Lue keskustelun säännöt.
Vajaa 3 vuotias, onko parempi laittaa hänet päiväkotiin vai pitää kotona?
08.09.2011 |
Lapsi täyttää kohta 3. On vilkas ja touhuavainen luonne. Ei viihdy kanssani leikkipuistossa koska siellä ei ole kavereita. Kotona vaatii koko ajan jotain aktiviteettia. On kotihoidossa. Odotan vauvaa. Mietin että onko parempi laittaa isompi lapsi päiväkotiin ja minun olla vauvan kanssa kotona?
Vajaa 3 v on kotona ärtyisä.Heittelee leluja ja tavaroita. Ei viihdy yhtään kotona. Kaipaa kavereita. Kerhossa käydään mutta se ei riitä hänelle. Muuten haluaisin häntä hoitaa mutta hän ei itse viihdy kotona.
Kommentit (51)
On sitä äidilläkin jotain velvollisuuksia lapsiaan kohtaan. Keksi lapselle sitä tekemistä ja virikkeitä. Nykyään tunnutaan kuvittelevan että yhteiskunta hoitaa lapset ja heidän virikkeensä, vanhemmilla ei ole itsellään mitään vastuuta.
Onko tässä ketjussa yksi ja sama ihminen kirjoittanut melkein kaikki vastaukset, tyyli on niin samanlainen. Av:lla tunnutaan kuvittelevan, että mikäli äiti vie lastaan ennen täysi-ikäisyyttä mihinkään kodin ulkopuoliseen toimintaan mukaan, hän on laiska nahjus ja hoidattaa lapsensa yhteiskunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3v on jo iso. Kyllä ne aika pieniä on nuo kolmivuotiaat vielä.
Varsinkin jos on vilkas ja sosiaalinen luonne. Älä ap kanna yhtään huonoa omaatuntoa siitä, että laitat pojan päiväkotiin. Toiset vaan tarvitsee tekemistä ja vauhtia. Suomessa ihan turhaan syyllistetään siitä, jos isompi lapsi on hoidossa. 3-vuotias on jo aika iso, ja arki äidin ja vauvan kanssa kolmestaan voi olla liian tylsää. Jos perheenne voi paremmin, kun lapsi on hoidossa, niin mikä ettei! t. kolmen lapsen äiti
Ja tämä nuorimmainen on todella vauhdikas tapaus, viihtyy hyvin päiväkodissa. Viikonloppuna jo kyselee, koska pääsee taas Jennin ja muiden kavereiden kanssa leikkimään. Minusta hän voi hyvin, kun saa olla päiväkodissa. Itse olen toki töissä.
Kun teini-ikäiset lapseni olivat pieniä, olin kotona heidän kanssaan. Vanhempi oli 2,5 -vuotias kun nuorempi syntyi. Asuimme kuitenkin asuinalueella, jossa oli paljon kotiäitejä ja puistossa sekä avoimessa päiväkodissa oli kovasti seuraa lapselleni. Kyläilimme myös muiden kotiäitien kanssa päivittäin, ja lapsilla oli kavereita. Niinpä tilanteeni oli aivan erilainen kuin ap:lla.
Kolmevuotias ei ole enää vauva, vaan haluaa tehdä ja kokea, oppia asioita koko ajan.
t. se kolmen äiti edelleen
Minusta 3 v on vielä aika pieni lapsi kaikesta huolimatta.
Mutta en ala tästä asiasta tinkaamaan. Tämähän on sellainen tunnejuttu. Kun nyt katson 3 vuotiaita niin minusta ne ovat vielä niin pieniä tyttöjä ja poikia.
Ei sen puoleen, kyllä nuo teinitkin on minusta vielä niin pieniä poikia joskus kuorensa alla.
Toki 3v tarvitsee puuhaa. Ihmettelen vain joskus täällä sitä kykenemättömyyttä, että jos ei ole lapsi päiväkodissa, sillä ei ole mitään puuhaa. Mitä ihmettähän ihmiset tekee siellä kotona päivät pitkät? Roikkuu av.lla, vai...
se teinien äiti
3v on jo iso. Kyllä ne aika pieniä on nuo kolmivuotiaat vielä.
