Lue keskustelun säännöt.
Jee on mahtavaa! Mies hoitaa asiaa!
11.09.2011 |
Mies on jutellut koko viikon, että mennään sitten viikonloppuna maalle ja tehdään ruokaa siellä.
Nyt se on koko aamun kiukutellut, raivonnut ja tapellut tossa, ihan sama kuka mitäkin on sanunut, tai onko sanonut hyvällä vai pahalla.
Kiinnostaa kun kilo paskaa lähtee tollasen kanssa jonnekin korpeen. Toisakseen sen autoon ei mahdu kun kolme, ja meidän perheessä on neljä.
Mies on kaiketi näreissään siitä, että mä en ole organisoinut tapahtumaa. "Mehän ollaan koko viikko puhuttu, että sunnuntaina mennään maalle" tokaisi mies. Mun mielestä vain mies on puhunut. Mä kysyin mieheltä, että ootko miettinyt ja hankkinut safkat ja pakannut kamat yms, ja voiko sun mielestä vanhimman lapsen jättää himaan siksi aikaa?
Ei kuulemma oo hoitanut, eikä oo miettinyt, jossain vaiheessa sen ideana oli että mennään kahdella autolla, pakettiautoa siellä ainakin tarvitsee. Järkee.
Mua nyt vaan vituttaa. Mies meni jo, nuorempi lapsi itkee ja vinkuu kun ei oo tekemistä ja kun isä kivahteli sille rumasti kertoessaan miksi ei ota nuorempaa yksistään mukaan.
Onko normaalia? Mitä mä tekisin nyt, kun isoin vitutus laantuu?
Kommentit (17)
Jos et halua lähteä tai havaitset vaikeuksia/tekemistä, normaali oletus olisi ollut että sanot asiasta. Ei noin, että annat homman vaan kaatua ja olet antanut ymmärtää hiljaisesti, että olisit lähdössä.
voinut lähteä, jos kamat olis pakattuna ja homma hoidettuna. En vaan tiedä miksi pitää olettaa, että mä teen ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos aavistat, että näin kuitenkin oletetaan, olisi ollut korrektia sanoa miehehlle jotain tyyliin "hoida itse koko rumba, itse en jaksa mutta mielelläni lähden tms".
Ei suhteessa kannata ajaa asioita tuohon pisteeseen, että riita on välttämätön.
olisi ollut sanoa vaikka että, joo, mennään vaan, käytkö sä sitten kaupassa vai minä? Mitä ruokaa laitettais siellä, grillataanko vai otetaanko vaan nötköttiä ja makaronia? Olisko kiva lähteä lauantaina vai vasta sunnuntaiaamuna? Villellä on ne harkat lauantaina eli se ehkä haluaa jäädä kotiin...
Ja tästä sitten kehkeytyisi se keskustelu detaljeista.
lähdemme teatteriin ja sen jälkeen syömään oikein kunnolla. Asia selvä, katsoin kalenterista sopivan päivän, ilmoitin sen miehelle ja sanoin selvästi, että "idea on sinun, varaa teatteriliput ja ravintolasta pöytä".
Kaksi viikkoa myöhemmin kysyin, miten järjestelyt sujuvat: mies oli unohtanut asian, lupasi hoitaa heti. Viikko tämän jälkeen varmistin, onko asia kunnossa ja sain kuulla, että "jos et luota siihen, että järjestän, niin olkoon".
Meidän piti mennä teatteriin eilen. Torstaina mies kysyi, onko sillä ravintolalla väliä ja että minä voisin hankkia ne teatteriliput. Muistutin miestä siitä ikävästä asiasta, että hän halusi teatteriin ja syömään, hän lupasi järjestää.
Minustakin olisi kiva suunnitella kaikenlaista lasten kanssa ja olettaa, että on olemassa "joku muu" joka organisoi kaiken ja näkee kaiken vaivan.
mennään vaan, mutta en aio tehdä mitään sen reissun eteen. Heittäydyn kakaraksi, onko sitten kivaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi ollut sanoa vaikka että, joo, mennään vaan, käytkö sä sitten kaupassa vai minä? Mitä ruokaa laitettais siellä, grillataanko vai otetaanko vaan nötköttiä ja makaronia? Olisko kiva lähteä lauantaina vai vasta sunnuntaiaamuna? Villellä on ne harkat lauantaina eli se ehkä haluaa jäädä kotiin... Ja tästä sitten kehkeytyisi se keskustelu detaljeista.
mies vastaisi, että käy sinä kaupassa ja ota sitä, mitä haluat syödä (kokata siellä metsässä). Ja pakkaa sinä kaikki tarvittava, minä tankkaan auton. Jne eli miehen idean toteuttaminen jäisi kokonaan minun vastuulleni, vaikka en sinne metsään lainkaan haluaisi.
ettei mies haluakaan tehdä mitään, voi siihen sitten sanoa että "sitten en lähde, lähden vain jos itse huseeraat meidät lähtökuntoon".
