki, älähti kyllä mutta ilmeestään huomasin että häntä nolotti koko juttu, ja nyt toistaiseksi ei ole enää tuota pään hakkausta esiintynyt!!

Kyseessä on siis erittäin kovatahtoinen ja vilkas ja erittäin tottelematon pieni vaahteramäen eemeli :D mutta aivan ihana ja älykäs lapsi.

Voi hyvänenaika sentään eihän ketään vanhempaa joka yrittää kysyä neuvoa lapsen kanssa voi alkaa haukkumaan huonoksi vanhemmaksi!!tms menkää nyt vähän itseenne ja katsokaa peiliin kukaan ei ole täydellinen ja se ei tarkota sitä että se lapsi kohta istuis vankilassa yms.tai että lapsella olisi huono lapsuus ja elämä menetetty.mua alkoi niin suututtaan tollainen kirjoittelu ja todella harvoin edes eksyn palstoille.mutta keskustele neuvolassa ja yritä estää pään hakkaaminen ja koita lapsen keskittyminen/huomio saada muualle jaksamisia♥ t.4lapsen äiti

Meillä poika teki tuota satunnaisesti ollessaan noin 2-3v. Yleensä juuri kun pettyi tms. Se meni ajallaan ohi. Menin kyllä aina väliin kun ei tuollaista voinut katsoa.

Nykyään lapsi on pirteä ja iloinen 7v. joka tosin käy erityiskoulua (dysfasian takia). Puhuin tästä asiasta perheneuvolan psykologin kanssa puolitoista vuotta sitten ja hänen arvionsa oli se, että lapsi turhautui kun häntä ei ymmärretty eikä hän ymmärtänyt kunnolla muita (mikä aiheutti myös ylivilkkautta koska turhautuminen oli purettava johonkin). Poika on kyllä vieläkin aika lyhytpinnainen mutta ei vahingoita itseään tai muita. Tavallaan kait osaa jo käsitellä niitä tunteita, jotka kumpuavat niistä ajoista kun kukaan ei ymmärtänyt häntä eivätkä muut lasta. Ja oikeastaan samaa ongelmaa on vieläkin. Tosin muut ymmärtävät jo puhetta mutta lapsi ei useimmiten ymmärrä muita jos puhuu liian nopeasti tai liian pitkiä virkkeitä (varsinkin ohjeissa).

Mutta siis, käänny th:n puoleen jos kovasti huolestuttaa tai varaa aika perheneuvolan psykologille. 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2011 klo 23:11"]hakkasi päätään seinään aina ristiriita tilanteissa. Myöhemmin teki muita outoja juttuja. Esim teloitti puistossa siipirikkoisen lokin ja poltti leikkimökin...

Suosittelen ettet huomioi tai tee mitään ilmeitä, kun alkaa takomaan päätään seinään.

Lapsi kiristää sinulta huomiota tai jotain muuta.

Ehkä et tarpeeksi huomioi lastasi ja olet tavallaan vähän huono vanhempi. Nyt sinulla on tilaisuus muuttaa tapojasi.

Älä kuitenkaan palkitse päänhakkaamista.

[/quote]

Joo,kamalaa. Tuohan on ihan psykopaatin piirteitä: lokkihommat ja mökkihommat. Jestas sentään.