Minä päätin etten yhtään imetä tulevaa lasta

Olen utelias.



Ja tietenkään sinun ei tarvitse. Eihän se ihan ihanteellinen ratkaisu lasten ravitsemuksen kannalta ole, mutta ei nyt mitenkään kohtalokaskaan.

Onko sinulla traumaattisia aiempia kokemuksia imettämisestä? Tästä syystä tiedän muutaman luopuneen imetyksestä jo ennen kuin lapsi edes syntyi.

imetin kakkostani 1,5-vuotiaksi, vaikka oma jaksaminen siihen suhteen loppui jo 1v kohdalla. Hormonitoiminta oli ihan sekaisin, kuukatisia ei ollut, sain jatkuvasti kaikki lastentaudit, välillä voimakaampina kuin lapset itse. Mutta tytär ei luopunut luontaiseduistaan helpolla. Hän halusi rinnalle tunnin välein, vielä 1,5v:kin. Päätin jo silloin että tämä on viimeinen lapsi, jota imetän.



Kolmosta ei oikeastaan pitänytkään tulla, Mirena pettäsi. Ja aborttia en uskaltanut tehdä, kun sain tietää raskaudesta melko myöhään. En ole vieläkään luopunut ajatuksesta vauvan adoptoitavaksi antamisesta, mutta miehelle tuo ei mikään vaihtoehto.

Yksi selvä juttu vain etten imetä häntä. Muuten saatan yrittää olla hänelle lähes yhtä hyvä äiti kuin kahdelle ensimmäiselle.

ap

ja tissejä mulla ei käytännössä enää ole, ketään varten.

ap

Kolmosta ei oikeastaan pitänytkään tulla, Mirena pettäsi. Ja aborttia en uskaltanut tehdä, kun sain tietää raskaudesta melko myöhään. En ole vieläkään luopunut ajatuksesta vauvan adoptoitavaksi antamisesta, mutta miehelle tuo ei mikään vaihtoehto. Yksi selvä juttu vain etten imetä häntä. Muuten saatan yrittää olla hänelle lähes yhtä hyvä äiti kuin kahdelle ensimmäiselle. ap

kun en edelleenkään tunne rakastastavani tätä lasta. Kahden ensimmäisen kanssa oli aivan erilaista. Minulla on varmaan niin pieni sydän, etten sinne enempää rakastettavia mahdu

:( Haluaisin, että asia olisi toisin. No, kolmosella tulee olemaan ainakin yhtä hyvä isä kuin kaikilla muillakin.

ap

On hyvä käsitellä tuo asia nyt ennen lapsen syntymää, jotta kiintymyssuhde pääsee sitten kehittymään normaalisti omaa tahtiaan.

kun en edelleenkään tunne rakastastavani tätä lasta. Kahden ensimmäisen kanssa oli aivan erilaista. Minulla on varmaan niin pieni sydän, etten sinne enempää rakastettavia mahdu :( Haluaisin, että asia olisi toisin. No, kolmosella tulee olemaan ainakin yhtä hyvä isä kuin kaikilla muillakin. ap

Imetys on läheinen ja intiimi tapahtuma, ja haluat estää tämän, jotta et missään nimessä kiinny vauvaan samoin kuin toisiin lapsiin.



Jos todella haluaisit, että tämä vauva saisi samat lähtökohdat kuin edellisetkin, yrittäisit luoda sitä läheistä sidettä juurikin imettämällä.



Suosittelen neuvolapsykologia. Et tule olemaan hyvä äiti niille kahdelle ensimmäisellekään, jos tätä ei hoideta.

päätä ja tunteita. Imettämään en ryhdy kuitenkin enemmän fysiologisista syistä, tunnen että minut on jo imetty tyhjiin, ihan fysiologisesti. Uskon että hyvin se vauva kiinnittyy minuun, vaikka sitä ruokkisimme pullosta koko perhe vuorotellen.