Näin kenellekään ei jää epäselväksi, ollaanko lähdössä ja jos ei, miksei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin olisi kiva suunnitella kaikenlaista lasten kanssa ja olettaa, että on olemassa "joku muu" joka organisoi kaiken ja näkee kaiken vaivan.
...että monen naisen mielestä se on täysin ok.
Kuka kutsuu/pyytää/ehdottaa se järjestää ellei sitten erikseen kysy ja sovi että yhdessä tehdään/toinen hoitaa. On lapsellista keksiä ties mitä ohjelmaa ja sitten olettaa kuin pieni lapsi että joku muu sen järjestää.
pakkaamista, "suunnittelua" ja etukäiteisostoksia yksi sunnuntai mökillä nyt sitten vaatii? Jos teidän perheessä on neljä henkeä, olette varmaan aiemminkin liikkuneet jonnekin, joten samalla autokokoonpanolla, jolla yleensäkin koko perheenä liikutte, olisitte varmasti päässeet matkaan nytkin. Ruokakaupat ovat onneksi nykyään auki myös sunnuntaina, joten yhdessä olisi voinut matkalta hakea tarvittavat ruoka-aineet.
Olen täysin samaa mieltä aiempien kanssa, että kommunikaatio - ja asenne - pätkii suhteessanne pahasti molemmin puolin. Mies todennäköisesti kokee (ja aika oikeutetusti mielestäni), että hän on nyt ehdottanut jotain kivaa yhteistä koko perheen puuhaa ja yrittänyt siitä etukäteen useammankin kerran puhua, mutta sinua ei selvästikään ole paskaakaan kiinnostanut lähteä toteuttamaan tätä yhteistä tekemistä hänen kanssaan. Ja sinä taas koet (kenties varsin oikeutetusti), että mies olettaa sinun aina tekevän kaiken järjestelytyön, jolloin hänelle jää vain kiva "ideointi" omaksi roolikseen. Tämäkin roolitus on jostain saanut alkunsa, ja ehkä asioista olisi kannattanut puhua suoraan aiemmin jo.
Auttaiskohan tosiaan avoin ja rakentava puhe, eikä tuollainen lapsellinen passiivisaggressiivinen pelleily? - Olisit voinut sanoa miehellesi, että "Tosi kiva idea, lähden mielelläni, mutta oisko reilua, jos sinä pakkaisit tällä kertaa, itse en jaksa." ja "Mitä olet ajatellut, kulta, että syödään siellä? Teetkö sinä kauppalistan valmiiksi, niin mennään sitten matkalla kauppaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies: Viikonloppuna voitaisiin mennä maalle ja laittaa siellä ruokaa.
Minä: Lauantaina vai sunnuntaina?
Mies: Katsotaan sitten myöhemmin, en vielä tiedä.
Minä: Minä haluan tietää jo nyt, koska Mintulla on lauantaina kaverisynttärit ja Leevillä sunnuntaina jalkapalloharkat. Toinen meno täytyy perua.
Mies: Ai heti kun minä jotain ehdotan, alkaa tekosyitten keksiminen, että sitä ei voitaisi tehdä.
Mies poistuu paikalta ovea paiskoen.
keksejä, juustoa, salamia, suklaata ja hedelmiä, viiniä ja kokista. Oltas heitetty ne autoon ja lähetty samantien. ei lämmintä ruokaa tartte syödä jokapäivä. miks kaikki pitää aina ottaa niin perusteellisesti ja vakavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keksejä, juustoa, salamia, suklaata ja hedelmiä, viiniä ja kokista. Oltas heitetty ne autoon ja lähetty samantien. ei lämmintä ruokaa tartte syödä jokapäivä. miks kaikki pitää aina ottaa niin perusteellisesti ja vakavasti?
ja yhtä harva sen vaivautuu kaapeista etsimään ja heittämään autoon. Outoa, eikö totta?
eikö? Vai pitäskö mielummin istuu netissä valittamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies/mies minun lähipiiristäni".