Varsinkin jos on vilkas ja sosiaalinen luonne. Älä ap kanna yhtään huonoa omaatuntoa siitä, että laitat pojan päiväkotiin. Toiset vaan tarvitsee tekemistä ja vauhtia. Suomessa ihan turhaan syyllistetään siitä, jos isompi lapsi on hoidossa. 3-vuotias on jo aika iso, ja arki äidin ja vauvan kanssa kolmestaan voi olla liian tylsää. Jos perheenne voi paremmin, kun lapsi on hoidossa, niin mikä ettei! t. kolmen lapsen äiti
Ja tämä nuorimmainen on todella vauhdikas tapaus, viihtyy hyvin päiväkodissa. Viikonloppuna jo kyselee, koska pääsee taas Jennin ja muiden kavereiden kanssa leikkimään. Minusta hän voi hyvin, kun saa olla päiväkodissa. Itse olen toki töissä.
Kun teini-ikäiset lapseni olivat pieniä, olin kotona heidän kanssaan. Vanhempi oli 2,5 -vuotias kun nuorempi syntyi. Asuimme kuitenkin asuinalueella, jossa oli paljon kotiäitejä ja puistossa sekä avoimessa päiväkodissa oli kovasti seuraa lapselleni. Kyläilimme myös muiden kotiäitien kanssa päivittäin, ja lapsilla oli kavereita. Niinpä tilanteeni oli aivan erilainen kuin ap:lla.
Kolmevuotias ei ole enää vauva, vaan haluaa tehdä ja kokea, oppia asioita koko ajan.
t. se kolmen äiti edelleen
Etsiä niitä kavereita puistoista ja naapurustosta, viedä erilaisiin toimintoihin ja tarjota virikkeitä. Olen hoitanut jo kaksi lasta kotona kouluikäisiksi ja edelleen olen kotona nuorimmaisten 3v ja 5v kanssa. Ihan itse olen leikkiseuraa etsinyt ja tutustunut alueen äiteihin. Sovitaan leikkitreffejä puistoihin, vanhempaa kuskaan harrastukseen, kutsutaan kavereita meille leikkimään ja askertelen lasten kanssa ahkerasti.
Sain osalta syyttäviä vastauksia jotka masentaa minua. Sairastan keskivaikeaa masennusta. Ei minulla ole voimavaroja niin paljoon, kuin joillakin äideillä. En esim. kertakaikkiaan jaksa tutustua uusiin äiteihin ja lapsiin. Kun mielialani on niin matala, että kukaan ei halua jutella kanssani tai kummastelee olemustani. käyn kyllä lapseni kanssa kerhoissa, mutta en jaksa niissä niin paljoa käydä, kuin mitä lapsi kaipaisi. Täällä, missä asutaan, ei naapureissa ole lapsia. Leikkipuistossa ei ole koskaan ketään kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi esikoisesi käytös on todennäköisesti reaktio nimenomaan omaan käytökseesi ja siihen, että hän saa sisaruksen.
silloin kun käyt terapiassa? (oletan että käyt, sehän on raskausaikana ilmaista). Voiko lapsi olla tuossa hoitopaikassa useammin kun vauva syntyy? Nimittäin, vaikka laittaisitkin lapsen nyt hoitoon (mikä ei ihan hetkessä käy, ainakin meilläpäin kotihoidettujen lasten pääsy päiväkotiin kestää kuukausia, koska ruuhkaa on paljon eikä kotihoidetulla ole hoitoon akuuttia tarvetta) niin edessä voi olla sairastelukierre tai lapsen pahentunut levottomuus. Minulla on kavereita, jotka ovat saaneet lapsen hoitoon ennen uuden vauvan syntymää, ja sitten viettäneet seuraavan puoli vuotta hoitaen kotona sekä vauvaa että sairastavaa esikoista, joka imuroi päikystä jokaisen flunssan ja korvatulehduksen. Ei sekään ihan helppoa näyt olevan. Monen lapsi on myös kokenut aika raskaana hoidon aloittamisen, ja kiukuttelee sitten entistä pahemmin illat ja viikonloput. Joten jos vaan on joku muu mahdollisuus (kuten lapselle hoitaja, joka vie lapsen niihin kerhoihin ja ulkoilemaan että saat levätä) niin ehkä se kannattaisi kokeilla ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi esikoisesi käytös on todennäköisesti reaktio nimenomaan omaan käytökseesi ja siihen, että hän saa sisaruksen.
