Lue keskustelun säännöt.
Milloinkahan äiti osaisi olla tyytyväinen? Minun viikonloppuni:
09.09.2011 |
Olen neljän lapsen äiti ja vietän iltani kuten varmaan jokainen muukin monen lapsen äiti: maristen, naristen ja valitettavasti ja joskus valitettavasti myös nalkuttaen laitan huushollia yökuntoon ja aamua valmiiksi huutaen lapsia keräilemään vaatteitaan, lelujaan, reppujaan ja miestä pesemään pikkutyttöjen hampaita samalla kun itse selvittelen isompien riitoja ja ripustan pyykkiä.
Vakiorepliikkini tähän aikaan illasta yleensä menee: "Ja nyt jokainen pissille, kakalle, juomaan ja sänkyyn ja sieltä ei sitten kuulu mitään, äitillä alkaa ohjelma"
Näin siis joka ilta (tosin kyllä siinä välillä on lautapelit ja iltasadut ym halailut).
Tänä viikonloppuna lapset ja mies lähtivät mummolareissulle 300km päähän pitkän suunnittelun jälkeen ja minä jäin yksin kotiin.
Olen nyt ollut itsekseni ja ah niin rauhassa täällä kotona kohta 4,5 tuntia.
Istun viinilasillisen äärellä kynttilänvalossa ja lempimusiikkini soi hiljaa taustalla.
Ei lelun lelua jaloissa, ei vaatemyttyjä, reppuja, lasten riitoja, huutoa, iltapaloja, hammaspesuja, siivoamista, siivoamista, siivoamista..
Kaikki puitteet ovat siis juuri sitä mitä olen kaivannut niin niin kauan, mutta yllättäen tämä onkin tyhjää ja tylsää.
Mitä ihmettä minä teem yksin tässä täydellisen siistissä, hiljaisessa kodissa kynttilöiden valossa nätisti viiniä maistellen?
Ei tämä ole minua.
Nautin toki joka hetkestä, mutta kokoajan vahvistuu mielessäni ja sydämessäni se tieto ja varmuus, että ehkä kuitenkin se lapsiperheen arjen kaaos on enemmän minua ja ilman sitä en olisi täysin onnellinen. En edes siistissä hiljaisessa kodissa..=)
Pieni ehkä kuitenkin onnellisen äidin vuodatus =)
Kommentit (6)
ollenkaan noin. Mä niin nautin siitä rauhasta. Toisaalta se on todella harvinaista, ei meillä tule kuulonkaan että mies ja lapset lähtisivät yöksi saati viikonlopuksi pois, harmi.
Olisin mieluusti vaikka viikon itsekseni kunhan vain tietäisin, että siitä ei ole lapsille haittaa. Liian pieniä ovat vielä olemaan niin pitkään erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vuoroviikkoäiti ja nautin molemmista viikoista täysin siemauksin. Kun lapset ovat luonani, on se ihanaa, annan heille 100 %, en harrasta mitään, menen samaan aikaan nukkumaankin.
En hermostu enkä nalkuta koskaan. Koska saan ladattua akkuni täyteen joka toinen vikko.
Ehkä tämä on luonnekysymys. Toiset meistä tarvitsevat enemmän omaa aikaa kuin toiset. Minusta ei ikinä olisi suurperheen äidiksi.
ps. olet kirjallisesti hyvin lahjakas
Mulla oli myös aluksi noin!! Mutta olin myös stressaantunut siinä lapsiperhepyörityksessä,joten OPETTELIN ottamaan omaa aikaa.
Nyt teen kerran viikossa n.3h niin,että joko mies ottaa lapset ja lähtevät johonkin tai lapset menevät mummolaan tai meille kotiin tulee joku hoitamaan.
Jos SAAN olla kotona,annan kaiken muun olla,nappaan herkkuja lempparidvd:n tai uutuuselokuvan tai kirjan ja unohdan kaiken muun!
Jos menen muualle (jään mieluiten kotiin,hih) niin käyn IHAN YKSIN syömässä,elokuvissa tai shoppailemassa.
En siis todellakaan värvää mukaan kaveria,miestä tmv,vaan olen opetellut olemaan täysin yksin.
Meni muuten oikeasti jonkin aikaa ennenkuin opin nauttimaan tästä ajasta oikein todella,nyt en olisi ilman.
ja mulle se 3 (joskus 4-5h) riittää vallan mainiosti viikossa.
Meillä ei isovanhemmat voi (terveydellisistä syistä) ottaa lapsia yökylään tmv niin nää on mun ainoita yksinäisyyden hetkiä ja yksinäisyys siis positiivisena asiana :)
Ai niin,joskus vaan hortoilen kirjastossa,kun pidän siitä paikkana niin paljon :)
olla yksin ja rauhassa. Sitten kun se hetki koittaa niin huomaa ettei se niin hauskaa olekaan. Ainakaan liian isoina annoksina :)
Minä olen vuoroviikkoäiti ja nautin molemmista viikoista täysin siemauksin. Kun lapset ovat luonani, on se ihanaa, annan heille 100 %, en harrasta mitään, menen samaan aikaan nukkumaankin. En hermostu enkä nalkuta koskaan. Koska saan ladattua akkuni täyteen joka toinen vikko. Ehkä tämä on luonnekysymys. Toiset meistä tarvitsevat enemmän omaa aikaa kuin toiset. Minusta ei ikinä olisi suurperheen äidiksi. ps. olet kirjallisesti hyvin lahjakas
Minä olen lasteni kanssa aina (paitsi nyt tänä vkloppuna)
Siitä tämä vuodatus. =)
t. ap
Itse olen neljän lapsen isä ja joskus kokenut samoja fiiliksiä. Kun ympärillä on koko ajan melua ja meininkiä, niin ilman sitä ei oikein osaa olla. Ainakaan yhtä iltaa pidempään.