Miksi naisten suku on Suomessa yleensä aina ylivertaisessa asemassa miehen sukuun

Jos mies ei pidä yhteyttä omiin sukulaisiinsa, niin sekö on vaimon vika?

Puhut kuin minun ukkoni, joka ei itse edes jaksa kuunnella omaa äitiään, kun se on sellainen masentava vähättelijä, just sanoi että 4 tuntia riittää ja sekin muutaman kerran vuodessa, silti se vähäinen kyläilymäärä on käännetty minun viakseni, kun en muka anna miehelle autoa. Mies ei muutenkaan tee asioita, kuten toivoisin, niin miksi muka pystyisin autoa panttaamaan. Mies on myös sotkenut sukunsa riitoihimme, niin etten enää halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Voisi kertoa siskolleen, mitä mieltä on kotiäideistä, jotka vaan makaavat kotona, niin siskonkin silmät aukeaisivat.

omaan sukuunsa ja vanhempiinsa, on vaimo täällä heti huutamassa, että mies ei ole katkaissut napanuoraansa. Sitten palstamammat haukkuu miestä mammanpojaksi jos mies haluaa olla yhteydessä sukuunsa.

Lopulta vaimo kiristää, että miehen pitää valita, joko hän (ja vaimon äiti ja sedät ja tädit yms) tai sitten miehen suku. Mies yleensä sitten hylkää sukunsa vaimon painostuksesta.

että miehet nyt yleensä pitää vähemmän yhteyttä sukulaisiinsa. Se on ehkä naisille luontevampaa. Mutta en mä sitä vallankäytöksi sanoisi...

Jos mies ei pidä yhteyttä omiin sukulaisiinsa, niin sekö on vaimon vika?

kaikkihan se on näiden tossukoiden mielestä naisen vikaa.. Voivoi, mahtaa olla hankala elämä...

omaan sukuunsa ja vanhempiinsa, on vaimo täällä heti huutamassa, että mies ei ole katkaissut napanuoraansa. Sitten palstamammat haukkuu miestä mammanpojaksi jos mies haluaa olla yhteydessä sukuunsa.

Lopulta vaimo kiristää, että miehen pitää valita, joko hän (ja vaimon äiti ja sedät ja tädit yms) tai sitten miehen suku. Mies yleensä sitten hylkää sukunsa vaimon painostuksesta.

että miehet nyt yleensä pitää vähemmän yhteyttä sukulaisiinsa. Se on ehkä naisille luontevampaa. Mutta en mä sitä vallankäytöksi sanoisi...

Tiedätkö meidänkin perheen asiat tolleen lonkalta?

Luepas av.ta tarkkaan.

Jos täällä yksi tai muutama mamma on haukkumassa miestään tai anoppiaan, niin ei se tarkoita, että se olisi Suomessa sen yleisempää kuin se, että mies ei halua pitääyhteyttä anoppiinsa.

omaan sukuunsa ja vanhempiinsa, on vaimo täällä heti huutamassa, että mies ei ole katkaissut napanuoraansa. Sitten palstamammat haukkuu miestä mammanpojaksi jos mies haluaa olla yhteydessä sukuunsa.

Lopulta vaimo kiristää, että miehen pitää valita, joko hän (ja vaimon äiti ja sedät ja tädit yms) tai sitten miehen suku. Mies yleensä sitten hylkää sukunsa vaimon painostuksesta

Minä ainakin muistelen, että ketjuissa, joissa noin on "huudeltu" on huudeltu ihan aiheesta ja se mies n tosiaan ollut siinä mammassaan kiinni. Eli mies ei osaa sanoa äidilleen ei, normaaleissa asioissa. Tai saunoo äitinsä kanssa tms.

Ainakin meillä :))



Ja mieskin on enemmän yhteydessä mun kuin omaan sukuunsa, ihan omasta toimestaan. Se siitä vallankäytöstä.

