Jos omat vanhempasi kieltäytyvät auttamasta sinua vastoinkäymisissä, autatko

Tietenkin, jos mä olisin jatkuvasti ollut avun tarpeessa ja hyväksikäyttänyt heitä jo pidemmän aikaa, niin on heilläkin oikeus jossain vaiheessa lopettaa touhu.

että vanhempani eivät auttaisi minua jos tarvitsisin.Mutta koska mut on opetettu,e ttä aina autetaan jos toinen tarvitsee, niin kyllä mä auttaisin. Toisaalta jos vanhempani eivät auttaisi minua niin olisivatko he sitten moista koskaan opettaneetkaan?



Me kun emme tiedä, miten maailma olisi, jos se olisi toisin kuin se on.

Ovat molemmat jo kuolleet.

toinen vanhemmistasi kieltää toista auttamasta siksi että se toinen vanhemmista on sairaanloisen mustasukkainen vaimostaan ja vaimon kodinulkopuolisesta elämästä.

Muutenkin pakottanut vaimon valitsemaan itsensä ja yhteisten lastensa välillä.

Auttaisitko sellaisessa tapauksessa isääsi tai varsinkaan äitiäsi vanhainkodissa, joka mieluummin heittäytyy aviomiehensä määräiltäväksi kuin omaa lastaan auttaa?

juuri tuollaista meillä oli, vaan vielä vaikeampaa. Eivät auttaneet/auta, enkä minä tule auttamaan. Sitä niittää mitä kylvää, eikö?

Auttaminen tapahtuu molemmin puolin ai jää kokonaan tapahtumatta.

eli äitiäni olen valmis auttamaan samassa määrin mitä hän on minua ja perhettäni auttanut. Apu ei ole ollut taloudellista koska hän on köyhä, mutta siis konkreettista apua.



Autan mielelläni äitiäni pienessä mittakaavassa taloudellisesti ja jonkin verran myös muutenkin jos on tarvis.



Isäni ei ole minua auttanut juurikaan enkä häntä ryhtyisi auttamaan. Tuskin hän sitä odottaakaan.

mun on mahdoton kuvitella tuollaista tilannetta että vanhempani eivät auttaisi minua jos tarvitsisin.

Jos näin olisi, meillä olisi varmaan niin huonot välit, että tuskinpa edes tiedettäisiin toistemme vaikeuksista.

ja vain vanhempani olisivat erilaisia kuin ovat nyt, (niin että siis eivät auttaisi), niin kyllä minä auttaisin silti. Ei se, että joku toinen on jostain syystä - vaikka sairauden tai läheisriippuvuuden takia - kykenemätön olemaan vastavuoroinen, tarkoita sitä, että minä voisi luistaa velvollisuudestani ja myötätunnostani ja siitä, mitä ennen vanhaan sanottiin lähimmäisenrakkaudeksi - siis omasta ihmisyydestäni. Mä kun ajattelen, että ihmisyys on juuri sitä, että toisista pidetään huolta ja autetaan. En luovo omastani, vaikka joku muu olisikin luopunut omastaan.