Koskettava blogi

Tänään oli Iltalehdessä artikkeli, miten äiti oli järkyttynyt syvästi luettuaan lapselleen iltasaduksi , olikohan se nyt "Myyrä"-kirjaa, jossa uhkailtiin itsemurhalla. oikein pistää vihaksi miksi lasten maailmaan on pakko tuputtamalla tunkea näitä aikuisten asioita. Itse olin jo ihan kauhuissani tämän samaisen kirjoittajan ensimmäisestä kirjasta joka käsitteli masennusta.

Oletko lukenut kirjoittajan Mörkö vei ilon - kirjaa? Vai pohjaatko ajatuksesi vaan siihen, että masennuksesta ei saa puhua lapsille? Tarina on hyvä. Se on seikkailu, jota omat lapseni rakastivat, vaikkei meillä mitään masennusta olekaan. Möröt antavat sanat sille, että joskus on paha mieli. Minä tykkäsin. Kirjaa on käytetty hyväksi myös työpaikallani masentuneiden varhaisnuorten kanssa. Hyvä kirja!

Elisaa ei taida olla tarkoitettu lastenkirjaksi.

aiheeseen liittyen hyvä faceryhmä: https://www.facebook.com/ryhdyvastarintaan.fi

mä en kiusaa ketään. en koskaan. mua on kiusattu, vaikka ei nyt niin kamalan pahasti. lähinnä sellaista eristämistä, mutta se tuntuu tosi pahalta. miksi mä en kelpaa muiden mukaan? mikä mussa on vialla? miks mä joudun olemaan yksin? mun ystävä tappoi itsensä ja mä jäin yksin. välillä mä olen siitä tosi vihainen.

Joo joo. Sen tuleeko tekstit samasta osoitteesta näkee vain vuodatuksen ylläpito ja heillä taas ei ole oikeutta asiaa kertoa kuin poliisin tiedustellessa. Ja mistähän syystä poliisi sitä tiedustelisi? Mikä on rikos?



Ihan yhtälailla voisin sanoa, että sun tekstistäsi näkee, että olet sama häirikkö kuin joka pitää kopioblogia. Mahtaa ärsyttää, kun uutta blogia ei kukaan löydä, kun joutui vaihtamaan osoitetta, eikä muutenkaan enää yhdisty Minttiksen blogiin, kun Minttis vaihtoi blogin nimen ja ulkoasun. Pitäisi keksiä muuta kiusantekoa, mutta mitähän se olisi? Googletella tyhmiä sanoja netistä, joilla päätyä Minttiksen blogiin?

Kirja on kai vähän kuin sivuseikka. Sen tekeminen nostaa aiheita esiin. Nyt halutaan kirjoittaa kirjaa koulukiusauksesta. Niitä vaan on tehty jo vaikka kuinka paljon. En tiedä mitä uutta tämä nyt sitten pystyy tarjoamaan. Koulukiusaus sitä ja koulukiusaus tätä. Mun mielestä ihmisen pitäisi vähän pystyä kestämäänkin. Jos ei kestä sitä, että kaverit vähän härkkii peruskoulussa niin miten sitä selviää oikeasti elämässä? Se on se viidakon laki. Vaan vahvat selviää. Surullista vaan on se, että koska luonto ei karsi heikkoja, ne jäävät tänne ongelmineen ja lisääntyvät ja saavat lisää heikkoja ihmisiä. Ja taas kiusataan ja ihmetellään, että miksi sitä Pikku-Nico-Petteriä rääkätään koulussa.

lapsen voi ottaa kotona opetettavaksi, jos näin haluaa, mutta siinä on vanhemmilla melkoinen vastuu ja työ. Lisäksi tässä Elisan tarinassahan homma meni niin, että vanhemmat eivät edes tienneet kiusauksesta. Miten paljon sellaisia lapsia mahtaakaan olla, jotka eivät kerro.

