Äiti hoitaa veljen lapsia

Näin äkkiseltään tulee mieleen että vastaus on juuri tuossa äitisi lauseessa, että poikasi on villi...Entäpä jos tämä onki se syy? Äitisi ei jaksa poikaasi ja jos serkut on rauhallisempia? Onko nämä serkut kenties tyttöjä? Jos äidilläsi on helpompi ja mieluisampi leikkiä tyttöjen kanssa..

Meilläkin mieheni äiti sopi hoitojärjestelyn toisen poikansa kanssa kysymättä meiltä mitään. Muuten ei olisi haitannut, mutta aiemmin oli meidän kanssa sovittu että kävisi kerran pari viikossa auttamassa esikoisen kanssa, kun kuopus oli tulossa. Olimme tähän sopimukseen turvautuen irtisanoneet päivähoitopaikan, ja vähän hirvitti odotella kuopuksen syntymää. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, toivuin synnytyksestä nopeasti ja kuopus osoittautui helpoksi vauvaksi. Sen tästä opin, että jatkossa sovin anopin kanssa hoidon hyvin tarkkaan - hän ei ollut omasta mielestään sopinut tätä, joten jokin ihmeellinen kommunikaatiokatkos meillä oli.



Muistan että tuolloin olin kyllä katkera, mutta kun kaikki loppujen lopuksi meni hyvin, niin eipä tuo ole jäänyt välejä kaihertamaan.



Epäilen että epätasapuolisuuteen on syynä poikasi villeys, usein isovanhemmat haluavat hoitaa vain helppoja lapsia. Sinuna en paljon viitsisi lähteä asiaa vatvomaan, ole ylpeä siitä että pärjäät hyvin ilman apujakin.



Sitä paitsi voi olla tuolle 3 v:lle karhunpalvelus olla eskariin asti mummon hoidossa, saattaa tehdä tiukkaa sopeutua ryhmään. Ja jos homma muuttuu hankalaksi, niin todennäköisesti sopimus veljen kanssa purkautuu jo vuoden päästä. Tämänkin vuoksi ei sinun kannata sotkeutua tuohon soppaan.



On ikävää, että jotkut isovanhemmat suosivat toisia lapsenlapsiaan, mutta sille ei oikein voi mitään. Koita olla katkeroitumatta.

Mutta jos he hoitavat yhden lapsen lapsia mutta ei toisen, on kyseessä selvä epätasa-arvoisuus ja epäreiluus. Näin voidaan toimia lyhytaikaisesti ja perustellusta syystä, mutta ihan vain " teen näin, koska huvittaa" ei kyllä riittäisi minulle syyksi. Tottakai se isovanhempi saa tehdä omia päätöksiä, mutta ei se silti tee siitä päätöksestä oikeaa tai hyväksyttävää. En hyväksyisi, jos joku vanhempi kohtelisi omia lapsiaan noin epätasa-arvoisesti enkä hyväksyisi, jos isovanhempi kohtelee lastenlapsiaan epätasa-arvoisesti. Tekisin selväksi, että koen tilanteen epäreiluna.



Täysin tasapuolinen ei voi olla, mutta jos ap:n lapset ovat joutuneet pienestä pitäen päiväkotiin, miksi ihmeessä ap:n veljen lapset eivät joudu, vaikka perheellä on vielä varaa palkata vaikka hoitaja kotiin. Kyllä, minä olisin äidilleni tuosta katkera ja sanoisinkin sen suoraan. Onneksi omat vanhempani osaavat olla tasapuolisempia. Täydelliseen tasapuolisuuteen ei voi edes pyrkiä, mutta jonkinlainen tasapaino kaikkien lastenlasten välillä pitäisi olla.



