Koskettava blogi

Ovatko nuo kappaleet Elisan päiväkirjasta siis faktaa vai fiktiota?



Jäi vaan pohdituttamaan, kun päiväkirjan osassa 6 Elisa mainitsee liittyneensä feisbuukkiin ja ottaneensa kaverikseen oman isänsä.



Blogissa taas isä itse kirjoittaa siitä, että hän ei tullut vahtineeksi Elisan feisbuukkia kun ei itse feisbuukkiin kuulunut.



En ymmärrä. Kumpi siis on totta ja kumpi ei?

Ovatko päiväkirjamerkinnät keksittyjä? Jos ovat, niin mikä niiden painoarvo oikeasti on? Kuka tahansa pystyy kyllä runoilemaan kaikenlaisia kauhutarinoita joilla saa huomiota ja lukijan kyyneleet valumaan.



Jos kaikki on puhdasta faktaa, niin sitten en ehkä vaan ymmärrä...



Ymmärtääkö joku muu?

Päiväkirjamerkinnät _perustuvat_ Elisan omiin päiväkirjoihin. Tapahtumat ovat todellisia, mutta kukaan ei ole kopioinut tytön päiväkirjoja kaiken kansan luettavaksi.



Blogin kirjoittaja, Minttis, tiivistää itse asian näin:



"Kirjan ohessa kirjoitan nettiin kuvitteellista Elisan päiväkirjaa, joka pohjaa tosielämän tapahtumiin."



Tämä lienee myös se kaikkien kannalta rehellisin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Asioista täytyy keskustella, koulukiusaamiseen puuttua, ihmisten täytyy ajatella asiaa. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta kirjoittaa jo edesmenneen tytön päiväkirjojen syvimpiä saloja koko nettikansan luettavaksi. Sen sijaan niistä saa näille kuvitteellisille päiväkirjamerkinnöille pohjan, eli itsessään tapahtumat ovat usein täysin totta. Näin myös Minttis itse merkinnöissä täsmentää.

Luin kaikki kirjoitukset vanhempien blogista ja itkin. Niin koskettavaa. Itselläni lapset ovat vielä pieniä, mutta toivon todella, että muistan vanhempana heiltä kysyä aina uudelleen, miten menee.. Mielestäni on hienoa, että vanhemmat jakavat tämän kokemuksen. Voimia heille!

... kaikkien kiusattujen olis vaan kestettävä, vaikka heitä haukuttaisiin, hakattaisiin koulussa, leviteltäisiin ilkeitä juoruja ja eikä opettajat välitä mitään, vaikka kiusaamista (fyysistä ja henkistä) tapahtuu aivan nenän alla. Ja TÄMÄ on totta. Sellaisia opettajia on olemassa, eivät noteeraa mitenkään kiusaamiseen vaikka näkevätkin sitä. Ja kun minkäänlaista apua ei tule, vaikka pyytäisikin, niin kyllä silloin elämän ilo alkaa olla vähissä eikä jaksa jatkaa kunnolla matkaa.

Kirja on kai vähän kuin sivuseikka. Sen tekeminen nostaa aiheita esiin. Nyt halutaan kirjoittaa kirjaa koulukiusauksesta. Niitä vaan on tehty jo vaikka kuinka paljon. En tiedä mitä uutta tämä nyt sitten pystyy tarjoamaan. Koulukiusaus sitä ja koulukiusaus tätä. Mun mielestä ihmisen pitäisi vähän pystyä kestämäänkin. Jos ei kestä sitä, että kaverit vähän härkkii peruskoulussa niin miten sitä selviää oikeasti elämässä? Se on se viidakon laki. Vaan vahvat selviää. Surullista vaan on se, että koska luonto ei karsi heikkoja, ne jäävät tänne ongelmineen ja lisääntyvät ja saavat lisää heikkoja ihmisiä. Ja taas kiusataan ja ihmetellään, että miksi sitä Pikku-Nico-Petteriä rääkätään koulussa.

miten voin ennaltaehkäistä lapseni joutumista kiusatuksi sekä sitä, että jos joutuu kiusatuksi, että miten hän selviää siitä.

