Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ollut teidän perheenne historian pahin katastrofipäivä?
04.09.2011 |
Meillä se on ollut joku niistä mahatautipäivistä kun kaikki oksentavat kaaressa, sohvat ja petivaatteet ovat oksennuksessa, itse olin kuumeessa ja ruokakaupassa olisi pitänyt jonkun käydä ja voimat olivat loppu.
Kommentit (29)
Juhlat tulossa iltapäivällä ja aamulla leivoin ja laitoin täydellä tohinalla.
Läheinen ihmine oli sairaalassa erittäin huonossa kunnossa, tarkoitus oli mennä katsomaan syntttäreitten jälkeen (kuten joka päivä kuukauden ajan) ja viedä kakkua, jota hän rakasti.
Aamupäivällä sain soiton, että hän oli saanut kohtauksen ja menehtynyt. Siltä istumalta ajoin sairaalaan jättämään vainajalle jäähyväiset, viimeinen silitys ja hali.
Puoli tuntia tehokasta parkumista parkkipaikalla istuen ja äkkiä kotiin.
Kakku valmiiksi ja 30 henkeä juhlimaan..
Se oli rankka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä päivästä toipumiseen meni meiltä vuosia.
on ollut tauteja, murtuneita luita ja muuta, mutta ei mitään henkeäuhkaavaa, eikä ikuista tuskaa jättävää. Olen kiitollinen.
Herättiin keskellä yötä savunhajuun. Talomme oli tulessa yöllä pakkasella ulos yökkärissä ja paljainjaloin pakkaseen lapsen kerkesin kääriä sentään peittoon. Käsilaukun toiseen kainaloon ja pihalle. Palokuntaa odoteltiin yli puolituntia se on pisin puolituntia jonka olen elänyt. Mitään ei voinut tehdä muutakuin katsoa kun koko "elämä" vertaukuvannollisesti palaa poroksi. Uudessa rakentamassa talossamme ehdimme asua kuukauden.
Hengenlähtö oli myös lähellä. Pallohälytin soi vähän jälkijunassa. Soi vasta kun olis ollut varmaankin jo myöhäistä :( Olimme jo ulkona kun se alko huutamaan.
Niin mut ajatelkaa nyt miten se ap perheineen oksensi..
enkä väheksy mitään. Mielenkiintoista tosiaan, kun tätä ajattelen, niin on meidänkin perheessämme ollut kuolemaa ja dramaattisempia sairauksia, mutta ne ovat tulleet vastaan hiukan ennakoidummin, ne eivät ole tuntuneet niin kaoottisilta asioilta. Ne ovat tulleet kaikki onneksi silloin itsellä on ollut enemmän voimavaroja :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18 vuoden liitto haihtui savuna ilmaan :( ja pahimpina kärsijöinä pienet lapsemme.
silloin kyllä tuskastutti, kun vauva oli 1kk, isä juuri palannut töihin, mummo (joka tuli auttamaan minua kotiin vauvanhoidossa) joutui lähtemään parin tunnin varoajalla kotiinsa (ihan pakollinen meno oman sairautensa vuoksi) ja mulle iski rintatulehdus. kuume nousi hetkessä 40 asteeseen. ja ongelma oli siinä, että lypsin kaiken maidon vauvalle, joka ei osannut imeä rintaa laisinkaan. en saanut lasta nukkumaan (vaistosi varmaan stressini) enkä päässyt lypsämään. onneksi tuli viikonloppu ja sain tulehduksen rauhoittumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mut ajatelkaa nyt miten se ap perheineen oksensi..
enkä väheksy mitään. Mielenkiintoista tosiaan, kun tätä ajattelen, niin on meidänkin perheessämme ollut kuolemaa ja dramaattisempia sairauksia, mutta ne ovat tulleet vastaan hiukan ennakoidummin, ne eivät ole tuntuneet niin kaoottisilta asioilta. Ne ovat tulleet kaikki onneksi silloin itsellä on ollut enemmän voimavaroja :/
ap
aika erikoista silti pitää pelkkää yrjötautia pahempana kun kuolemaa :O
Niin mut ajatelkaa nyt miten se ap perheineen oksensi..
enkä väheksy mitään. Mielenkiintoista tosiaan, kun tätä ajattelen, niin on meidänkin perheessämme ollut kuolemaa ja dramaattisempia sairauksia, mutta ne ovat tulleet vastaan hiukan ennakoidummin, ne eivät ole tuntuneet niin kaoottisilta asioilta. Ne ovat tulleet kaikki onneksi silloin itsellä on ollut enemmän voimavaroja :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluavansa eron. Samalla selvisi, että hänellä oli jo uusi rakkaus.
Pakkasi vaatteensa ja lähti.
joka ei ole kokenut jotain hirveän järkyttävää. Minunkin lapseltani on "vain" murtunut kyynärpää ja taapero "vain" viety ambulanssilla tikattavaksi. Toki kiitän onneani, ettei ainakaan vielä muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika erikoista silti pitää pelkkää yrjötautia pahempana kun kuolemaa :O
sängystä elottomana. se, kuinka mä huusin ja kaikki muut lapset heräsi siihen. kun mä koitin elvyttää, kun muut muksut meni ambulanssia vastaan. se kun mun esikoinen soitti isälle ja kertoi. se kun tajusi että aikaa on vaan mennyt liian paljon, että mitään ei oo tehtävissä. se kun ambulanssin mies käski istumaan, tiesin miksi, mä vaan huusin. se kun saatoin oman pieneni ruumisautossa sylissä pitäen sairaalaan jotta lääkäri toteaa hänet kuolleeksi. se kun jouduin hänet sinne jättämään, antamaan pois. ja sen jälkeen ne poliisien ahdistavat kysymykset... kuolinsyy kätkytkuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ei ole kokenut jotain hirveän järkyttävää. Minunkin lapseltani on "vain" murtunut kyynärpää ja taapero "vain" viety ambulanssilla tikattavaksi. Toki kiitän onneani, ettei ainakaan vielä muuta...
Kun vaimo käytti minuun kungfutaitojaan ja potkujen vastaanottamisen lomassa piti selitellä sylissäni itkevälle lapselle, että äiti on vähän vihainen, mutta sellaista sattuu, ei mitään hätää.
ap'n kysymyksen arjen katastrofeiksi ja kaaoksiskai, en elämän tragedioiksi...
teki minusta peruuttamattomasti alkoholistin, joka ei yksin osaa enää luovia tästä pois, eikä toisaalta uskallus riitä pyytää apuakaan.
Olisi ollut niin paljon helpompaa olla juomatta silloin kun juoda nyt tietäen, että tähän tulen nyt myös kuolemaan =(
olen ollut väsynyt niin väsynyt ja käyttäytynyt typerästi enkä ole osannut arvostaa sitä kaikkea mitä minulla on
enkä osaa vieläkään
teki minusta peruuttamattomasti alkoholistin, joka ei yksin osaa enää luovia tästä pois, eikä toisaalta uskallus riitä pyytää apuakaan.
Olisi ollut niin paljon helpompaa olla juomatta silloin kun juoda nyt tietäen, että tähän tulen nyt myös kuolemaan =(
meitä on muitakin ja pienestä se on lähteny itelläkin...helpottaa ku soittaa vaikka aa numeroon...se helvetti on pienempi helvetti ku sun nykyinen...usko mua...on kokeilemisen arvosta...
sai syöpädiagnoosin.