Lähiäitien synkkä salaisuus

Ainakin omissa piireissäni. Lapselle pidetään kunno rajoja että pärjätään lapsen kanssa yksinkin. Ja etävanhempi enemmänkin sitten viihdyttää viikonloppuisin kun näkee lapsiaan niin harvoin.

että tuo on haitallisimpia asioita mitä voi tehdä lapselle.



nimim. aikuinen lähi

Mitä kylvää sitä niittää

Meillä on selkeät säännöt, joita on noudatettava. En syötä lapsille sen enempää herkkuja kuin silloin, kun emme olleet vielä eronneet enkä yritä hyvittää yhtä mitään, vaikka oli minun syy, että erosimme. Meillä isä on se, joka lellii enenmmän, mutta ei hänkään lelli hulluna ja pitää rajoista kiinni.

Mun poika sanoo mua natsimutuksi...

Minä pidän tiukkaa kuria ja järjestystä, jotta pärjään yksin kolmen lapsen kanssa. Isä on hieman lepsumpi, mutta samoilla linjoilla suurinpiirtein.

Isästä en ole koskaan sanonut pahaa sanaa, koska ei ole pahaa sanaa sanottavanakaan. Lapsilla on mahtava isäsuhde, josta minäkin tietysti hyödyn saamalla omaa aikaa.



Naapuri ja hyvä ystäväni on myös kolmen lapsen lähiäiti ja heillä aikalailla sama kuvio.



En tunnista ainakaan ketään tuttuani ap:n kuvauksesta, varmasti porukkaa löytyy joka junaan.

JOs on fiksumminkin toimivia.. Tämä on mua monta kertaa nyppinyt ja harmittanut vaikka ei mitenkään mulle kuulukaan..



AP

Aika harvalla äidillä tosiaankin on yksinhuoltajuus, vaan lapsen yhteishuoltajuus isän kanssa.



Meillä lapsi 50/50 molemmilla, joten en mitenkään voi ajatella olevani yksinhuoltaja.

yleisin on yhteishuoto, on olemassa myös rajattu yhteishuolto.



Se, että asuu lapsen kanssa, ei tee ko vanhemmasta yksinhuoltajaa



ei ap

Vastaus äskeiseen: koska YH -äidillä ei ole käsittääkseni lainkaan lasten isä "käytettävissä" lasten hoitoon.

Jos lapsen huolto yksin lähivanhemmalla, voi silti olla täysin normaalisti toimiva tapaamissopimus tyylin joka toinen vkonloppu jne

Kaikki tuntemani lähiäidit toimivat saman kaavan mukaan tietämättään tai tiedostaen, sitä en tiedä. Toisillä tämä on tosin räikeämpää, toisilla vähän piilevää: Tuntevat hivenen huonoa omaatuntoa erosta, hyvittävät sitä siksi lapselle erilaisin herkuin eivätkä malta pitää tiukkoja rajoja kasvatuksessa, vaan tekevät useimmissa asioissa niinkuin lapsi ite haluaa. Lisäksi mustamaalaavat isää eri tavoin (toiset selkeästi, toiset vähän kautta rantain). Sitten ihmettelevät kun lapsi ei välttämättä tahdo lähteä isän luo hoitoon. Lapsi vaistoaa että äidin luona saa kaiken haluamansa, isän luona ei. MIKSI? eikö tämä nyt ole aika lyhytnäköistä ja ahdasmielistä?

Jokainen ulkopuolinen näkee täysin mistä johtuu, ettei perheen tytär tahdo isälleen. Siitä asiasta loputon kiukuttelu on nimittäin ainoa asia, mistä äiti ei koskaan suutu, ja jota äiti jaksaa vatuloida loputtomiin, lohdutella, lahjoa jne. Ja sitten lapsen kuullen päivitellä joka puolelle, kuinka taaskaan se lapsi ei tahtonut lähteä isälleen.