Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kasiluokkalainen tyttö ja nukkumaan viikonloppunakin aina klo 22 viimeistään?!
08.09.2011 |
Kahdeksasluokkalainen tyttö menee aina viikonloppuisinkin nukkumaan ihan viimeistään klo 22. Ei käy missään kavereiden kanssa, teiniydestä ei mitään merkkejä. Aina kiltisti ja tekee kuten äiti sanoo. Tekee ruokaa ja siivoaa kotona. Ei lainkaan mitään kapinaa.
Päätyykö tällä tyylillä ekan pojan kanssa naimisiin 18v, kun silloin hoksaa tulleensa aikuiseksi? Olen huolissani. Itse olin kiltti teini, mutta rakastin valvomista viikonloppuisin ja lomilla. Luin kirjoja aamuun asti, katselin telkkarista kaikki, mitä siihen aikaan tuli, kävin limudiskoissa, maistelin tupakkaa ja kaljaa. Vietin hauskan nuoruuden ja kunnollinen tuli kaikesta huolimatta.
Kommentit (19)
Onko lapsella ystäviä tai harrastuksia? Jos ei ole, niin olisin huolissaan. Itse olin kasilla ihan kiltti lapsi. Minulla oli onneksi niin tiukat vanhemmat, etten voinut mennä mihinkään kavereideni hölmöyksiin mukaan. Kaverini tiesivät vanhempani, joten pysyin kaveripiirissä, vaikka en osallistunut hölmöyksiin. Salaa olin siitä onnellinen, vaikka äidille esitinkin muuta.
14-vuotias on vielä lapsi. Muistan, miten kuvittelin 15-vuotiaana olevani aikuinen.. siis oikeasti.. en enää mikään tyhmä teini, joka sekoilee.. ja siitä sitten se sekoilu alkoikin.. kun kuvitteli olevansa aikuinen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotkut iltavirkkuja. Murrosiässä kaipaa muutenkin unta, ole vaan tyytyväinen, että tytär tulee pärjäämään tulevaisuudessakin, kun pystyy heräämään ja menemään nukkumaan aikaisin.
Ehkä ei murrosiässä kovin, mutta aika ihmeellistä sekin jos mitenkään ei hormonit mene sekaisin nuorella tytöllä jolla alkaa menkat jne. Enkä tarkoita sitä että ryyppää ja rellestää vaan jotain uhmaa vanhempia kohtaan yleensä on kyllä kaikilla.
Mulla on 2 hyvää ystävää jotka oli todella tunnollisia nuorina, oli niilläkin omat kokeilut mutta ihan iisejä murkkuja sinänsä. Menivät nuorina naimisiin ja hankkivat lapsia. Erosivat ja sittenhän riemu repes. Hirveetä biletystä niinä viikonloppuina kun lapset oli isällä. Se oli jotenkin niin vaivaannuttavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Ihan kuin jotkut teinit. Koomisinta siinä oli se että muita he haukkuivat mummoiksi jotka ei elä vaan ovat aina vaan kotona?
Kavrin poika oli tosi kiltti murkkuna. Nyt on 22-vuotias ja juuri eilen kaveri selitti mulle että ei tiedä mitä tekee nuoren kanssa kun sen elämä on pelkkää juhlaa, opiskelu jäänyt vähemmälle, ei pidä yhteyttä kotiin jne. Eikä tuo äiti voi oikeastaan asialle mitään koska kyse on jo aikuiseta lapsesta.
kyllä siitä vanhapiika tulee tai muuten vaan höppänä tuolla menolla.
vaiheessa alkaa aikuistua ja tekee sen sitten liian nopeasti. Minusta "normaalimpi" tapa olisi irrottautua pikkuhiljaa ja vähitellen, kokeilemalla. No, ehkä olen ahdistunut turhasta, mutta jonkinlainen pelko silti hiipii mieleen.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä on ongelma? Tyttö on liian kiltti ja kunnollinen? Tuossa on sellaiset viisi vuotta aikaa itsenäistyä ja kapinoida.
Siis mikä on ongelma? Tyttö on liian kiltti ja kunnollinen? Tuossa on sellaiset viisi vuotta aikaa itsenäistyä ja kapinoida.
On NORMAALIA kapinoida, mutta ei mitään merkkejä mistään. Ja täyttää jo kohta 15v. Miten ihmeessä joku tuonikäinen voi haluta mennä nukkuman viikonloppuna klo 22???? Itsekin valvon myöhempään, vaikka ikää jo 43. Ja tyttö siis oikeasti nukkuu, kun menee sänkyyn.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän sidukkaa ja skootterin ja pistää tytön maailmalle vähän itsenäistymään.
vähän sidukkaa ja skootterin ja pistää tytön maailmalle vähän itsenäistymään.
