Lue keskustelun säännöt.
Musta tuntuu, että mun lahjakkuus on mennyt hukkaan...
03.09.2011 |
Olen aina ollut monipuolisesti lahjakas (koulumenestys loistavaa erittäin pienellä panostuksella: 6 ällää (pitkä matikka), lukion ka 9.8.). Olen saanut kaiken tekemättä juuri mitään. Olen suorittanut kaksi maisterin tutkintoa erinomaisin paperein - helposti, sillä valitsin "helpot" tieteenalat. Olen eräällä taiteenalalla lisäksi erityislahjakas, mutta tämänkään asian eteen eteen tehnyt työtä aikoinani (lapsena ja nuorena) - kaikki on siis myöhäistä.
Mikä meni vikaan? Olen nyt paljon täällä palstallakin parjattu peruskoulun opettaja - pidän työkseni kuria oppilaille, siinäpä se. Lahjani valuvat hukkaan. Olisiko minusta ollut muuhunkin? Suren tätä joka päivä. Mitä 34-vuotias kahden lapsen äiti voi enää asialle tehdä? Onko kaikki myöhäistä vai voinko vielä kääntää elämäni suunnan (Oppilailleni yritän painottaa, ettei kannata mennä siitä, mistä aita on matalin.)
Ja, en ole ikävä itseäni täynnä oleva ihminen. En kertoisi tätä minua ahdistavaa asiaa kenellekään - vain anonyymina täällä.
Kiitos, että luit tämän.
Kommentit (22)
sillä alalla, jolla nyt olet? Jos kunnianhimoa ja valmiutta panostaa vielä normaaliakin enemmän opetukseen, erilaisiin kokeiluihin ja vastaaviin, niin pikku hiljaa pääset etenemään julkaisuista koulutuksiin ja haastatteluihn ym. Samalla voisit auttaa alaasi eteenpäin, ehkä jopa auttaa yksittäisiä oppilaita.
Oma tarinani on vähän erilainen, mutta lahjakkuuden hukkaan valumiseen päädyn silti. Itse menin opiskelemaan järkevää alaa, joka ei kiinnostanut tippaakaan, jankuttaen vain päässäni, että kuinka iso kuukausipalkka minulle tulisi valmistuttuani. Muutaman vuoden jälkeen oli pakko keskeyttää opinnot, kun en vain kyennyt löytämään mitään motivaatiota, vaikka ennen noita opintoja olin luullut, että mitä tahansa opiskelisi oppimisen ilosta.
Nyt sitten alanvaihtajana, ei kunnon työkokemusta, keskeytetyt opinnot ja tulevakaan ala ei tule työllistämään. Mutta ainakin olen päivä päivältä innostuneempi, oppimistulokset ja arvosanat ovat olleet hyviä ja palaute eteenpäin kannustavaa. Olen päättänyt, että jos ei muuta, niin ainakin aion kehittyä huipuksi osaamiseltani, vaikka en tältä alalta päivääkään töitä tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haasteita kaipaat, niin haluaisitko ryhtyä tekemään väitöskirjaa, siis jommalta kummalta alalta, josta olet suorittanut maisterintutkinnon? Olisiko sinulla tieteellistä kunnianhimoa? Tieteentekeminen olisi ainakin älyllisesti haastavaa.
Itsekin musiikin alalla toimivana allekirjoitan väitteen, että 34-vuotiaana on aika myöhäistä ryhtyä enää ammattimuusikoksi. Ja totta puhuen: ammattimuusikkojen kesken vallitsee melko kova kilpailu, koska heitä on paljon, ja ei ammattimuusikkouskaan nyt aina niin hauskaa ole. Sen sijaan 34 vuotta ei olisi ollenkaan myöhäinen ikä alkaa tekemään väittäriä, siis opiskelemaan tutkijaksi.