Vajaa 3 vuotias, onko parempi laittaa hänet päiväkotiin vai pitää kotona?

Vajaa 3 vuotias, onko parempi laittaa hänet päiväkotiin vai pitää kotona?

Sain osalta syyttäviä vastauksia jotka masentaa minua. Sairastan keskivaikeaa masennusta. Ei minulla ole voimavaroja niin paljoon, kuin joillakin äideillä. En esim. kertakaikkiaan jaksa tutustua uusiin äiteihin ja lapsiin. Kun mielialani on niin matala, että kukaan ei halua jutella kanssani tai kummastelee olemustani. käyn kyllä lapseni kanssa kerhoissa, mutta en jaksa niissä niin paljoa käydä, kuin mitä lapsi kaipaisi. Täällä, missä asutaan, ei naapureissa ole lapsia. Leikkipuistossa ei ole koskaan ketään kavereita.

Minä en tarkoittanut syyllistää. Vaan sanoin niin kuin asia on. Jos sinun voimavarat on noin vähissä niin se lapsi sinne päiväkotiin. Ja oikeasti. Siellä on ammattitaitoista väkeä, jotka auttavat ja neuvovat mielellään sinua myös siinä miten saat asiat sujumaan kotona paremmin.

Kyllä minusta 3-v voi olla niin touhukas, että ei saa masentuneelta äidiltä tarpeeksi tekemistä ja huomiota. Mutta älä yritä väittää että se olisi lapsen "vika". Homma vaan on niin, että sinä et pärjää ja vauva-aika hirvittää.

Niitä lapsia on hoitoon huonommillakin syillä viety. Mutta ajattele asia niin selväksi, ettet sitte tunne syyllisyyttä kun sitä isompaa sinne hoitoon roudaat. Se vaan pahentaa sinun omaa oloa.

kun esikoinen työnnetään jaloista pois. Ei anneta sisarussuhteelle edes mahdollisuutta.

Ei sitä leikkiseuraa vaan ole löytynyt. Asumme maaseudulla. Naapurien lapset on päiväkodissa, eikä ole ulkona "koskaan". Kerhoissa käydään, mutta lapsi kaipaisi vielä enemmän kavereita elämäänsä.

sen takia sen vauvankin nyt hankin, että saa kaverin siitä.

Olen ujo ihminen tutustumaan muihin äiteihin. Äidit välttelevät minua, koska olen masentunut. Itkuisuuden, masentuneen ilmeen, yms. huomaa. En vaan ole sellainen pirteä ja iloinen tyyppi, jolle muut äidit haluaisi tulla juttelemaan.

Isä vie ja tuo ja lapsi on siellä isän työpäivän.



Koska jos äidistä ei ole hoitamaan kotona edes yhtä 3-vuotiasta, hän ei todellakaan jaksa hoitaa vauvaa ja sitä 3-vuotiasta yhtään, saati kuskata, varsinkaan kun tietty asutaan korvessa, eikä äidillä ole autoa jne.

Jos olet yhtään seurannut tällä palstalla käytäviä keskusteluja, olet varmaan huomannut, että usein vastaukset ovat tylyjä, töksäytettyjä ja tarkoituksena on ehkä vain satuttaa toista oman pahan olon takia.



Kahden lapsen hankkiminen, eikä useammankaan ole mielestäni mitään tehtailua. Lisäksi usein pikkulapsiaikaa pidetään rankkana, se ei ole tavallisuudesta poikkeavaa, eikä tarkoita, että vanhempi olisi kelvoton, ja lapsia ei olisi pitänyt hankkia. Itse asiassa et ole edes ilmaissut, että sinulla olisi rankkaa, vaan olet miettinyt päivähoitoa lapsen kannalta.



3-vuotiaan narina ja kapina sinänsä kuuluvat ikään, vaikka sitä onkin vaikea muistaa. On tärkeää, että lapsi uskaltaa ilmaista negatiivisia tunteita kotona, eikä varo liikaa tuottavansa vanhemmalle pahaa mieltä. Tylsyys on kai nykyaikana luksusta, siitähän sen luovuuden sanotaan tulevan.