Ainakin oma mieheni ja kaikki ystävieni miehet osallistuvat todellakin perheen ruokaostoksiin, kokkaukseen, suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jos tekisin yleistyksen oman lähipiirini ja tuntemieni miesten perusteella, kuten sinä olet selvästi tehnyt omasi perusteella, sanoisin, että suurin osa miehistä tekee perheen ruokahuollon eteen enemmän kuin vaimonsa. - Olemmehan sitä sukupolvea, että nuoren aikuisen miehen kokkaustaito on meriitti ja kokkaus hyvine raaka-aineineen perheen yhteinen harrastus. Muutenkin tasa-arvo perheen ja kodinhoidossa on tullut parisuhteisiin jo parikymmentä vuotta sitten.
Jos oma mies on vätys tai kommunikaatio ei omassa suhteessa pelaa, turha tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikkien muidenkin mies on imbesilli ja parisuhteet yhtä suurta kärsimysnäytelmää eikä parempaan kannata siis tähdätäkään. Ehkä tuli vaan valittua väärin.
mies/mies minun lähipiiristäni". Ainakin oma mieheni ja kaikki ystävieni miehet osallistuvat todellakin perheen ruokaostoksiin, kokkaukseen, suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jos tekisin yleistyksen oman lähipiirini ja tuntemieni miesten perusteella, kuten sinä olet selvästi tehnyt omasi perusteella, sanoisin, että suurin osa miehistä tekee perheen ruokahuollon eteen enemmän kuin vaimonsa. - Olemmehan sitä sukupolvea, että nuoren aikuisen miehen kokkaustaito on meriitti ja kokkaus hyvine raaka-aineineen perheen yhteinen harrastus. Muutenkin tasa-arvo perheen ja kodinhoidossa on tullut parisuhteisiin jo parikymmentä vuotta sitten. Jos oma mies on vätys tai kommunikaatio ei omassa suhteessa pelaa, turha tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikkien muidenkin mies on imbesilli ja parisuhteet yhtä suurta kärsimysnäytelmää eikä parempaan kannata siis tähdätäkään. Ehkä tuli vaan valittua väärin.
Otantani perustuu noin tuhanteen mieheen, joista tai joiden kanssa olen keskustellut työhöni liittyen esim. ostoksista, lasten- ja kodinhoidosta tms. Heistä suurin osa on tavallisia työssäkäyviä perheenisiä eli ei siis mitään perheettömiä opiskelijapoikia tai alkoholisoituneita luusereita.
Tasa-arvo perheen- ja kodinhoidossa ei edelleenkään näy tavallisten parisuhteiden arjessa, vaikka esim. keskustelupalstoilla yritetään ylläpitää tätä harhaa. Esim. tilastokeskuksen selvityksissä osoitetaan edelleenkin, että edes nuorten perheiden ajankäyttö ei ole tasa-arvoistunut yhtä paljon kuin puhe siitä edellyttäisi.
mies/mies minun lähipiiristäni".
Ainakin oma mieheni ja kaikki ystävieni miehet osallistuvat todellakin perheen ruokaostoksiin, kokkaukseen, suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jos tekisin yleistyksen oman lähipiirini ja tuntemieni miesten perusteella, kuten sinä olet selvästi tehnyt omasi perusteella, sanoisin, että suurin osa miehistä tekee perheen ruokahuollon eteen enemmän kuin vaimonsa. - Olemmehan sitä sukupolvea, että nuoren aikuisen miehen kokkaustaito on meriitti ja kokkaus hyvine raaka-aineineen perheen yhteinen harrastus. Muutenkin tasa-arvo perheen ja kodinhoidossa on tullut parisuhteisiin jo parikymmentä vuotta sitten.
Jos oma mies on vätys tai kommunikaatio ei omassa suhteessa pelaa, turha tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikkien muidenkin mies on imbesilli ja parisuhteet yhtä suurta kärsimysnäytelmää eikä parempaan kannata siis tähdätäkään. Ehkä tuli vaan valittua väärin.
En vaan ihan ymmärrä, miksi sinä sitten oikein vastaat ap:lle ja omasta tilanteestasi käsin, kun lienee aika selvää, että ap:n mies ei ole samanlainen kuin sinun tuttavapiirisi miehet..? Jos olisi, ei koko tätä ongelmaa olisi olemassakaan, vaan mies olisi järjestänyt reissun kuten sanoi, ja kaikki olisivat tyytyväisiä.
Jos et halua lähteä tai havaitset vaikeuksia/tekemistä, normaali oletus olisi ollut että sanot asiasta. Ei noin, että annat homman vaan kaatua ja olet antanut ymmärtää hiljaisesti, että olisit lähdössä.