Exä yritti soittaa

Joku harrastaja voisi kertoa, että mihin auttaa?

Miksi kannattaa jättää toinen jos sitä täysillä rakastaa? Oliko hän väkivaltainen, alkoholisti vai miksi?

Esimerkiksi siksi, että toinen on täysin holtiton rahankäyttäjä ja alkoi vielä käyttää huumeita. Ei siinä paljon yhteistä tulevaisuutta ja perhettä suunnitella...

Ihonalainen aina mukanani. Vaikka erosta on jo yli 15 vuotta...

Helpompaa kuin puhelinnumeron vaihtaminen?

joten periaattessa pitäisi olla ihan helpooa lopettaa yhteydenpito. Se vain tuntuu niin vaikealta, kun on usean vuoden elämästä ollut niin tiiviisti toisen ihmisen kanssa. Edelleen tulee päivittäin asioita mieleen, jotka tekisi mieli jakaa sen toisen kanssa, soittaa hälle ja kertoa. Monesti olen ratkennutkin.

Olen myös harkinnut tuota puhelinnumeron vaihtoa, mutta en usko, että siitä olisi hyötyä, sillä muistan itse exäni numeron ulkoa, joten saattaisin itse heikon paikan tullen soittaa hänelle.

Ap

Olen sanonut etten halua hänen soittelevan, ja että jos oikeasti rakastaa niin sen pitää antaa mulle mahdollisuus päästä oli ja tulla onnelliseks, mutta kun "hän tarvitsee mua" niin ei kuulemma voi lakata soittelemasta.



Ja me erottiin sen takia, että sain tietää, että miehellä on avovaimo ja suhteemme aikana syntynyt vauva. Ei siinä hirveästi rakkaus pelasta kun saa selville että koko suhde on ollut valetta, musta on tehty "lutka" tietämättäni, ja ikinä ei voisi enää toiseen luottaa.

Olen sanonut etten halua hänen soittelevan, ja että jos oikeasti rakastaa niin sen pitää antaa mulle mahdollisuus päästä oli ja tulla onnelliseks, mutta kun "hän tarvitsee mua" niin ei kuulemma voi lakata soittelemasta. Ja me erottiin sen takia, että sain tietää, että miehellä on avovaimo ja suhteemme aikana syntynyt vauva. Ei siinä hirveästi rakkaus pelasta kun saa selville että koko suhde on ollut valetta, musta on tehty "lutka" tietämättäni, ja ikinä ei voisi

enää toiseen luottaa.

Helposti voisi olla mun lasteni isä tuo sunkin rakkautes! Olin pitkään yhdessä ja sinisilmäisesti luotin. Kun sain tietää, mitä touhusi, heitin pellolle. Sen jälkeen on tehnyt lapsia ja pannut useita naisia. Kenestäkään ei välitä, ei heistä, ei meistä, ei omista lapsistaan.

exä haluaisi puhua puhelimessa ja nähdä, mä en pysty.

Tekstaritkin tekee tarpeeksi kipeää

mutta toisaalta ihanaa huomata, etten ole yksin tässä tilanteessa.

Itse olen välillä jo ehdotellut exälle, että yritettäisiin vielä yhteenpaluuta vaikka samaan aikaan olen tiennyt, etten luultavasti edes pystyisi siihen oikeasti.

Ap

Kertaalleen lämmitetty kiuas ei toista kertaa lämpene!!!!

Mä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi ei voisi olla kaveri ja pitää yhteyttä? Minun exäni ei suostunut puhumaan enää kanssani eikä edes viestittelemään millään välineellä. Minusta se on outoa kun toisen kuitenkin tuntee paremmin kuin yhdenkään kaverin jne. Minä olin vieläpä umpirakastunut ja ehkä hänkin oli minuun, mutta hommat menivät vaan pipariksi.

Minä olen ainakin exäni kanssa edelleen parhaita kavereita enkä nyt kärsi tilanteesta lainkaan. Tosin ymmärrän, että jos on hirmuisesti tunteita mukana niin sitten voi olla ikävää etenkin jos tunteet ovat yksipuolisia. Kertokaa nyt ihmiset miksi se on niin vaikeaa olla väleissä exän kanssa tai ihmisen johon on joskus ollut ihastunut?

petti ja sitten jätti ja muutti suoraan toisen naisen luo.

Käyttäytyi eroprosessin aikana törkeästi. Asetti itsensä ja uuden onnensa kaikissa asioissa lasten hyvinvoinnin edellä. Minulla tai mielipiteilläni ei ollut tietystikään mitään arvoa.

Nyt hänestä olisi ilmeisesti niin kiva olla kavereita ja "yhtä suurta perhettä". Minä taas tunnen fyysistä pahoinvointia aina kun näemme.

Meistä ei tosiaan enää tule kavereita enkä edes halua olla väleissä. Vain pakollisest lasten asiat sähköpostilla, ei muuta.