Ap. Joka oikeasti on hieman huolissaan, että mitä tyttö menettää, kun ei halua tehdä mitään "repäsevää". Ei jää edes yksin kotiin, kun mennään "tylsiin" kyläpaikkoihin. Itse jäin aikoinani harjottelemaan itsenäistymistä yksin kotiin, kun porukat meni tyhmään kyläpaikkaan. Tyttäreni tulee aina mukaan, vaikka mentäis minne ja istuu hiljaa sohvassa koko illan. Mitä nuoren elämää toikin on? En trakoita alkoholia tms, että sellaista pitäis, mutta jotain pientä irtiottoa olisi jo toivonut näkeväni hänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona känniin viinasta, silloinhan sen luonne selviäisi ja toivottavasti avautuisi kun on umpitunnelissa nalliohtassa, pidetään peukkuja!
Sulla on fiksu tyttö. Kaikilla teineillä vaan ei yksinkertaisesti ole tarvetta örveltää limudiskoissa ja valvoa päivätolkulla.
Minä olin ikävuoteni 15-19 mukana seurakunnan nuorten toiminnassa, ja ihmettelin aina sitä yleistä menoa, josta monet muut nuoret tykkäsivät. He valvoivat myöhään arkena ja varsinkin viikonloppuina, ja leireillä saatettiin pysytellä hereillä kofeiinitablettien, energiajuomien, cokiksen ja kahvin voimalla. Nuorteniltojen ja muiden kokoontumisten jälkipuinnit käytiin tupakkapaikalla, ja perjantai-iltaisin tultiin alkuillasta viettämään iltaa seurakunnan tiloihin, ja siirryttiin sitten lähinuokkarille puskakaljojen kautta.
Minä en tehnyt tätä. Joskus leireillä valvoin myöhään, koska olin yövahtina, ja olin sitä siksi, että seurakunnan aikuisten työntekijöiden mielestä olin yksi harvoista nuorista, joille sen homman saattoi uskoa ilman pelkoa yöllisistä bileistä saunarakennuksessa tms. Mulla vaan ei yksinkertaisesti ollut tarvetta tehdä typeryyksiä, koska kaikki muutkin tekivät, olihan mulla omatkin aivot. Ehkä sunkin teinilläsi on.
Eikä se muuten ennusta, että menisi heti 18v naimisiin ekan tyypin kanssa jonka tapaa, tai edes että jäisi vanhaksi piiaksi. Mun nuoruuden kaveripiiriin kuului toinenkin samanlainen "kiltti ja kunnollinen" nuori, ja meillä on elämät menneet ihan eri ratoja. Kaverini on edelleen sinkku ja perheetön, yli 10 vuotta myöhemmin. Minä taas menin naimisiin 19-vuotiaana ja sain neljä lasta alle 27-vuotiaana. En tosin nainut ensimmäistä vastaan tulevaa miestä, vaan ensimmäisen joka oli tarpeeksi älykäs ja kiinnostava yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullosti ihan äitiltäni tuo teksti. Reilu 10 vuotta sitten puhui sisarusparvemme neljännestä lapsesta juuri noilla sanoilla. Me kolme ensimmäistä olimme olleet ihan "hirveitä" teinejä silloiseen kasiluokkalaiseen siskoomme verrattuna. Samalla radalla mentiin vielä ysiluokkakin. Sitten ysin jälkeen kympille, niin jo vain alkoi hyppääminen kylillä, alkoholi-kokeilut, pojat yms. Äitini joutui perumaan kehunsa moneen kertaan. Joten älä tosiaan nielaise ennen kuin tipahtaa, todennäköisesti ne kokeilunhalut ja vipattava menojalka nostavat päätään sitten vähän myöhemmässä vaiheessa. =)
että ollaan jossain kylillä riekkumassa?
Ja mikä hemmetin hoppu nyt on, huolestunut alkuperäinen on ilmeisesti tämän "ongelmatapauksen" äiti. Katso nyt edes rippikoulun jälkeen eikö mitään tapahdu.
Ja voin kertoa, että tyttö ei menetä mitään, vai onko joku yölliseen aikaan sekoilu, alkoholin juominen, tupakointi ja vielä päälle sekoilut poikien kanssa jotain niin hienoa, siis ihan oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut iltauninen, ja nukkumaan menin/menen aina aikaisin. Olin samanlainen tuossa iässä, mutta ekan poikakaverin löysin ysiluokalla, ja sen kanssa olin 4v.
