Lue keskustelun säännöt.
Moraalinen kysymys
09.09.2011 |
Lapsellani on mennyt sukset ristiin hyvän kaverin kanssa ja nyt vanhempien voimin yritetään asiaa selvittää. Kaverin äiti tietysti luottaa lapseensa ja uskoo kaikkeen mitä lapsi sanoo. Minä puolestaan tiedän, että lapsi ei kaikkea äidille kerro, on aikaisemmin kertonut minulle eräästä toisesta kolttosesta ja vannottanut, että en kerro äidilleen. Käymme aikuisten kesken keskustelua ihan rakentavissa merkeissä. Mitä tekisitte, kertoisitteko äidille tuosta aiemmasta kolttosesta joka saattaisi antaa perspektiiviä keskusteluun, vai pitäisittekö kaverille antamnne lupauksenne, ettekä kertoisi?
Mistään rikollisesta ei kolttosessa ole kyse.
Kommentit (2)
tapahtui vähän niin kuin vahingossa, lapsi kertoi "jekusta" ja vasta kerrottuaan huomasi, että minäkin kuulin. Asia on perheen sisäinen, joten kun lapsi sanoi, että ethän kerro äidille, sanoin että en kerro.
Joo, olen samaa mieltä kanssasi, että lasten pitäisi oppia setvimään riidat keskenään, mutta ollaan sovittu aikuisten kesken, että huolestuttavat asiat nostetaan pöydälle ja toisaalta lapsia ei näillä nurkilla ole niin kauheasti, joutuvat olemaan kuitenkin tekemisissä ja tapahtumat vaikuttavat jo lasten uniin.
Kiitos kuitenkin vastauksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns. pahanteossa minusta ikinä ei saisi "liittoutua" siten lapsen kanssa (kuten monet perheen sisälläkin tekevät) että okei, ei kerrota isille/äidille. Tällä tavallaan samastut aikuisena lapsen mielessä kaveriksi joka on vanhempia vastaan.
IHAN ERI ASIA on ne, missä lapsi luottamuksella kertoo häntä kohtaan kaltoinkohtelusta. Mutta kolttosten suhteen vanhempien auktoriteettia ja heidän vanhemmuuttaan pitäisi toisten vanhempien kunnioittaa.
Nyt kun olet jo tehnyt niin en tiedä mitä tehdä.
MUtta miksi vanhmepien pitää välien katkeamiseen edes vaikuttaa? minusta lapset voivat sitten olla keskenään riidoissa jos kerran ovat, turha aikuisten on siihen puuttua ellei nyt ole väkivaltaa tai muuta tosi pahaa kyseessä