Olen todennut, että yksi hyvä tapa on hankkia lapselle ainakin yksi harrastus jossa käydään usein. Jos koulussa joutuu silmätikuksi on harrastuksessa sentään kavereita eikä jää ihan yksin. Harrastuksissa harvemmin on mitään kiusaamista ja niihin puututaan helpommin.

Toinen asia mihin olen itse aivan valmis heti jos lapseni ei halua mennä enää kouluun on, että vaihdetaan koulua. Olen valmis vaihtamaan koulua vaikka 10 kertaa ja tarvittaessa vaika maata jotta lapseni ei joudu kärsimään kisuaamisesta.

Facebooksita Enkeli-Elisa!

miten voin ennaltaehkäistä lapseni joutumista kiusatuksi sekä sitä, että jos joutuu kiusatuksi, että miten hän selviää siitä.

Olen todennut, että yksi hyvä tapa on hankkia lapselle ainakin yksi harrastus jossa käydään usein. Jos koulussa joutuu silmätikuksi on harrastuksessa sentään kavereita eikä jää ihan yksin. Harrastuksissa harvemmin on mitään kiusaamista ja niihin puututaan helpommin.

Toinen asia mihin olen itse aivan valmis heti jos lapseni ei halua mennä enää kouluun on, että vaihdetaan koulua. Olen valmis vaihtamaan koulua vaikka 10 kertaa ja tarvittaessa vaika maata jotta lapseni ei joudu kärsimään kisuaamisesta.

paitsi, jos kiusaajilla sattuukin olemaan sama harrastus. näin kävi minulla - sillä erotuksella että tallilla ei ollut fyysistä väkivaltaa, henkistä senkin edestä... eli lähes samaa paskaa koulussa ja harrastuksissa....

Kannustaisin itseäsi perehtymään hieman tarkemmin Mintun omaan blogiin, johon hän kommentoi omista jutuistaan ja jossa hän kirjoittaa Elisan jälkeen jääneiden päiväkirjojen pohjalta tämän kokemuksista, sekä Elisan isän aloittamaan blogiin. Isän blogissa kirjoittaa myös Elisan äiti, ja jo näiden kolmen kirjoittajan kirjoitustyylistä näkee, että ei todellakaan ole kysymys yhdestä kirjoittajasta!

----. Ehkä isällä ei ollut niin empatiakykyä et olis nähnyt lapsensa pahoinvoinnin? ----.

En voi ymmärtää vihjausta vanhempien puutteisiin.

Tutustuin Elisan tapaukseen vasta nyt. Etsin kuumeisesti ratkaisua yläasteikäisen poikani kiusaamisen lopettamiseen.

Järkytyksekseni olen huomannut, että koulun suhtautuu sekä poikani että minun kertomiin asioihin epäilevästi. Edes koulun pihalla tapahtuneet väkivallan teot eivät ole aiheuttaneet koulussa sellaista reaktiota, että nyt kiusaaminen lopetetaan ja sillä siisti. Rehtori ei halua nähdä lääkärintodistusta yms yms. Kiusaaminen on jatkunut nyt 6 kk. Opettajat välttelevät aihetta, ovat sanoneet pojalleni ettei kyse ole kiusaamisesta ja minullakin Wilmassa luokanopettajan viesti, jossa hän kirjoittaa että "monet opettajat ovat kertoneet hänelle ettei kyse ole kiusaamisesta". Kuraattori sanoi viime viikolla, että opettajat ovat kyllästyneet minun yhteydenottoihini ja että yläasteikäiset haluavat itse hoitaa nämä asiat ilman aikuisten puuttumista peliin.

Tässä koulussa ja tässä kaupungissa on luvallista haukkua päivittäin koulukaveria idiootiksi ja homoksi,

filmata kännykkäkameralla kiusatun reaktioita kun muut potkivat ja lyövät,

saada tietoisesti porukalla koulukaveri uskomaan että koe on siirretty (jolloin siihen ei sitten tule luettuakaan...),

kielätytyä ryhmätoistä/kotiataloustunnilla yhteistyöstä jne yhden tietyn oppilaan kanssa,

potkia, lyödä ja töniä.