Kertaalleen lämmitetty kiuas ei toista kertaa lämpene!!!!

Meinaatko, että kiukaat ovat kertakäyttökamaa?

AP:lle ja muille: Ihan oikeasti ihmissuhteista pääsee nopeimmin yli, jos ei pidä kontaktia. Jutteleminen ja näkeminen vain muistuttaa mieleen asian ja siirtää taas unohtamista (tai haalistumista, unohtamista ei tietysti täysin tapahdu koskaan). Toinen hyväö keino on tietysti rakastua johonkin toiseen.

exä haluaisi puhua puhelimessa ja nähdä, mä en pysty.

Tekstaritkin tekee tarpeeksi kipeää

En ikävän vuoksi, vaan sen vuoksi, että eksä aina haukkuu minut. Kaikesta. Kyllä siinä ikävä lähtee ja nopeasti.

minäkään puheluun.

mutta ainoastaan inhon takia.

sähköposti ja tekstiviestit riittävät vallanmainiosti.

exä haluaisi puhua puhelimessa ja nähdä, mä en pysty.

Tekstaritkin tekee tarpeeksi kipeää

mutta toisaalta ihanaa huomata, etten ole yksin tässä tilanteessa.

Itse olen välillä jo ehdotellut exälle, että yritettäisiin vielä yhteenpaluuta vaikka samaan aikaan olen tiennyt, etten luultavasti edes pystyisi siihen oikeasti. On vain niin kova ikävä. Kun ajattelee syitä eroomme, tuntee helpotusta, että se kaikki on nyt ohi, mutta aina välillä hyvät muistot valtaavat mielen ja silloin tulee kova ikävä.

Olitteko kauan yhdessä? Onko teillä yhteisiä lapsia?

Ap

Kauniisti sanottuna ajauduimme erilleen. Jos minä luettelen eromme syitä, on niitä miehen alkoholikäyttäytyminen, huumeet, lääkkeet jne. mutta ihan yhtälailla mies varmasti löytää minusta niitä vikoja, ja onhan niitä toki minussakin.

Ap

yhdessä 20 vuotta, on lapsia

enkä usko, että rakkaus koskaan kuolekaan, se vain muuttaa muotoaan sitten joskus. Uskon myös, että elämä jatkuu ja tulen vielä joskus rakastumaan uuteen ihmiseen. Nyt se vain tuntuu turhan kaukaiselta ajatukselta, enkä todellakaan olisi pitkään aikaan valmis uuteen suhteeseen. Olen onneksi vielä suht. nuori ja elämä edessä.

onko teillä lapsia?



Ellei, te voitte hyvin olla olematta tekemisissä toistenne kanssa, jos se tuntuu susta pahalta. Ja jollet luota itseesi, voit vaihtaa puhelinnumeron ja olla antamatta sitä exälle. Pieni vaiva se on, mutta silloin asia ei ole sen varassa, pystytkö olemaan vastaamatta...



Aika auttaa. Hali.

Oisko eroa mitenkään voinut välttää? Olisitteko voinut löytää toisenne uudelleen vaikka pariterapiassa?



Anteeksi mut kysymykset. Mietin näitä itse omassa elämässäni nyt...

joten periaattessa pitäisi olla ihan helpooa lopettaa yhteydenpito. Se vain tuntuu niin vaikealta, kun on usean vuoden elämästä ollut niin tiiviisti toisen ihmisen kanssa. Edelleen tulee päivittäin asioita mieleen, jotka tekisi mieli jakaa sen toisen kanssa, soittaa hälle ja kertoa. Monesti olen ratkennutkin.



Olen myös harkinnut tuota puhelinnumeron vaihtoa, mutta en usko, että siitä olisi hyötyä, sillä muistan itse exäni numeron ulkoa, joten saattaisin itse heikon paikan tullen soittaa hänelle.



Ap

pitää eksään yhteyttä, kun ei ole lapsiakaan. Vaikeampaa se olisi, jos olisi pakko sopia järjestelyistä.



Muista, että eksä vain yrittää paikata omaa syyllisyyttään soittelemalla.

Oisko eroa mitenkään voinut välttää? Olisitteko voinut löytää toisenne uudelleen vaikka pariterapiassa?

Anteeksi mut kysymykset. Mietin näitä itse omassa elämässäni nyt...

vastaan mielelläni kysymyksiin ja puran siinä samalla omia tunteitani. Kyllä minusta tuntuu, että me yritimme kaikkemme ja ehkä liikaakin. Toisaalta taas kuitenkin välillä mieleen hiipii, että olisiko jossain asiassa voinut yrittää vielä enemmän. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että mies sai valita minut tai alkoholin ja hän valitsi alkoholin. Ei sitä ääneen suostunut koskaan sanomaan, mutta ei ollut valmis luopumaan alkoholista.

Minkälainen tilanne teillä on, jos saa kysyä?

Ap