Jos sinulla olisi lapsi joka asuu viikko/viikko isällään/äidillään
Mitä luulet, suostuisitko muuttamaan asumisen niin, että lapsi olisikin kirjoilla isällään ja tapaisit viikonloppuisin ja lomilla? Itse en osaa ehkä oikein eläytyä, kun en koskaan ole sen tyylisessä tilanteessa ollut. Onko täällä etä-äitejä?
Tällä hetkellä tuntuu että lapsen äidillä on kovasti omia menojaan ja lapsi on enemmänkin rasite ja tiellä. Välillä olen vienyt lapsen ja vastassa on ollut lapsen mummo.. Joka sitten on viikon päästä myös tuonut lapsen. Lapsi on myös usein sanonut ettei ole koko viikkona äitiään juuri edes nähnyt, kulkee vaan hoitopaikasta hoitopaikkaan.
Mietin miten tällaista voisi ottaa puheeksi jotenkin neutraalisti. Lapsella olisi isänsä luona oma huone, koulu (joka pitäisi sitten vaihtaa) olisi rauhallinen lähikoulu puolen kilometrin päässä.
Yksi, mitä voisi ainakin ehdottaa tälle äidille, on että koska molemmat vanhemmat tietysti haluaisivat viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsensa kanssa, ja koska eroaminen on surullisesti riistänyt molemmilta "puolet lapsen elämästä", niin voisiko sopia että jos toinen tarvitsee lapselle hoitopaikkaa niin ensisijaisesti kysyttäisiin siltä toiselta vanhemmalta. Siis puolin ja toisin!
Eli jos äidillä on menoja sellaisena iltana tai viikonloppuna kun lapsi on hänellä, niin äiti kysyisi etukäteen isältä voiko lapsi olla niinä päivinä isän luona. Ja tietysti toisinpäin myös.
Tämä olisi reilu järjestely ja lähtee siitä että molemmat vanhemmat rakastavat lastaan, eikä siitä että jompi kumpi hoitaisi huonosti - koska kieltämättä on vaikea ottaa puheeksi asiaa noin kuin sen tässä ilmaisit: "lapsi tuskin näkee äitiään". Parempi esittää sitä kautta että mielellään itse näkisi enemmän. Mikä on varmasti tottakin.
Jos sitten ajan mittaa nähdään että lapsi on paljon enemmän isän luona, niin ehkä koulun vaihtaminen olisi ajankohtaista.