3-vuotiasta kannatta "virikkeiden järjestämisen" lisäksi ottaa mukaan kotitöihin. Tuon ikäinen on niistä kiinnostunut ja oppii paljon, jos malttaa välillä tehdä kotitöitä vähän hitaammin. Hitaammin ne väistämättä sujuvat, jos lapsi on mukana.



Mietin, ovatko jotkut vastanneet unohtaneet pikkulapsiajan. Ei minun ainakaan aina ole niin helppo löytää leikkitreffiseuraa kavereille.



Teille parempi vaihtoehto saattaa olla kotihoito tai päivähoito, mieti asiaa ja tee parhaasi. (Päiväkotipäivät usein pitenevät, mutta hyvin voi pitää kiinni siitä, että päivät ovat lyhyitä/niitä on vain muutama.)

Mistä tulee sellainen johtopäätös, että ap ei ole pystynyt hoitamaan esikoistaan? Siitäkö, että kolmevuotias narisee kotonaan?? :) Huolestuttavampaa olisi, jos ei narisisi.





36

Ap, kuulostaa tosiaan siltä, että tarha/kerho voisi olla teidän 3-vuotiaalle hyvä paikka. Kyllä tuon ikäiset jo kaipaa muutakin seuraa kuin äiti ja vauva, sekä mielekästä tekemistä. Ei se ole mitään "yhteiskunnan kasvatettavaksi jättämistä" (v***u että suututtaa nämä idiootit jotka tänne kirjoittelee tuollaisia!) Jos sulla vielä masennus niin päivähoito on ihan perusteltua. Monissa maissa lapset muuten aloittaa "koulun" 3-vuotiaana...



Mutta kannattaa tosiaan olla ajoissa liikkeellä, paikan saaminen esim. Helsingissä kestää 4kk ellei ole akuutti tarve.

kyllä se päivähoito olisi osapäiväistä jos sinne veisin.

Jos noin negatiivisesti sanot, että en jaksa hoitaa kahta lasta, se vain masentaa, eikä kannusta yhtään. Kannattaa ajatella positiivisesti. Jos minua ystävät kannustaisi, niin jaksaisin paremmin.Mutta kun kaikki tutut vaan lyö lyttyyn ja masentaa entistä enemmän kun sanoo, ettei masentunut äiti jaksa kahta hoitaa...

itsehän sinä juuri selitit, ettet saa nyt edes sitä yhtä hoidettua!



Kyllä se nyt lapsen kannalta on parempi olla realisti!

monet sisarukset myös tappelevat paljon ja ovat mustasukkaisia toisilleen. Ei se elämä pelkästään helpotu, kun lapsi saa sisaruksen.



Lapselle on kuitenkin tärkeintä, että äiti hoitaa masennustaan. Toivottavasti saat siis hoitoa ja hoidat myös itse itseäsi.

Mulla myös kotona vajaa kolmevuotias ja vauva. Onneksi me ei asuta Suomessa, ja täällä tuonikäiset menee jo kouluun. Itse olin aivan hermona koulun suhteen kaiken sen perusteella, mitä täällä av:llä olen saanut lukea, mutta kun se koulu sitten alkoi, kaikki on sujunut ihan älyttömän hyvin.



Mun lapsi myös oli tuollainen kotona, mutta mä ajattelin, että koti on hänelle paras paikka. Mutta se lapsi HALUAA mennä sinne kouluun! Sillä on sinne kiire joka aamu! ja ne päivät ei edes ole mitään lyhyitä.



Mä olen tullut siihen tulokseen, että tuonikäiset kaipaa jo kodinulkopuolista elämää, itsenäisyyttä ja omia kavereita paljon enemmän kuin siellä Suomessa annetaan uskoa.