Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ollut teidän perheenne historian pahin katastrofipäivä?
04.09.2011 |
Meillä se on ollut joku niistä mahatautipäivistä kun kaikki oksentavat kaaressa, sohvat ja petivaatteet ovat oksennuksessa, itse olin kuumeessa ja ruokakaupassa olisi pitänyt jonkun käydä ja voimat olivat loppu.
Kommentit (29)
eikä, että kenen perheellä pahin.
Vastaajalle nro 18 lämmin ajatus ja haluas. Tuli kyyneleet :´(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap'n kysymyksen arjen katastrofeiksi ja kaaoksiskai, en elämän tragedioiksi...
ja niin olis varmaan pitänyt kaikkien vastaajienkin ymmärtää varsinkin kun ap kertoi esimerkkipäivästä.
Mut sit alettiin vetään kuolemakorttia kehiin ja irvailemaan ap:n oksentamisesta. Voi jeesus.
Mut sit alettiin vetään kuolemakorttia kehiin ja irvailemaan ap:n oksentamisesta. Voi jeesus.
Tai mikä nyt sitten millonkin on mullistanut perheen elämän.
mutta tahdonvoimaa pitää olla nimim. 2v sitten raitistunut alkkis
En uskalla kertoa kenellekään mitään..en ihan oikeasti voi, pysty enkä uskalla.
Tiedän vain sen että alkoholista on päästävä eroon tai kuolen tähän näkemättä lapsiani aikuisina..=(
Tahdonvoima ei välttämättä kuitenkaan riitä kun fyysiset oireet ovat se kompastuskivi. Olen liian syvällä tässä yksin kestämään sen kaiken. Ihan oikeasti..perseestä.
Kiitos teille minua kommentoinneille. Haluaisitteko kertoa oman tarinanne?
kuumeen vuoksi ja huomattiin, että kuopus oli kuollut kohtuun. Onhan tuollaisia ap:n kuvailemia kaaosmaisia tautipäiviäkin ollut, mutta jos kysytään perheen pahinta katastrofipäivää, niin se on ehdottomasti tuo yksi päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meinas kaataa tämän muuten älyttömän onnellisen liitonkin.
t: 4
myös syöpädiagnosipäivä. Tai päivä, jolloin aikaisin aamulla sairaalasta soitettiin, että lapsi oli saanut keuhkoverenvuodon ja oli kriittisessä tilassa juuri matkalla toimenpiteeseen ja sitä kautta teholle. Kun katselet lastasi, jonka vointi vain romahtaa. Luoja, miten tyrmäävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olin ollut sängynpohjalla erinäisten ongelmien takia. Siinä vaiheessa olin jalkeilla mutta väsynyt. Revin alas tavaroita kaapeista, kun yritin järkätä vauvan kamppeita esille. Oli lauantai, ja ajattelin saavani homman tehtyä, kun mies hoitaa lapsia. Kaikki jäi levälleen, kun mies joutui yllättäen sairaalaan, ja jäin yksin lasten kanssa. Isovanhemmat tietysti matkoilla... Tuntui pahalta, että mies oli yksin peloissaan sairaalaa, kun en voinut pikkulasten kanssa mennä sinne olemaan. Olin tosi peloissani, alkuun vaikutti siltä, että mies voisi olla hyvinkin vakavasti sairas. Kodin kaaos pahensi tunnelmaa, vaikkei ollutkaan pääasiallinen murhe. Oli vielä ihan tosi ankea, harmaa, räntäsateinen maaliskuun päivä.
Kahden viikon päästä meillä oli kuitenkin kaikki hyvin, vauva kotona, mies lähes toipunut, tavarat vähän paremmassa järjestyksessä,kevätaurinko paistoi, ja miehelle jäi vain pieni lääkitys, ei mitään hengenvaaraa näköpiirissä
mutta tahdonvoimaa pitää olla
nimim. 2v sitten raitistunut alkkis