Ymmärrän sinua, ap. Suosittelen, että ilmaiset asian äidillesi selkeästi. Kerrot, että mielestäsi on todella epäreilua, että äitisi auttaa veljeäsi mutta ei sinua ja että hlauaisit kuulla perustelut siihen. Valitettavasti ei ole mitään keinoa saada äitisi tajuamaan näkökantasi, joten parasta vain tietysti tehdä omat päätökset suhtautumisestasi tästä eteenpäin. Ihan samalla tavalla sinulla on oikeus päättää perheesi asioista isovanhemman suhteen.

Jos hän hoitaa nyt lapsia sillä periaatteella, että ovat liian pieniä päiväkotiin, pitäisi hänen hoitaa myös ap:n 2-vuotiasta joukon jatkona. Jos hoitokiintiöön mahtuu vain kaksi, pitäisi se veljen 3-vuotias laittaa sinne päiväkotiin. Näinhän se olisi reilua, eikö?



On tosiaan todella epäreilu vanhempi ja isovanhempi.

Mummo vaan sattuu itse julistamaan silloin harvoin kun häntä tapaamme, että miten on taas ollut monta päivää hoitamassa serkkuja. Ja miten ihmeellisiä juttuja he ovat taas oppineet ja miten ihania lapsia ovat! Tämä siis lasten kuullen. Lapset pystyvät aika nopeasti vetämään tästä johtopäätökset. Meillä ei kyse voi olla myöskään siitä, että lapsemme olisivat jotenkin villejä tai hankalia -päinvastoin. Kyse vaan on siitä, mummo ei ole koskaan ollut tasapuolinen omille lapsilleen ja nyt suosikin lapset ovat hänelle rakkaampia. Ei ole elämä aina tasa-arvoista ei! Mutta itse aion siihen kyllä pyrkiä omien lasteni suhteen.

äidilläsi on oikeus tehdä halunsa mukaan. Ilmeisesti tulee veljesi kanssa paremmin toimeen ja on siksi kiinnostunut myös hänen lapsiaan hoitamaan. Eihän teillä läheiset välit ole jos ette ole aiemminkaan tavanneet usein ja lapsesi eivät päässeet mummolaan hoitoon. Väistämättä ei voi olla ajattelematta että jostakin syystä äitisi ei edes halua auttaa sinua.

päivittäin, toisien luona käy pari kertaa vuodessa asumassa parin viikon jakson, kun vanhemmat pitävät lomaa ja lapset tarvii kotiin hoitajan siksi ajaksi.



Kuinka ollakaan minä oon se, joka ei voi luottaa edes siihen, että kerran vuodessa yhtenä iltana saa tarvittaessa hoitajan. Saan toki, jos sattuu äidille käymään. Mutta että äiti tulisi meille kahdeksi viikoksi... mun mies nauraa vitsinä, että missähän elämässä me saadaan se kaksi viikkoa minkä toiset.



Olin kyllä katkera tuolle epätasa-arvolle silloin, kun lapset olivat pieniä, toisen erityisvaikeudet vielä diagnosoimatta ja sen mukaisesti ei ollut oireille hoitoa ja kotona oli siten lapsen kanssa haasteellista. Siskolle kun yritin puhua, että hän edes voisi vähän hellittää noista lastenhoitopyynnöistään, kun hänellä lapset kuitenkin oli jo kouluikäisiä ja isommat teinejä. Sisko vaan sanoi, ettei hän usko mitään epätasa-arvoa olevan, koska äiti aina suostuu tulemaan hoitamaan.



Äiti sitten suoraan kysyttäessa sanoi, että hän vain ei luota siskooni ja pelkää, että sisko jättää lapset keskenään, jos hän ei mene. Eli minä sitten olin riittävän luotettava hoitaja lapsilleni, ja luotettavuus 'palkittiin' niin, että mut jätettiin ilman turvaverkkoa.



Vaikka totuuskin oli karua, niin toisaalta sen kuuleminen lopetti mulla turhat toiveet. Enää en edes odota saavani apuja. Ja kun ei odota, niin ei ole jatkuvasti niin pettynyt ja voimia ei mene hukkaan siihen pettymiseen.