muita yksinäisiä?

mitä tarkoitat. Aikuisiällä se kaverien saaminen on vain niin vaikeaa. Itsellä muutama hyvä ystävä, mutta ne ovatkin sitten olleet jo teini-iästä asti. Jotenkin on ollut vaikeaa alkaa rakentaa nyt uutta ystävyyttä. Toivon, että löytäisin tästä meidän läheltä myös edes jonkun kaverin jonka voisi joskus kahville pyyttä

Olen vanhempainvapaalla. Ja on TYLSÄÄ! Kaikki päivät vaan kotona tai lähistöllä vauvan kanssa. Noin kerran viikkoon käyn kahvittelemassa jossakin (vauva mukana), kaverit "tykkää" ja kaikkoaa vaan kauemmaksi.



Mies kyllä köytyy, mutta on about 6-20 pois kotoa joka arkipäivä.

mutta toisaalta en ole koskaan mikään sosiaalisuuden huipentuma ollutkaan, ja siksi ihan nautin tilanteesta :)



En tunne paljon ihmisiä, olen paljon vain kotona. Mulle riittää tämä elämä. Nautin kun saan olla lasteni kanssa. Nyt olen siis äitiyslomalla. Töissä ollessa saan ihan riittävästi ihmiskontakteja työpäivän aikana niin työkavereista kuin asiakkaistakin, joten siksi en kaipaa työpäivien päätteeksi enää mitään kaveritapaamisia.

Yksinäisyys nakertaa elämänvoimaa. Kirjeessäsi tihkuu kaipuu luontevaan ja antoisaan, vuorovaikutteiseen ihmisuuhteeseen.

Koulun kautta vanhempiin tutustuminen voi olla vaikeaa, kun harvalla alueella enää vanhemmat vievät ja hakevat lapsiaan kouluun (toisin kuin päiväkodissa) ja vanhempainiltoja on ehkä kerran lukukaudessa. Eipä siinä kovin syvällisiä ihmissuhteita solmita.



Miten aktiivinen jaksaisit olla itse? Voisitko rohkaistua kutsumaan teille kotiin vaikka niitä hyvänpäiväntuttuja vaikka puuhastelemaan jotain. Pitää vaikka joulukorttien askartelutalkoot luokkalaisten vanhempien kesken?



Kyllä mulle tietysti tuli mieleen seurakunnankin toiminta. Olisiko seurakunnalla jotain toimintaa, jota kautta voisit tutustua muihin. Perheleirejä? Kuoroa tai bändiä jos olet musiikki-ihmisiä? Jotain muuta? Jos ei ole, voisitko pohtia esimerkiksi diakoniatyöntekijän kanssa, löytyiskö jokin teemaryhmä, jota joko sinä itse tai joku muu voisi vapaaehtoisena ryhtyä ohjaamaan? Monissa seurakunnissa on esimerkiksi neulottu sukkia vähävaraisille perheille jaettavaksi, tämmöinen "ompelukerho" voisi olla yksi tapa sekin tutustua.'



Ja toki alueellasi voi olla monia muitakin toimijoita, joiden pariin voit osallistua, esim MLL, SPR jne.



Tutustuminen paremmin vaatii usein sinnikkyyttä ja monta turhaakin yritystä, ennnen kuin nappaa. Mutta loppujen lopuksi, et varmaan tarvisi kuin yhden ystävän sammuttamaan yksinäisyyden. Kannustan, jaksa vielä yrittää!



diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Jos vaikka etsisit sieltä jotain paikkakunnalla toimivia ryhmiä, liity johonkin ja sitä kautta voit saada ihan aidon kaverin. Voit naputella hauksi myös ihan paikkakunnan nimen ja liittyä sen paikkakunnan ryhmään. Usko tai älä, sieltä kavereita voi löytyä :)



Toinen vaihtoehto on suomi24-chatti, sieltäkin löytyy paikkakunnittain ryhmiä ja ihan asiallista porukkaa.



Mutta se on totta, aikuisena uusien tuttavuuksien löytäminen on joskus vaikeaa. Onnea etsintään :)!

ap kiittää. Sain taas vähän lisää voimia ja tarmoa vaan yrittää tehdä itseäni tykö. Välillä turhauttaa, kun törmää koulun pihassa vanhempiin jotka on tuoneet lapsiaan meille muksujen synttäreille ja istuneet kahvipöydässä, mutta jotka ei sitten olekaan tuntevinaan kun kuppikunnissaan juoruavat muiden "alkuperäisasukkaiden" kanssa.



Oon ollut useamman vuoden kotosalla ja vaikken tätä arkea lasteni kanssa vielä malttaisi työelämään vaihtaa, niin välillä sitäkin jo ajattelee juurikin tämän yksinäisyyden vuoksi.



Mutta hyviä vinkkejä tuli paljon. Eiköhän tästä vielä joskus tännekin kotiuduta. :D