Ero mm. siksi että mieskin hoitaisi lapsia

hänellä on. Toki he erosivat ihan muista syistä.

Nyt mies hoitaa todella hyvin lapsia vuoro viikoin, asuvat suht lähekkäin ja päiväkotiin on lyhyt matka.

koska tiedän ettei voi elää ilman lapsia. Ts. jos haluaa nähdä (tiedän että haluaa) joutuu hoitamaan. Muitakin ongelmia on kyllä, mutta tämä asia korpeaa joka ikinen päivä. Esim. lapsi miehen seurassa ja kakat housussa, minä tulen paikalle ja joudun vaihtaman vaipan. Varmasti on huomannut, mutta ei ole vaivautunut itse vaihtamaan uutta vaippaa. Olen lähdössä jonnekin ja sanon että katso pienempää sillä välin, mies siihen: ota se mukaan, en nyt halua/jaksa/pysty katsomaan.....selityksiä löytyy joka lähtöön.... ap

Mies on oppinut että ei tarvitse tehdä mitään kun sinä teet kaiken.

mutta jos meillä olisi tuo vaipanvaihtotilanne, niin minä vaan en pysty kuuntelemaan, kun lapsi itkee kakat housussa ja pyllyä kirvelee kakka. Mun hoivavietti laittaa mut pelastamaan lapsen kirvelyltä. Jos mies pystyy olemaan piittaamatta, niin ei mun tavoite ole, että itse muutun samanlaiseksi lapsenkiusaajaksi.

Jos vain tuijottaa tv:tä tai on tietokoneella niin toimi samoin. Pariin päivään kun et tee ruokaa etkä siivoa, vaihda vaippoja yms. niin luulisi menevän perille. Jos miehesi lapsista välittää niin hoitaa kyllä heille ruoat yms. Taidat olla kotiäiti tällä hetkellä? Eli miehesi on oppinut että kaikki on valmiina ja tehtynä kun hän on töistä vapaalla. Minkä ikäisiä lapset ovat?

mutta jos meillä olisi tuo vaipanvaihtotilanne, niin minä vaan en pysty kuuntelemaan, kun lapsi itkee kakat housussa ja pyllyä kirvelee kakka. Mun hoivavietti laittaa mut pelastamaan lapsen kirvelyltä. Jos mies pystyy olemaan piittaamatta, niin ei mun tavoite ole, että itse muutun samanlaiseksi lapsenkiusaajaksi.

vaihda vaippa, nicopetterillä on kakka?

Vaipanvaihdosta niin kyllä meilläkin minun ex mies oisi vaan jättäny sen vaipan vaihtamatta jos en olisi sitä vaihtanu ja ruoat antamatta, minunkaan seysän ei kyllä pystyisi kuuntelemaan nälkä jne itkuja.. Meillä muuten kävi niin että "rakastava" isä joka ei pystynyt elämään ilman lasta ei ole tavannutkaan kun kerran vuoteen lasta..välimatka ei este, minä en este.. en edes tiedä mikä se on vaikka on kyllä kysytty. mutta parempi näin päin.

vaihda vaippa, nicopetterillä on kakka?

Entä sitten?

Olisiko ero heidänkin mielestään yhtä kiva ajatus kuin sinusta? Vain, jotta saisit heistä hetken vapaata? Jotenkin epäilen, mutta voin toki olla väärässä, ehkä sinun lapset myös haluavat hengähtää isänsä kanssa vapaasti ilman sinua?

Ja kohta ap itkee täällä kun etäisä ei hoida lapsia kunnolla; tulevat likaisissa vaatteissa isäviikonlopun jälkeen ja ovat syöneet vain eineksiä koko viikonlopun eikä ulkona ole käyty ollenkaan.



Mä en usko että isä parantaisi tapojaan yhtään vaikka ero tulisikin. Vaikka kuinka muka nyt on rakastava isä, niin kun huomaa kuinka raskasta ihan perusarki on yksinään niin kummasti saattaisi vähentyä lasten kanssa vietetty aika.



Ehkä kannattaisi nyt kuitenkin puhua sen miehen kanssa, jospa vakava keskustelu auttaisi. Tai sitten vain lopetat passaamisen ja menet omiin menoihisi ja jätät lapset miehelle. Jos sanoo ettei nyt jaksa niin sano ette sinäkään jaksa ja kävele ulos ovesta. Jos ei ole menoja niin mene vaikka lenkille.

vaihda vaippa, nicopetterillä on kakka?

Entä sitten?

Mutta kun av-mammat ovat korvaamattomia. Áika usen syy miksi mies ei tee kotona mitään on se että kun joskus jotain tekee niin tekee senkin väärin... Kun sitten pääsevät vaimostaan eroon ja omaan kotiin hoitavat lapset moitteettomasti koska saavat tehdä sen omalla tavallaan.

kun ei osata ratkoa ongelmia. Mutta käteväähän se on, kun nykyään ei tarvi enää puhua, kun asiat voi ratkaista eroamalla. Ei tarvi sinnitellä avioliitossa pikkulapsiajan yli, kun erokaan ei ole enää kovin tuomittua.



Jos teillä on lapset pieniä, niin odottakaa, että ne kasvaa. Pienten lasten kanssa noi lastenhoitokysymykset ovat tärkeitä, mutta muutaman vuoden päästä niillä ei ole enää mitään merkitystä, kun lapset ovat suuressa osassa asioita jo omatoimisia.



Ja menkää nyt hyvät ihmiset keskustelemaan asioista ennen kuin vedätte eron tiskille. Jos keskinäinen keskustelu ei suju, niin sitten pari- tai perheterapiaan esim. perheneuvolaan, mielenterveystoimistoon, perheasiain neuvottelukeskukseen.

koska sillä on tuskia, kun kakka kirvelee sen pyllyä ja mies ei vaihda vaippaa.



