G: Elämäsi pahin virhe

mies ei lähde enää kaupunkiin takas ja täältä on NIIN pitkä matka ajaa töissä.

hävitin omat tarpeeni ja aloin elää mieheni elämää. Eniten tässä kokonaisuudessa siis ärsyttää se, että muutin miehen perässä paikkakunnalle, jossa en voinut opiskella - ja näin luovuin omista urahaaveistani. Tätä ei ikinä pitäisi tehdä, ei ikinä. Kukaan mies ei ole sen arvoinen.

vakituisen, mutta oma alaa ja koulutustasoa vastaamattoman työpaikan vastaanottaminen. Nyt 10 v myöhemmin edelleen jumissa tuolla täysin epämotivoituneena, eikä kovin suuria toiveista etenemisestä näin monen vuoden jälkeen. Uuteen firmaan hakiessakaan yli 10 v. sitten suoritettu korkeakoulututkinto ei ole kovin iso meriitti jos ei kokemusta asiantuntijatehtävistä.

sitä, että en ammattiini opiskellessani ottanut koulua tarpeeksi tosissaan. Eli mulle riitti että pääsin kursseista läpi ja joten kuten valmistuin. Nyt työelämässä tunnen itseni paljon tyhmemmäksi kuin työkaverini. Mun pitää monesti tarkistella ja ottaa selvää semmosistakin asioista mitkä pitäis olla jo ihan peruskauraa.

ostimme ensiasuntomme, kun asunojen hinat olivat vielä alhaalla, ja korot myös. Jos olisimme silloin harkinneet paremmin ja ostaneet asunnon, jossa olisimme asuneet 10 vuotta, vaikkapa tähän päivään saakka, niin meillä olisi velaton koti nyt.



Ostimme kuitnekin ihan väärästä paikasta vääränlaisen ja myimme sen kohta pois ja muutimme takaisin vuokralle miettimään. Sitä mietintää sitten kestikin liian kauan. Nyt ollaan velkaisia asunnonomistajia, vaikka erilailla suunnittelemalla elämämme voitaisiin asua vaikka juuri tässä asunnossa ilman hirveätä velkataakkaa, joka meillä nyt on.



Harmittaa.

Aikana, jona oma arvostelukykyni oli tilapäisesti heikentynyt, autoin eräänlaisen hirviön jaloilleen. Pääsin hänestä itse kyllä eroon, mutta nyt kolme ihmistä on elämänmittaisessa ansassa hänen takiaan, häneen sidottuina. Jos en olisi tuota virhettäni tehnyt, ehkä käärme olisi pysynyt kolossaan tai luikertanut rekan alle, ja maailma olisi nyt parempi paikka.

Lapseni isän "valitseminen", tosin en pidä sitä sellaisena, koska muuten minulla ei olisi juuri tätä ihanaa 15-vuotiasta poikaa :)



Koulun jättäminen lukioon ja huumeisiin lankeaminen moneksi vuodeksi ovat varmaan ne pahimmat virheet.

Niitä on monta:

Taas kerran nuoruudenrakkauteni, avomieheni (jota halusin fyysisesti ja rakastin henkisesti) taholta torjutuksi tulleena huusin hänelle jotain että "älä sitten ihmettele jos petän sinua, kun sinä et edes koske minuun" ....yms (en edes viitsi kirjoittaa) todella häntä loukkaavaa ja ajattelematonta. Ja varsinkin kun en ikinä olisi voinut pettää häntä, minähän rakastin häntä.

En muista tarkalleen, mutta tästä tilanteesta meni ehkä max kk kun hän ilmoitti kännissä pettäneensä minua ja ilmoitti että on varmaan viisainta erota. Tämä oli kauhea shokki, suru ja häpeä minulle. 

Toinen kerta: en tarttunut erääseen tilanteeseen jota minulle tultiin tarjoamaan, ilmaissut oikeita tunteitani ja raivannut tietäni ko henkilön elämään, en taistellut viime hetkellä hänestä vaan päästin ihan omaa ujouttani, ylpeyttäni ja typerien periaatteitteni takia hänet menemään. Hänet jonka olin aina halunnut. Ai että mä kadun vieläkin..... vaikka uskon että tälläkin oli joku tarkoitus.

Kolmas: irtisanouduin hyvästä ja hyväpalkkaisesta työstä jossa oli hyvät edut sen takia etten kestänyt / jaksanut todella hullua, ihan toksista pomoa (naisjohtaja). Mutta uskon että tälläkin asialla oli joku tarkoitus, joka jäänee nähtäväksi.

Naimisiin meno.

Vierailija kirjoitti:

valitseminen. oli huono valinta, mutta tuli siitäkin retaleesta edes jotain hyvää ulos. Lapset

No jaa. Lapsillasi on puolet geeneistä retaleelta. 

Pahin virheeni oli syntyä. Sen jälkeen on mennyt aina vain huonommin. 

M

Parhaat elämäni vuodet menii bentsoissa ja juopotelessa.