Lue keskustelun säännöt.
Miltä näyttää hukkunut ihminen?
08.09.2011 |
Onko turvonnut vai vettynyt?
Onko iho kadonnut? Miltä se näyttää?
Kommentit (17)
Varmuus henkilöstä sadaan vasta oikeuslääketieteellisen tutkimuksen kautta.
Eli ei enää itsensä näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turvonnut, mössöinen, piirteet kadonnut, väriltään harmaa.
Mutta varma en ole.
Pidempään meressä olleet kerätään ruumispussiin, kaikki ruumiiniosat hajoaa käsiin. Silmistä ja suusta tulee äyriäisiä ulos.
t. mieheni vesipelastaja, myös Estonian uhreja etsinyt
Nyt enää koskaan syä äyriäisiä :(
hyvästi katkarapusalaatit:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole ollut hukkuneena kuin korkeintaa pari päivää.
Nyt meni yöunet, tuo kuva vainoaa ikuisesti.
Nyt enää koskaan syä äyriäisiä :( hyvästi katkarapusalaatit:(
Nämä on hieman eri sorttisia, elävät Itämeressä, järvestä en tiedä. Ei se miestänikään hirvitä, vaikka näitä surullisia kuljetuksia on joutunut tekemään.
t. sen meripelastajan vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
netissä näin joskus kuvan ihmisestä joka oli ollut hukuksissa pitkään... se iho on ihan valkea ruumis todella pöhöttynyt kuin joku ilmapallo, silmät oli melkein pudonnut päästä... ihan kauhea näky. jos noin paljon kaikenlaiset ällöttävyydet kiinnostaa niin www.rotten.com sieltä löydät vaikka sun mitä yököttävää
Tuo ei ole ollut hukkuneena kuin korkeintaa pari päivää. Nyt meni yöunet, tuo kuva vainoaa ikuisesti.
Eihän se mikään "kiva" kuva ole, ja tyttö on todella ollut kaunis ja on surullinen mieli pienen elämän päättymisestä. Mutta mielestäni ruumiissa näkyy aina selvästi, kuinka se on ollut meillä vain lainassa. En ole mikään erityisen uskovainen ihminen, mutta pidän ajatuksesta, että kaikki ei pääty siihen, kun tuo lainaruumis ei enää elä. Tuo pieni tyttö on nyt jossain muualla, eikä tuolla kauniilla pienellä ruumiilla ole enää käyttöä.
Tämä iskostui mulle erityisen hyvin, kun näin äitini ruumiinavauksen jälkeen. Pelkäsin tilannetta kovasti etukäteen, kuinka tulen sen kestämään. Mutta tilanne oli yllättävän helpottava ja lohdullinen. Äiti, eikä kuitenkaan äiti. Äiti on nyt muualla. Totta kai itketti nähdä se ruumis, mutta ei se ollut enää äiti. Ruumis oli puettu kauniiseen valkoiseen kaapuun ja kädet aseteltu rinnalle ja ruusu niiden sisään. Sen kaavun alta kuitenkin kaula-aukosta näkyi tikit ja myös korvien takana, jotka kielivät selvää kieltään ruumiinavauksesta. Minulle tuli jotenkin hellyttävä olo: miten kauniisti ne työntekijät ovat tehneet työnsä meitä omaisia ajatellen, yrittäneet saada äitini näyttämään mahdollisimman itseltään. Meitä vartenhan se kaikki oli, ei edesmennyttä äitiäni.
Kaiken kaikkiaan se oli kyllä helpottava kokemus, eikä jäänyt millään lailla piinaamaan. Tietysti ymmärrän eron sydänkohtaukseen kuolleen, kuitenkin kypsään ikään ehtineen ihmisen sekä hukkumakuoleman kokeneen pienen lapsen välillä, mutta puhun vain siitä ruumiin "kertakäytöstä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole ollut hukkuneena kuin korkeintaa pari päivää. Nyt meni yöunet, tuo kuva vainoaa ikuisesti.
Eihän se mikään "kiva" kuva ole, ja tyttö on todella ollut kaunis ja on surullinen mieli pienen elämän päättymisestä. Mutta mielestäni ruumiissa näkyy aina selvästi, kuinka se on ollut meillä vain lainassa. En ole mikään erityisen uskovainen ihminen, mutta pidän ajatuksesta, että kaikki ei pääty siihen, kun tuo lainaruumis ei enää elä. Tuo pieni tyttö on nyt jossain muualla, eikä tuolla kauniilla pienellä ruumiilla ole enää käyttöä. Tämä iskostui mulle erityisen hyvin, kun näin äitini ruumiinavauksen jälkeen. Pelkäsin tilannetta kovasti etukäteen, kuinka tulen sen kestämään. Mutta tilanne oli yllättävän helpottava ja lohdullinen. Äiti, eikä kuitenkaan äiti. Äiti on nyt muualla. Totta kai itketti nähdä se ruumis, mutta ei se ollut enää äiti. Ruumis oli puettu kauniiseen valkoiseen kaapuun ja kädet aseteltu rinnalle ja ruusu niiden sisään. Sen kaavun alta kuitenkin kaula-aukosta näkyi tikit ja myös korvien takana, jotka kielivät selvää kieltään ruumiinavauksesta. Minulle tuli jotenkin hellyttävä olo: miten kauniisti ne työntekijät ovat tehneet työnsä meitä omaisia ajatellen, yrittäneet saada äitini näyttämään mahdollisimman itseltään. Meitä vartenhan se kaikki oli, ei edesmennyttä äitiäni. Kaiken kaikkiaan se oli kyllä helpottava kokemus, eikä jäänyt millään lailla piinaamaan. Tietysti ymmärrän eron sydänkohtaukseen kuolleen, kuitenkin kypsään ikään ehtineen ihmisen sekä hukkumakuoleman kokeneen pienen lapsen välillä, mutta puhun vain siitä ruumiin "kertakäytöstä".