Olin 19v kun erosin ja äitini sanoi että sen jälkeen aloin elämään murrosikääni (???). Aloin kapinoimaan silloin sitten, mutta en vanhempiani vastaan vaan exääni vastaan, joka oli ollut pikkudiktaattori, ja määrännyt kaikesta.
Mieheni löysin muutama vuosi myöhemmin ja 30v sain ekan lapseni. Ihan tavallinen minäkin olen.
Sitä kapinaa on ollut sitten myöhemmin töissä pomoja kohtaan yms... Kyllä se tulee, älä ole huolissasi.
Itse olin ihan samanlainen - ja paaaaljon vanhemmaksi asti. Penkkari-iltanakin jäin kotiin lukemaan kirjoituksiin, enkä lähtenyt kaupungille rilluttelemaan. Mainittakoon, että olin (ja olen yhä edelleen) sosiaalinen, mutta tapasin ystäviäni päiväsaikaan/alkuillasta mm. harrastusten parissa, kahviloissa leffassa yms. paikoissa. Sitten, kun kirjoitukset olivat ohi, aloin käymään baareissa, mutta tolkku siinäkin hommassa oli. Niin ja sitten ne tulevat vuodet:
Lukion jälkeen olin vuoden töissä, sitten yliopistoon (opiskelijaelämä oli mukavan railakasta ;)), maisteriksi viidessä vuodessa ja oman alan töihin muutamaksi vuodeksi. Elämäni mieheen törmäsin 22-vuotiaana; menimme naimisiin ollessani 25 ja ekan lapsen saimme pari vuotta myöhemmin. Ehdin siis ihan kivasti viettää sitä "villiäkin villimpää" nuoruuttakin, enkä mennyt naimisiin ja perustanut perhettä heti ensimmäisen äijänkörilään kanssa, joka loi minuun vähänkin ihailevia katseita :P
siihen kun on liian kiltti. Voit vähän vihjaista, että vois ottaa vähän sidukkaa ja naiskennella naapurikylän jalkapallojoukkuen kans. Äiti vähän tykkäis sinusta sitten enemmän kun tulisit kotiin naidun näköisenä ja krapulassa.
Sääliksi käy kun on liian kiltti tyttö sulla. Yritä nyt saada se polttaan ja bilettään, että se pääsis kunnolla munan makuun, eikä menis liian aikaisin naimisiin.
karmea kohtalo, sinä valitat, että lapsesi on liian kiltti!?!
Haloo. Mikä sua vaivaa? Ihan oikeasti.
Aikuisenakin ehtii ja hauska nuoruus on jokaisen itse määriteltävissä. Jokainen on yksilö ja elää omanlaistansa elämää.
Mulle ei tulis mieleenkään murehtia, jos lapseni viihtyy kotona ja on kiltti vaikka olisikin "kehityksestä" jäljessä verrattuna naapurien teinipissikseen.
Muutos voi tapahtua yhdessä yössä ja sitten saatatkin valittaa täällä ihan muuta.
Anna lapsen olla lapsi, aikuisuutta onkin sitten edessä loppuelämä.
Kuullostaa kiltiltä ja kunnolliselta, fiksulta tytöltä. Kyllä hän elämässään ehtii kotoaan irrottautua, älä huoli.
Alue: Aihe vapaa
jopa joillain murrosikäisillä voi olla aivot päässään.
Itselläni oli. Valvoin tosin yhteen yöllä länkkäreitä katsellen, mutta pätkääkään ei kiinnostanut lähteä ryyppäämään bileisiin, vetämään tupakkaa tai kokeilemaan kikkeliä. Ja jos olisin kehdannut muuten edes ehdottaa moista, isä olisi laittanut armeijan edestä setiä ja velipoikia mua etsimään ja selkääni olisin saanut kunnon koivuniemen herraa. Meillä oli hyvin välittävä koti, oikeudenmukainen ja tiukka kuri. Vanhemmille ei sanottu vastaan eikä haistateltu.
Muutin kotoa 19-veenä, ja kokeilin sitten viinan ja miehet ihan oman harkintani mukaan, ja voin sanoa, että mulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus. Vältyin paljolta viihtymällä kotisohvalla. Opin myös katsomaan ihmisiä kriittisesti ja olemaan epäluuloinen, ja löysin hyvän rehellisen miehen, jolla on samat arvot ja sama kasvatus kuin minulla.
Omille lapsille olen myös halunnut antaa vakaan lapsuuden, johon ei kuulu bileet ja seksikokeilut. Meillä on 11-veen kotiintuloaika klo 18, ja murkut ei tule juoksemaan pitkin kyliä. Perhe viettää paljon aikaa yhdessä, ja myös harrastaa yhdessä.