Minä pidin kynsin ja hampain tasapuolisesti yhteyttä sekä omiin että mieheni sukulaisiin 5 ensimmäistä avioliittovuotta. Järjestin lounaita, tapaamisia, vein anoppia kauneushoitolaan, ostin lapsen serkuille lahjat jne. Sitten kyllästyin sosiaalimajurin tehtäviin ja aloin pitää yhteyttä vain omiin sukulaisiini, ja jätin miehen vastuulle yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa.



Mies ei tavatessamme ollut yöpynyt vanhemmillaan 10 vuoteen, joten emme ole siellä myöskään yhdessä olleet yökylässä. Minun vanhemmillani olemme useita kertoja vuodessa yökylässä, koska se oli minulla tapana jo aikaisemminkin.



Varmaan meidän tapamme olla näyttää juuri tuolta, mitä ap kirjoitti, ainakin pahantahtoisten ihmisten silmin. Tapaamme enemmän minun sukulaisiani, koska mies ei ole esim. serkkuihinsa pitänyt yhteyttä aikaisemminkaan. Muutaman kerran olemme serkkuja tavanneet, minun aloitteestani, koska olen halunnut tutustua miehen sukulaisiin.



Anoppi ja käly saattavat hyvinkin nähdä nykyisen toimintatapani oman sukuni suosimisena, mutta suoraan sanottuna, en välitä, koska en ole heille missään tilivelvollisuudessa tekemisistäni.

että kumpikin hoitaa suhteet omaan sukuun. Hyvin on toiminut.

Siksi vierailemmekin enemmän minun sukuni luona, koska mies ei jaksa pitää omiin sukulaisiinsa yhteyttä. Anopin mielestä syy on minun, mutta eipä kiinnosta enää. Yritin aluksi mieheni puolesta mutten jaksa vuosikausia yksipuolisesti pitää yhteyttä. Jokainen huolehtii tontistaan itse.

Meillä tavataan minun sukuani useammin siksi, ettei miestä kiinnosta soitella vanhemmilleen. Miehen vanhemmat ovat myös kovasti menossa ja yleensä soittavat meidän aina koiravahdiksi. Miehen vanhemmat eivät myöskään koskaan tule käymään mutta soittelevat kovasti, että meidän pitäisi käydä siellä, kun ei olla nähty. Minusta aika hassua vaatia opiskelijoita ravaamaan useamman kerran kuussa kahden paikkakunnan väliä ensin koiravahtina ja sitten uudestaan heti, koska edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. Kuitenkin saatetaan käydä seuraavalla viikolla samalla paikkakunnalla kuin missä opiskelemme ja asumme miehen kanssa muttei edes soiteta sopisiko nähdä.



Joten kyllä meillä nähdään minun sukuani enemmän, koska he soittelevat usein ja kysyvät saavatko tulla käymään. He myös sumplivat menojaan käyntiemme takia ja koittavat järjestää yhteistä aikaa.



Eriarvoisuutta lisää varmasti myös se, ettei mieheni tiedä milloin hänen vanhempansa ovat syntyneet. Emme siis muista heitä mitenkään merkkipäivinä, koska siitä ei ole ikinä ollut mitään puhetta. Onneksi heillä on kohta 50-vuotisjuhlat edessä, niin josko sitten saisi tiedon siitä.



Minua välillä vähän hävettää, että olemme miehen sedän perheen kanssa enemmän tekemisissä kuin miehen vanhempien. Minusta tuntuu, että perheen sydän on äiti/nainen ja se määrittää millaisen kuvan perheestä saa. Esimerkiksi anoppini on hyvin hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt semmoinen hissukka, joka ei osaa panna vastaan. Anoppini käly taas on kunnon karjalainen emäntä, jolla on aina hymy herkässä. Molempien miehet ovat semmoisia mukavia velmuja mutta nämä naiset määrittelevät millaiseksi sen perheen kokee. En myöskään löydä sitä kuuluisaa yhteistä säveltä anoppini kanssa. Meillä ei vain synny juttua ja kahvipöydässä kaikki jutunaiheet kuihtuu heti :( Onneksi mieheni on tullut isäänsä ja juttu lentää.



Ehkä homma alkaa sujumaan paremmin joskus. Kaipa se on aina äidille kova paikka, kun joku toinen nainen ottaa sen ykköspaikan häneltä.