15v tytön äitinä ahdistaa! Muuta en voi sanoa. Juttu on niin karsea.

henkeä en meinaa saada, kun itkettää niin paljon...

itkin näitä kirjoituksia lukiessa ja liityin tuonne faceen. Oma tyttäreni on saman ikäinen kuin Elisa ja sairastaa hyvin vaikeaa masennusta. On ollut erilaisia hoitojaksoja, on kokeiltu monenlaisia lääkkeitä, vaan aina lapsen pahoinvointi on silminnähtävää. Joskus pelkään, etten pysty suojaamaan häntä enää. Että jonakin päivänä hän tekee Elisan ratkaisun.

..että asuuko äiti siis naisen kanssa? Onko he pari? Riikka ja äiti siis?

Miksu on isä, Riikka on Elisan äiti. Jos teksteissä ei ole kirjoittajaa merkitty, se on isän kirjoittama.

kyllä se ihmetyttää,ettei vanhemmat huomanneet mitään.Elisaa oli kuitenkin fyysisesti pahoinpidelty,oli jälkeä naamassa,nilkat potkittu ym ym,ei nyt ehkä ihan normaalia tuonikäiselle tytölle,pojalla normaalia,että mustelmaa siellä ja täällä varsinkin jos harrastaa urheilua.On todella surullista :(

miten tää nyt liitty aiheeseen mitenkään... voit aloittaa vaikka oman ketjun, jsosa vinkua. sulla on aikuisena ihmisenä sentään mahdollisuudet tehdä asioille jotain. suojata itsees. vaikka sitten poliisin avulla.

miten voin ennaltaehkäistä lapseni joutumista kiusatuksi sekä sitä, että jos joutuu kiusatuksi, että miten hän selviää siitä.

Olen todennut, että yksi hyvä tapa on hankkia lapselle ainakin yksi harrastus jossa käydään usein. Jos koulussa joutuu silmätikuksi on harrastuksessa sentään kavereita eikä jää ihan yksin. Harrastuksissa harvemmin on mitään kiusaamista ja niihin puututaan helpommin.

Toinen asia mihin olen itse aivan valmis heti jos lapseni ei halua mennä enää kouluun on, että vaihdetaan koulua. Olen valmis vaihtamaan koulua vaikka 10 kertaa ja tarvittaessa vaika maata jotta lapseni ei joudu kärsimään kisuaamisesta.

Ja sun mielestä kiusatun pitäis vaihtaa koulu? Ja miksi helvetissä, miks kiusaajan ei koskaan tarvitse koulua vaihtaa?

Tää on just tätä. Pistää vihaks tollaset ihmiset, joiden mielestä vika on kiusatussa ja hänet pitää karkottaa koulusta ja jos mahdollista jopa maasta -.-

Nykyisellään jo aikuisena ihmisenä voin todeta, ettei oma elämäni ole koskaan ollut niin rankkaa ja sietämätöntä kuin yläasteella. Yksi koulukiusattu täälläkin, yksi viisitoistavuotiaana itsemurhan partaalla. Koko sen ikäisen maailma pyörii koulun ympärillä, ja siellä koulussa on pakko käydä. Kolmeen vuoteen mahtuu aika järjetön määrä päiviä. Ja jos ne päivät on täynnä haukkumista, yksinäisyyttä, itkua, pilkkaa ja sitä henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, niin sen ikäiselle se tuntuu loputtomalta kärsimykseltä.

Ei elämä ehkä aikuisenakaan helppoa ole. Ei aina. Mutta yläasteikäinen vasta etsii itseään, omaa identiteettiään. Muiden ihmisten hyväksyntä on paljon keskeisemmässä roolissa kuin aikuisiällä. (Olettaen, että on jo itsensä siinä vaiheessa löytänyt.) Aikuisena pystyy tekemään päätöksiä, lapsena niihin ei ole oikeutettu. Kynnys puhua vanhemmille saattaa olla liian suuri. Ja mitä jos kukaan ei kuitenkaan usko? Tai ota vakavasti? Tämä on hyvinkin yleinen pelko silloin, kun kiusaaminen on "vain" henkistä. Arpia kyllä syntyy, mutta niitä ei nähdä silmillä.