Järjettömäksi tilanteen tekee tämäkin:

Sanoin rehtorille, että onko ainoa tapa hoitaa asiaa eteenpäin muiden viranomaisten kuten poliisin, lastensuojelun tai kouluviraston kautta. Hän vastasi, että voi olla, mutta lapseni tuskin voisi silloin jatkaa koulussa, koska koulun henkilökunta ja muuta vanhemmat kääntyisivät meitä vastaan.

vaikuttaa yhden kirjoittajan tekemältä.

huomaatte että ehkä onkin vain yksi kirjoittaja.

Tärkeä aihe, mutta nyt lukijaa koijataan.

kouluilla on koulutettuja opettajia joiden pitäis osata puuttua kiusaamiseen. Musitan kyllä hyvin omilta kouluajoiltani, että opet näkivät kiusaamista, mutta olivat niinkuin eivät olisi huomanneetkaan.



Siiis jumalauta, on se nyt kumma jos sitä kiusaamista ei saada kuriin!!

Ettei tää oliskaan totta. Mut kyllä se on. Elisa oli mun kanssa samassa koulus ennen kuolemaansa. Ei mee päivääkään etten mä itkis, kun luen noita juttui. Se on siis niin karseeta. Vaikken mä Elisaa kiusannut niin olis pitänyt ees jollain tapaa puuttuu siihen.

vaikuttaa yhden kirjoittajan tekemältä.

huomaatte että ehkä onkin vain yksi kirjoittaja.

Tärkeä aihe, mutta nyt lukijaa koijataan.

Kokeileppa ite olla koulukiusattavan, ei sustakaan varmaan tuntuis kovin mukavalta. Ääliöhän sä olet kuin noin sanot. Koulukiusaamista EI KUULU KENENKÄÄN SIETÄÄ tai kestää. EI TODELLAKAAN.



Taidat itse olla kyseisiä kiusaajia. Sä et ole ihminen, oot paha ihminen jonka kuuluis kärsiä.

Ketään ei kuulu kiusata mistään asiasta, oot pieni tai iso, pitkä tai lyhyt, suomalainen tai et... Nykymaailma on niin väärä ja antaa väärän kuvan, Suomessa on joku malli ja kaikkien pitäis olla sitä samaa mallia, muuten oot koulukiusattu!



Asia on otettava puheeksi tai pian näitä nuoria on enemmänkin maahan kaivettuna.

Nyt on ihan pakko kommentoida. En ota kantaa edellisiin kirjoituksiin. En arvostele ketään, enkä varmaan tuo edes mitään uutta asiaan, kuin sen...että ... Enkeli-Elisan vanhempien blogi aloitettiin kirjoittamaan IHAN ALUN ALKAEN kopioimalla minun vuodatusblogini osoite tuon Elisan vanhempien blogin osoitteeksi. JA miksikö? Miksi Elisan vanhemmat olisivat aloittaneet blogin kirjoittamisen minun blogiosoitettani kopioiden, sillä meillä ei ole mitään yhteyttä? Emme edes tunne toinen toisiamme. Kirjan kirjoittajan kanssa kyllä onkin...Valitettavasti olen tästä yhteydestä joutunut kärsimään hyvin paljon. Joten ensimmäinen ajatus joka mieleeni tuolloin juolahti oli se, että tämä oli KIUSAN TEKEMISTÄ ja häiriköintiä MINULLE ja blogilleni, kun löysin tuon melkein vastaavalla osoittella kirjoitetun blogin alun. Oma blogini oli osoitteella "elankerran.vuodatus.net".. Ja Enkeli-Elisaa alettiin kirjoittamaan osoitteella "elankerrann.vuodatus.net".....

