Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko mummoäidit epäonnistuneet elämässään?
07.09.2011 |
On vähän alkanut tuntua siltä kun palstaa lukee :(
Kun kaikki hehkuttavat esim. Kaunis pieni elämän nuorta blogistia, niin on alkanut tuntua siltä että olen hukannut osan elämääni. Mihin mulla oikein meni 10 vuotta?! Miksi en voinut saada/tehdä lapsia jo aiemmin, vaan kulutin elämääni kaikkeen turhaan, esim. yliopistolla haahuiluun. Harmittaa..
Kommentit (32)
sama mies jo silloin yliopistolla? Mulla sama tarina kuin sulla, paitsi että elämän mies löytyi vasta lähempänä kolmeakymmentä ja siitä alkoi heti prosessi äidiksi.
Oli kyllä mies jo silloin, tavattiin kun olin 23-vuotias.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin syy varmaankin löytyy tuosta erittäin kärjistetystä otsikosta. Siinä pistetään lokaan kaikki jotka eivät löytäneet elämänsä miestä ja saaneet haluamiansa lapsia hyvin nuorena.
Otsikko tuntui esim. minulle henkilökohtaisesti loukkaavalta, kun tämä ei tosiaan ollut mikään valintakysymys, ja sitten vasta 32 vuoden iässä "mummona" (just joo) tulin äidiksi.
Anteeksi otsikko. Se oli ehkä omaa harmittelua aiheesta, en tarkoittanut loukata ketään :(
ap
Mä olen ainakin elänyt! Reissannut, riehunut, rakastanut, ehkä vähän opiskellutkin...
Totta puhuakseni en enää jaksaisi samanlaista menoa kuin nuorempana. Nyt on lasten aika. Heidän kanssaan jaksan touhuta ihan hyvin, koska pinna on venynyt aika joustavaksi vuosien aikana enkä turhista hätkähdä. Ei ole enää kiire minnekään.
Ja moni ei voi valita nuorta äitiyttä, jos kumppaniakaan ei ole. Joten koeta edes ajatella positiivisesti: lapset on nyt ja tästä päivästä eteenpäin. Nuoruus oli, ja onhan se hyvä että se elettiin. Minua harmittaisi sekin, etten tietäisi, miltä tuntuu hillua aamuöisessä kaupungissa vieraiden ihmisten kanssa jatkoilla.
Pitäähän lapsillekin olla kerrottavaa äidin nuoruudesta!
Itse vietin hillumisvuoteni 18-20-vuotiaana ja kyllästyin siihen jo tuossa ajassa. Ihmettelen miten joku jaksaa sitä 10 vuotta!
Itse haluasin lapsen vasta, kun tietyt muut tavoitteet elämässä oli saavutettu (opinnot, työelämään kiinnittyminen, oma koti ja tietysti hyvä parisuhde ja hyvä isäehdokas). Näin ollen vasta 34-vuotiaana aika oli kypsä (saman miehen kanssa kuitenkin olin ja olen ollut onnellisessa parisuhteessa jo 19-vuotiaasta). Kuten mummoäidiksi haluavalla herkästi käy, en minäkään tullut heti raskaaksi, mutta 36-v synnytytin esikoiseni (luomuraskaus). Olen oikein tyytyväinen elämääni, en koe itseäni epäonnistuneeksi muussa kuin imetyksessä. Äidinmaidolla kuitenkin lapseni ruokin 6 kk saakka. Äitiys sopii minulle oikein hyvin tässä elämäntilanteessa, en valita. Hoitovapaalta paluuta on odottamassa hyvinpalkattu ja mielekäs työ, asunto on velaton, isä osallistuu perhe-elämään 100 %:sti, isovanhemmilla on aikaa meille jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluasin lapsen vasta, kun tietyt muut tavoitteet elämässä oli saavutettu (opinnot, työelämään kiinnittyminen, oma koti ja tietysti hyvä parisuhde ja hyvä isäehdokas). Näin ollen vasta 34-vuotiaana aika oli kypsä (saman miehen kanssa kuitenkin olin ja olen ollut onnellisessa parisuhteessa jo 19-vuotiaasta). Kuten mummoäidiksi haluavalla herkästi käy, en minäkään tullut heti raskaaksi, mutta 36-v synnytytin esikoiseni (luomuraskaus). Olen oikein tyytyväinen elämääni, en koe itseäni epäonnistuneeksi muussa kuin imetyksessä. Äidinmaidolla kuitenkin lapseni ruokin 6 kk saakka. Äitiys sopii minulle oikein hyvin tässä elämäntilanteessa, en valita. Hoitovapaalta paluuta on odottamassa hyvinpalkattu ja mielekäs työ, asunto on velaton, isä osallistuu perhe-elämään 100 %:sti, isovanhemmilla on aikaa meille jne.