Niin kauniisti kirjoitit äidistäsi. Ja todellakin, kuinka hoitohenkilökunta koittaa parhaansa mukaan tehdä tilanteesta arvokkaan. Kiitos viestistäsi.
Niin kauniisti kirjoitit äidistäsi. Ja todellakin, kuinka hoitohenkilökunta koittaa parhaansa mukaan tehdä tilanteesta arvokkaan. Kiitos viestistäsi.
kiitos itsellesi ihanasta palautteesta. Harvinaista täällä, siksi erityisen lämmittävää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin juurikin tänään Karoliinan löytymisen jälkeen tulla kysymään samaa. Jotenkin hyvä, että täällä voi jutella makaabereistakin aiheista. Vaikka ihan hirveän surullinen aihehan tämäkin on.
Tuo ei ole ollut hukkuneena kuin korkeintaa pari päivää. Nyt meni yöunet, tuo kuva vainoaa ikuisesti.
Eihän se mikään "kiva" kuva ole, ja tyttö on todella ollut kaunis ja on surullinen mieli pienen elämän päättymisestä. Mutta mielestäni ruumiissa näkyy aina selvästi, kuinka se on ollut meillä vain lainassa. En ole mikään erityisen uskovainen ihminen, mutta pidän ajatuksesta, että kaikki ei pääty siihen, kun tuo lainaruumis ei enää elä. Tuo pieni tyttö on nyt jossain muualla, eikä tuolla kauniilla pienellä ruumiilla ole enää käyttöä. Tämä iskostui mulle erityisen hyvin, kun näin äitini ruumiinavauksen jälkeen. Pelkäsin tilannetta kovasti etukäteen, kuinka tulen sen kestämään. Mutta tilanne oli yllättävän helpottava ja lohdullinen. Äiti, eikä kuitenkaan äiti. Äiti on nyt muualla. Totta kai itketti nähdä se ruumis, mutta ei se ollut enää äiti. Ruumis oli puettu kauniiseen valkoiseen kaapuun ja kädet aseteltu rinnalle ja ruusu niiden sisään. Sen kaavun alta kuitenkin kaula-aukosta näkyi tikit ja myös korvien takana, jotka kielivät selvää kieltään ruumiinavauksesta. Minulle tuli jotenkin hellyttävä olo: miten kauniisti ne työntekijät ovat tehneet työnsä meitä omaisia ajatellen, yrittäneet saada äitini näyttämään mahdollisimman itseltään. Meitä vartenhan se kaikki oli, ei edesmennyttä äitiäni. Kaiken kaikkiaan se oli kyllä helpottava kokemus, eikä jäänyt millään lailla piinaamaan. Tietysti ymmärrän eron sydänkohtaukseen kuolleen, kuitenkin kypsään ikään ehtineen ihmisen sekä hukkumakuoleman kokeneen pienen lapsen välillä, mutta puhun vain siitä ruumiin "kertakäytöstä".
Niin kauniisti kirjoitit äidistäsi. Ja todellakin, kuinka hoitohenkilökunta koittaa parhaansa mukaan tehdä tilanteesta arvokkaan. Kiitos viestistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös käynyt katsomassa ruumista kun se on ollut mahdollista. Eli ei ole kuollut hukkumalla tai tapaturmassa. Niin se on, että se katsominen kovasti helpottaa. Mitä näkee? Kuoret. Ei siinä enää ole sitä rakasta ihmistä, joka on arkussa, siinä on kuoret. Minua se tieto on kovasti helpottanut. Sitä rakasta ihmistä ei lasketa multiin eikä polteta. Se on jo jossain muualla.
Mikä ihmeen ammatti on meripelastaja?
Terveisin :
Pintapelastaja
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen ammatti on meripelastaja?
Terveisin :
Pintapelastaja
Korjaan meripelastaja. Erikoinen parisuhde, kun miehen ammattinimike on hukassa.
Samalta kuin tuo persuhuutelija elävänä, siis tämä :DDDDDD-sekopää.