Minä en väitä mitään, enkä esitä mitään , mutta kysyn vaan... Onko kaiken tämän takana yksi ja ainoa henkilö? Miksi Elisan vanhemmat olisivat halunneet tehdä kiusaa minulle ja blogilleni aloittaneet kirjoittamaan omaa blogiaan kopioimalla minun blogiosoitteellani?

ei tarvitse kuin googlata tuo osoite: www.elankerrann.vuodatus.net löytyy kyseisessä blogissa olleita tekstejä. Ajattelee sitten kukakin mitä ajatelee, mutta ainakin minun mielessäni yhdistyy kirjoittaja (siis mielestäni omakustanteita tuottava kirjoittaja ei ole kirjilija) tämän Elisan vanhempien blogin alulle saattajaksi.

kirjotus otsikolla "kaksi blogia yksi kirjoittaja"



Mitenkäs todistat että enkelielisa.vuodatus.net blogia olis alotettu kirjottamaan mukamas sun blogin kopio osotteella???

Tällänen tyhmempikin ton hokas kun googlasin noi blogiosotteet, et kopioitu on. ja miksköhän?

Tai sama se miks. Mut pääpointti tos kirjotuksessa olikin se, ett ton blogin kirjottaja on yks ja sama, eli kiusaaja

Se et googlaa noi blogi osotteet ei todista mitään eikä varsinkaan sitä että enkelielisa.vuodatus.net blogia olis alunperin kirjotettu jollain toisella blogi osotteeella!!

Tänään oli Iltalehdessä artikkeli, miten äiti oli järkyttynyt syvästi luettuaan lapselleen iltasaduksi , olikohan se nyt "Myyrä"-kirjaa, jossa uhkailtiin itsemurhalla. oikein pistää vihaksi miksi lasten maailmaan on pakko tuputtamalla tunkea näitä aikuisten asioita. Itse olin jo ihan kauhuissani tämän samaisen kirjoittajan ensimmäisestä kirjasta joka käsitteli masennusta.

Oletko lukenut kirjoittajan Mörkö vei ilon - kirjaa? Vai pohjaatko ajatuksesi vaan siihen, että masennuksesta ei saa puhua lapsille? Tarina on hyvä. Se on seikkailu, jota omat lapseni rakastivat, vaikkei meillä mitään masennusta olekaan. Möröt antavat sanat sille, että joskus on paha mieli. Minä tykkäsin. Kirjaa on käytetty hyväksi myös työpaikallani masentuneiden varhaisnuorten kanssa. Hyvä kirja!

Elisaa ei taida olla tarkoitettu lastenkirjaksi.

Mä lainasin Mörön kirjastosta ja se oli HIENO. Minttis on muuten tänään julkaissut tiedon, että seuraava Mörkö-kirja julkaistaan Mäkelä-kustantamossa. HIENOA!

Ja pakollisena yläasteikäisille äidinkielen tunneilla. Siitä sitten kirjoitettaisiin aine. Mitä tunteita herättää, miten kokee ja näkee kiusaamisen. Jos nuo kakarat tuolla saisi miettimään asioita edes vähän, niin ehkä joku kiusaamistarina jäisi syntymättä.

koulukiusaaminen ei todellakaan ole aina vaan jotain "vähän härkimistä", vaan siihen voi liittyä vakavampaakin väkivaltaa (myös fyyfistä), päivästä toiseen, vuodesta toiseen.

Kirja on kai vähän kuin sivuseikka. Sen tekeminen nostaa aiheita esiin. Nyt halutaan kirjoittaa kirjaa koulukiusauksesta. Niitä vaan on tehty jo vaikka kuinka paljon. En tiedä mitä uutta tämä nyt sitten pystyy tarjoamaan. Koulukiusaus sitä ja koulukiusaus tätä. Mun mielestä ihmisen pitäisi vähän pystyä kestämäänkin. Jos ei kestä sitä, että kaverit vähän härkkii peruskoulussa niin miten sitä selviää oikeasti elämässä? Se on se viidakon laki. Vaan vahvat selviää. Surullista vaan on se, että koska luonto ei karsi heikkoja, ne jäävät tänne ongelmineen ja lisääntyvät ja saavat lisää heikkoja ihmisiä. Ja taas kiusataan ja ihmetellään, että miksi sitä Pikku-Nico-Petteriä rääkätään koulussa.