En taas halua palata hoitovapaalta mihinkään hyväpalkkaiseen työhön, vaan haluaisin nauttia lasteni seurasta ainakin siihen asti kun aloittavat koulun. Ja sittenkin ottaa heidät koulusta vastaan. Se on elämässä tärkeintä. Ja mulla meni näin kauan aikaa se tajuta. :(
Mutta nyt nukkumaan..zzz...
ap
kukaan äiti ei ole epäonnistunut, jos saattaa lapsuudenkodista maailmalle tervejärkisen, omilla jaloillaan seisovan yksilön, jolla on moraali kohdallaan ja sydän paikallaan. Äidin iällä ei sinällään ole merkitystä. Ei ole ihmisen iästä kiinni, millainen kasvattaja hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään elämä ei ole turha tai epäonnistunut, jokainen on omanlaisensa. No ehkä narkomaania ja juoppoa lukuunottamatta. Mutta lasten tekeminen/tekemättä jättäminen ei kerro epäonnistumisesta, oli ikä mikä tahansa. Kasvatuksessa sen sijaan voi epäonnistua, mutta siihen nyt ei ikä liity pätkääkään. Älä nyt ajattele, että mummoäiti olisi jotenkin huono juttu. Ehkä me palstan nuoremmat ärsyynnytään vain "sossu elättää kakaranne", "ettehän te opiskele" ja "lapsi vielä itsekin" tms kommentteihin, joita vanhemmat ihmiset meille lataa. Sinä et ole epäonnistunut elämässäsi, mutta muista myös etteivät nuoretkaan äidit ole.
Onnea, että olet vielä saanut lapsia! Ainut epäonnistuminen joka lapsen saantiin ja ikään liittyen on tahdonvastainen lapsettomuus. Silloin varmasti toivoo, että olisi hankkinut lapsensa aikaisemmin.
nim. Yliopistossa opiskeleva yhden pienen ilopillerin nuori äiti, joka monien kauhisteluista huolimatta on erittäin tyytyväinen tilanteeseensa, eikä koe rillutteluntarvetta. Opiskelut sujuu ja elämä luistaa koirien, ipanan ja miehen kanssa.
etenkään av-palstalla. Tuskin yliopistolla "haahuilu" turhaa on ollut, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olisit epäonnistunut? Teit elämästäsi omanlaisesi.
Ei ole!
Ikävää, jos sinusta tuntuu siltä, mutta ei ole mitään syytä. :)
Alue: Aihe vapaa
niin syy varmaankin löytyy tuosta erittäin kärjistetystä otsikosta. Siinä pistetään lokaan kaikki jotka eivät löytäneet elämänsä miestä ja saaneet haluamiansa lapsia hyvin nuorena.
Otsikko tuntui esim. minulle henkilökohtaisesti loukkaavalta, kun tämä ei tosiaan ollut mikään valintakysymys, ja sitten vasta 32 vuoden iässä "mummona" (just joo) tulin äidiksi.