Antaisitteko 8-vuotiaan päättää täysin itse, mitä haluaa harrastaa?

ja kävi ilmi, ettei hän halua enää voimisteluun, koska se muuttuu nyt sykysyllä haastavammaksi ja häne pelkää, ettei osaa. Tähän asti on kuulemma ollut kivaa. Lisäksi ryhmä ja ohjaaja vaihtuu ja sekin jännittää tyttöä. Tyttö valittiin keväällä uuteen ryhmään osaamisensa perusteella.



Teimme nyt sitten ratkaisun voimisteluharrastuksen suhteen.



Minkä ratkaisun te olisitte tehneet näillä eväillä?



ap

Hän itse on kuitenkin se, joka harrastaa.

Meillä on sääntönä vain että maksettu kausi käydään loppuun vaikkei niin nappaisikaan, muuten saavat itse päättää. Minusta harrastukset ovat lapsia varten, ei päinvastoin.

Ettekö voi ehdottaa, että sinnittelisi vielä vuoden voimistelussa ja jos on edelleen samaa mieltä, saa lopettaa? Liian helpollakaan ei saa antaa periksi, koska voimistelun lopettaminen merkitsee sitä, ettei voi sitä tuosta vaan taas jatkaa, kun mieli muuttuu.

Meillä on sääntönä vain että maksettu kausi käydään loppuun vaikkei niin nappaisikaan, muuten saavat itse päättää. Minusta harrastukset ovat lapsia varten, ei päinvastoin.

Meillä on sääntönä vain että maksettu kausi käydään loppuun vaikkei niin nappaisikaan, muuten saavat itse päättää. Minusta harrastukset ovat lapsia varten, ei päinvastoin.

Meillä on sääntönä vain että maksettu kausi käydään loppuun vaikkei niin nappaisikaan, muuten saavat itse päättää. Minusta harrastukset ovat lapsia varten, ei päinvastoin.

Harrastus on Harrastus, isolla H:lla: hubaa, oppimisen iloa, kavereiden kanssa hengaamista, sellaista mistä oikeasti tykkää.



Joo, voihan joku aikuisen olla tyytyväinen, että vanhemmat pakottivat jatkamaan jalista/viulua, mutta sama ihminen voisi ihan yhtä hyvin olla aikuisena tyytyväinen siihen, että vanhempansa olisivat jättäneet painostamatta.

Tosin juttelisin lapsen kanssa ja kuuntelisin lapsen perusteluja ja jos ne olisivat järkevät, niin sitten tottakai uskoisin. Eli kun kyseessä ei olisi hetken mielijohde ja lapsi tietää mitä haluaa, niin lapsi saa päättää lajinsa.



Meillä vanhin lapsi juuri luopui ajan puutteen vuoksi toisesta lajistaan ja vähän haikeaahan se on. Mutta tiedettiin että joskus tuo tilanne tulee eteen. Päätös oli 11v lapsen, ei meidän vanhempien.



Meillä 9v telinevoimistelija, jolla olisi telinevoimistelun lisäksi lahjoja yleisurheiluun (siinä ei treenaa käy vain harvakseltaan kisoissa). Minusta olisi ihan sama kumman lajin valitsisi ja tuntuu että kun on tietyillä ominaisuuksilla varustettu, niin kumpikin vaihtoehto olisi hänelle sopiva.



Nuorin lapsi taas haluaa ratsastaa ja hänellä on siihen palo, niin olen jo miettinyt että jos hänellä näyttää olevan siihen lahjoja, niin mikä estää panostamasta siihen lajiin. Eli mietitty jo miehen kanssa että ehkä tulevaisuudessa ostetaan lapselle poni. Ajatuksena että ratsastustakin voi harrastaa tavoitteellisesti ja kilpailla jos lapsi vaan haluaa.



Loppujen lopuksi siis ihan sama mikä se laji on (meillä kolme lasta ja jokaisella oma ihan erilainen lajinsa), kunhan se lapsi saa itse siitä iloa ja onnistumisen tunteita. Ja siihen saa panostaa sitten ihan niin paljon kuin itse jaksaa ja haluaa, mutta tietenkin niin että "normaali" muu elämä ei kärsi (eli että jaksaa käydä koulua ja on vielä kavereita).

Kurjaa olisi mennä harrastukseen, jos ei itse sitä halua. Tulisi kuitenkin todennäköisesti päättymään jossain vaiheessa. Lapset ovat sellaisia, jokin harrastus kestää piteempään, jokin vaan vähän aikaa. Itse houkuttelin tyttöäni kokeilemaan eri juttuja, sitten ne jäivät yksi kerrallaan pois, kun ei kerta kaikkiaan halunnut mennä, mitäpä sitä väkisin viemään. Sitten itse kaverin kautta keksi ratsastuksen ja sitä nyt sitten harrastaa. Vanhempien mielestä saisi lopettaa milloin vaan noin kalliin harrastuksen, mutta tästäpä tyttö itse pitää kiinni.



ehkä 3 vuotta voimistelua on ollut hänelle tarpeeksi. Se on kuitenkin ehkä jonkin verran ykstoikkoista.

Meillä poika 7v. harrastaa uimista ja sanon miehelleni, ettei rinnalle tule muuta.

Hyvä keskittyä yhteen tosissaan, kun ottaa liikaa harrastuksia ja sit lapsi rupeaa temppuilemaan harrastusten kanssa.

Meillä muutenkin hankala poika ja haluan hänen uivan, koska juuri siinä hän on taitava.

Harrastaminen pitää ilman muuta lähteä täysin lapsesta itsestään. Tämähän on nyt selvääkin selvempää! Ratsastus on tosi hyvä harrastus ja käy yhtä hyvin "perustreeninä", kuten myös yleisurheilu.

mutta vahvasti ohjaan hänen harrastushaluamisiaan... Todnäk myös sitten, kun on 8v. Muuten lopettaisi kaiken heti. Ja sit kuitenkin tykkää harrastuksistaan, laiskuus vain iskee aina kun pitäisi olla lähdössä.

Meillä on sellainen sääntö, että yksi liikuntaharrastus täytyy olla, itse saa valita lajin. Muuta saa harrastaa oman halunsa mukaan.