Jeah. Ihan kuin kolmevuotias tajuaisi vielä mitään siitä, että äidin masussa on vauva, saati sitten siitä että vauva tulee perheeseen pysyvästi ja mitä tunteita se hänessä itsessään mahdollisesti tulevaisuudessa herättää.
Vaan luota asiantuntijoihin. Kuka tahansa koulutettu päiväkodinope, psykologi, Väestöliiton asiantutija. Kysy niiltä.
Ja ne kertovat, että tuon ikäinen ei tarvitse vielä muiden lasten seuraa kuin ihan puistoreissuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä niitä "mukuloita väännä" oman itseni takia, kuten joku äsken ilkeästi kirjoitti. Haluan, että lapsellani on sisarus. On erittäin ankeaa elää ilman sisaruksia. Sukulaisia meillä on tosi vähän ja ne asuu kaukana. Sisaruksen puute on iso puutos lapsen elämässä. Lapsi kaipaa elämäänsä sisarusta.
3 vuoden ikäerolla.
Tuonikäiset osaavat jo keskustella keskenäänkin pikkusisarusten tulosta, osaavat erinomaisesti havainnoida ympäristöään ja imuroida ympäristön puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi esikoisesi käytös on todennäköisesti reaktio nimenomaan omaan käytökseesi ja siihen, että hän saa sisaruksen.
oi miksi, oi miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää jos esikoinen jo oireilee äitinsä sairaudesta noin paljon. Miksi Suomessa ei ole pakkostrelisisaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on vajaa ja itse olet masentunut, hae perheellesi apua.
Äläkä koskaan enää nimitä omaa lastasi vajaaksi. Aivan karseeta kielenkäyttöä vanhemmilta.
En ole koskaan nimittänyt lastani vajaaksi. JOku muu täällä nimitti.
Ei minulla ole masennuksen takia voimavaroja niin paljoon tekemiseen ja touhuamiseen lapsen kanssa, kuin terveillä.
Touhuan kyllä lapsen kanssa, mutta hän on vilkas lapsi ja kaipaa leikkiseuraa.
että lapsesi on vajaa...
Hommaa sitä leikkiseuraa sille!
Tee juuri niinkuin näet itsesi ja lapsesi kannalta parhaimmaksi. Ja unohda täältä lukemasi ilkeilyt. Se mikä on "oikein" ja sopivaa toiselle perheelle ei välttämättä olekaan paras ratkaisu toiselle.
Päiväkodissa voi kokeilla lyhennettyä hoitopäivää ja -viikkoa. Kolmivuotias tarvitsee ikäistään seuraa. Jokaisella lapsella on oikeus vaikka ihan kokopäiväiseen päivähoitoon siitä huolimatta onko toinen/ molemmat vanhemmista kotona.
Kolmivuotiaan äksyily on todennäköisesti ohimenevä vaihe. Todennäköisesti tulevan vauvan saapuminenkin mietityttää. Siitä kannattaa keskustella. Tsemppiä jatkoon!
Tarkoitin, että lapsi on vajaa 3 vuotta vanha! Siis ei ihan vielä 3 v täyttänyt, vaan vajaa 3 vuotta. En tarkoittanut että olisi psyykkisesti vajaa :(
Ei sitä leikkiseuraa vaan ole löytynyt. Asumme maaseudulla. Naapurien lapset on päiväkodissa, eikä ole ulkona "koskaan". Kerhoissa käydään, mutta lapsi kaipaisi vielä enemmän kavereita elämäänsä.
sen takia sen vauvankin nyt hankin, että saa kaverin siitä.
Olen ujo ihminen tutustumaan muihin äiteihin. Äidit välttelevät minua, koska olen masentunut. Itkuisuuden, masentuneen ilmeen, yms. huomaa. En vaan ole sellainen pirteä ja iloinen tyyppi, jolle muut äidit haluaisi tulla juttelemaan.
niin voisi päiväkoti olla hyvä, sieltä alkaa jo kavereita saamaan. Mutta myös kaikki flunssat. Voit tietysti miettiä nautitko vielä päivistä 3 v kanssa kotona vai meneekö liian hulinaksi kun päivärytmi vauvan nukkumisten mukaan.