Oliko se yllä jotenkin epäselvästi sanottu? Millaisella selkokielellä tuo pitäisi sanoa, että ymmärtäisit?

että palvelualttius miehen suuntaan minimiin. Peset vain omat ja lasten pyykit, pidät jääkaapin varastot minimissä. Teet sen verran ruokaa, että riittää sinulle ja lapsille.



Jos mies alkaa napista, niin voit asiallisesti kysyä, josko nyt voitaisiin jo keskustella taloudenpidosta ja lastenhoidosta?

Ja vaihtelee ne vaipat yms. Tai sitten jos haluaa kunnolla kokeilla miestä, niin nainen sitten istuu ja kuuntelee lasten itkemistä, vaikka monta tuntia...



Ja Parisuhdeterapiahan on ratkaisu aina asioihin. Jos mies ei hoida lapsia, vika on parisuhteessa ja eritoten siinä vaimossa. :)

Mun menot oli sovittava päiviä ennen, miehen ei tietekään. Riitti, että töistä tullessa kertoi, että tänään on muuten sitä ja sitä heippa!



Kun en mitenkään korvia myöten ollut rakastunutkaan niin oli helppo (ja helpottava) lähteä ja jatkossa tietää, että kaikki hommat on omalla vastuulla eikä ole myöskään laiskan miehen sotkuja siivottavana. Ei ole sen jälkeen tarvinnut pettyä toisen saamattomuuteen.



Päivääkään en ole katunut.

Meillä mies kyllä hoitaa lapsia ja ruokkii ne, jos olen poissa, ja iltaisinkin töiden jälkeen saattaa leikkiä ja puuhata jotain. Mutta kakkavaipat vaihdan minä, vaikka olen minäkin töissä. Kaikki perinteiset kotityöt (pyykkäys, ruoka, tiskit, siivous) hoidan minä. Jos mies joskus jotain näistä hoitaa, hän jaksaa muistuttaa, miten huono vaimo ja äiti olen. Niin, ja huono äiti olen, jos haluan omaa aikaa tai alan tapella kakkavaippojen vaihtamisesta tai lasten ulkoiluttamisesta.



Mies hoitaa pihatöitä ja autot ja pienet omakotitalon korjaustyöt. Onhan siinäkin välillä työtä, mutta esim. arkipäivinä ei tee mitään näistä, ja viikonloppuna sitten enemmän harrastuksenomaisesti rassailee autoaan tai kokeilee huvikseen hitsausvälineitään. Pitää tuommoisista hommista, mutta jos uskallan mainita esim. lasten pukemisen saan heti ryöpyn niskaani, miten laiska olen, kun hän sentään hoitaa niin paljon noita ulkohommia.



Eihän tässä muu kiukuta kuin se, että kun lapset nukkuvat ja mies lojuu sohvalla, viikaan minä puhtaita pyykkejä kaappiin ja sen jälkeen ripustan märkiä. Sitten etsin lapsille seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja pakkaan päiväkotireput. Jos vielä riittää puhtia, siistin keittiön ja korjailen leluja (usein ei riitä). Niin, ja teen sen seuraavan päivän ruoan.



Tympii jo se, että mies ei kykene vaatettamaan lapsia, ja ajattelen usein, että jos lapsilla olisi kaksi kotia tai edes toinen viikonloppukoti, niin johan joutuisi opettelemaan. Ja ennen kaikkea ei tarvitse kuulla sitä syyllistämistä ja haukkumista siitä, miten en kelpaa äidiksi, kun en valittamatta jaksa hoitaa näitä kotitöitä töitteni jälkeen.

Tulipa muuten mieleeni että ennen kuin erosin miehestä joka siis ei tehnyt kotitöitä, ei ostanut ruokaa jne, oli väkivaltainen, ei hoitanut lasta.. Kokeilin tuota että pesin vain omia ja lapsen vaatteet jne.. Oli mies sitten mennyt sanomaan äitilleen että en pese enää ollenkaan lapsen vaatteita ja näitä muitakin kertomuksia oli vaikka millä mitalla mitä oli kertonut, uskomatonta mutta ex-anoppi uskoi kyllä ihan kaiken.Olipa sitten sosiaalityöntekijöillekkin näitä väittämiä kertonut. Muuten eron jälkeen vaikkei isä lasta tapaa on muuten huomattavasti vähemmän kotihommia ja rahanmenoa :)

No ero muuttaa miehen kuin miehen ja eipä ole lapset koskaan isällään ollut edes tuntia hoidossa. Mies tappeli tapaamiset ym. niin miten itse halusi ja ne eivät koskaan ole toteutuneet. Erosta aikaa jo 8 vuotta ja lapsia tapaa 2-3 kertaa vuodessa.



- synttäreinä käy oven takana tuomassa lahjat

- jouluna käy oven takana tuomassa lahjat



Kumpikaan lapsista ei pidä miestä edes isänään enää koska heillä ei ole mitään sidettä häneen. Se on vaan joku setä joka tuo merkkipäivinä lahjoja.



Ensimmäiset 4 vuotta tappelin tapaamisista, mutta kun ne eivät toteutuneet niin en enää jaksanut. Lapsillekkin se oli hirveän raskasta.

Vai miten olis pariterapia?

Voihan olla että katkaisee välit lapsiin lopullisesti. Eli ei kannata laskea sen varaan että erotessa mies joutuu hoitamaan lapsia ja saat vapaa-aikaa itsellesi. Jos tuo on ainut ongelma suhteessa niin ota asia esille.