Itse olen yli 40-vuotias koko yläasteen ja lukioajan päivittäistä henkistä väkivaltaa kokenut nainen. Ala-asteella oli lievempää koulukiusausta, koulumatkalta itkun kanssa kotiintuloja lumipesujen ym. vuoksi. Olen kärsinyt masennuksesta, maanisuudesta, syömishäiriöistä, ahdistuneisuudesta ym. mielenterveysongelmista 30 vuotta. Osa johtuu ihan geneettisestä taipumuksesta, mutta osa siitä mitä olen saanut kokea sekä lapsuudenperheessäni että koulumaailmassa. Rankoista mt-ongelmista huolimatta ei elämäni ole kuitenkaan koskaan ollut niin pitkäaikaisesti helvettiä kuin ne 6 vuotta yläasteella ja lukiossa. Yritin kestää ja kestinkin hammasta purren lävitse koulut, mutta sitä en nuorena tajunnut, mitkä vauriot itselleni sain. Esimerrkinä jokaöiset koulupainajaiset yli 40 vuotiaana kuvaavat sitä miten traumaattista kouluväkivalta on ollut minulle psyykkisesti herkälle ihmiselle. Lääkityksen lisäksi olen käynyt monen vuoden terapian lävitse, enkä silti ole työkykyinen.

on ollut aivan järkyttävää luettavaa, kolahtaa ihan liian kovaa ja lähelle. Itsekin olen ensi kesänä ripille pääsevän tytön äiti, joka on kokenut rankan koulukiusaamisen vuodet ja rukoillut niin monta vuotta joka ainoa ilta Jumalalta, että ottaisi minut yöllä pois, niin ettei minun aamulla tarvitsisi enää herätä. Olin liian pelkuri tekemään itselleni mitään.

miten voin ennaltaehkäistä lapseni joutumista kiusatuksi sekä sitä, että jos joutuu kiusatuksi, että miten hän selviää siitä.

Olen todennut, että yksi hyvä tapa on hankkia lapselle ainakin yksi harrastus jossa käydään usein. Jos koulussa joutuu silmätikuksi on harrastuksessa sentään kavereita eikä jää ihan yksin. Harrastuksissa harvemmin on mitään kiusaamista ja niihin puututaan helpommin.

Toinen asia mihin olen itse aivan valmis heti jos lapseni ei halua mennä enää kouluun on, että vaihdetaan koulua. Olen valmis vaihtamaan koulua vaikka 10 kertaa ja tarvittaessa vaika maata jotta lapseni ei joudu kärsimään kisuaamisesta.

Kiusaamista ei koskaan voi sataprosenttisesti ennaltaehkäistä niin kauan kuin on olemassa niitä ihmisiä jotka kiusaavat. Eikä minusta pitäisikään sinänsä miettiä kuinka jotain tiettyä lasta ei kiusattaisi, tärkeämpää olisi keksiä keinot saada kiusaajat lopettamaan kiusaamisen.

En usko että kiusaaminen ikinä loppuu, ellei suomalainen koulukultuuri muutu rajusti. Nyttenhän koulussa saa käyttäytyä miten vaan ja opettajat katsoo läpi sormien. Lisäksi vanhemmat ei usko että niiden pikku enkelit voisikin olla pikkupiruja helvetistä.

Miten lapsen pahaa oloa ei muka huomaa kukaan?



Traagista tietty että kuolleen tytön isä oli itse lapsena juurikin kiusaaja. Ehkä isällä ei ollut niin empatiakykyä et olis nähnyt lapsensa pahoinvoinnin?



Kaamea keissi.

huomaatte että ehkä onkin vain yksi kirjoittaja.

Tärkeä aihe, mutta nyt lukijaa koijataan.

On muuten yhteneväistä kirjoitusvirhettä täynnä toi alun "keskustelu" ja ao. projektin kehuminen.