Psykologisessä mielessä en halua ottaa isommilta lapsilta (hekin ovat vielä pieniä) pois niitä arvokkaita tunteja, joita vauva mahdollisesti tahtoo roikkua rinnassa.

Tuttavapiirissä on monia pulloruokittuja äidinpoikia ja tyttöjä.

ap

ratkaisulta tuo imetysasia, riippumatta siitä mitä jotkut fanaatikot sanoo :P Parempi lapselle on hyvinvoiva äiti, kuin väkisellä annettu rintamaito, jonka antamisen ansiosta äiti ei voi hyvin.



Ikävä kuulla, että olet murhemielellä tulevasta lapsesta. Joku jo ehdottikin neuvolapsykologia. Se voisi olla hyvä ajatus, koska teille kuitenkin lapsi päätöksenne mukaan tulee. Ja voihan olla, että tuoreinkin pienokainen saa, nykyisestä olostasi huolimatta, synnyttyään kaiken sen ihanan, jota aiemmat lapsesi. Ja eihän sitä muutenkaan kaikki äidit heti rakastu omiin lapsiinsa kun ne syntyy, se ottaa aikansa.



Tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti teillä menee kaikki hyvin!

Se vauva ei ole pyytänyt tänne syntyä ja jos ehdottomasti et olisi lisää lapsia halunnut, olisitte käyttäneet tuplaehkäisyä tai sterilisaatiota tai edes abortti sitten. Sitä et "uskaltanut" tehdä mutta uskallat synnyttää lapsen jota et halua?

Se että edellisen vieroitus rinnasta oli vaikeaa, ei myöskään oikeuta laittamaan uutta vauvaa kärsimään asiasta.

Ihan sydäntä kylmää tekstisi. Että äiti oikein ehkä YRITTÄÄ olla LÄHES yhtä hyvä äiti kuin edellisille.. järkyttävää :(

13, voi olla että se kuulostaa pahemmalta kuin se on. En ole ihan noin kauhea, mutta minulla on heikkoja hetkiäni. Olen ainakin aidosti oma itseni. Eikö sustakaan ole vähän kaksinaamaista väittää, että aborti viikoilla 11-12 on pulloruokintaa parempi ratkaisu???



12, kiitos vastauksestasi. Päätös imettämisen suhteen on siis tosiaan lopullinen, mut uskon, että siitä huolimatta lapsesta kasvaa ihan yhtä onnellinen/onneton kuin imetetyistäkin.

13, Eikö sustakaan ole vähän kaksinaamaista väittää, että aborti viikoilla 11-12 on pulloruokintaa parempi ratkaisu???

vaan syntyä ei-toivottuna äidille joka ei rakasta kuten toisia lapsiaan.

...eikä kukaan muu voi tietää miten paljon tämä asia sinulle merkitsee ja mitä sen taustalla syvimmillään on, millaista ahdistusta aiemmista kokemuksista ja ehkä myös ahdistusta siitä että tulet TAAS olemaan kiinni vauvassa joka tarvitsee sinua, vaikka ehkä haluaisit olla jo vapaampi. Imetys oikein korostaa sitä. Uskon ymmärtäväni jotain tilanteestasi, vaikken ole itse ollut sellaisessa ja vaikka itse pidän imetystä todella tärkeänä (olen imetystukihenkilö).



Vauvan terveyden kannalta olisi hirmuisen hyvä jos vaikka yhden kuukauden ajan lypsäisit hänelle omaa maitoasi pullosta annettavaksi - ei välttämättä edes kaikkea maitoa tarvitse lypsää mutta jos edes osa maidosta olisi sinun "elävää ravintoasi" niin se olisi hyvä. Tällä lailla sinun ei tarvitsisi sitoutua imetykseen eikä totuttaa vauvaa rinnalle.



Olen pahoillani ei-toivotusta raskaudesta ja siihen liittyvistä tunteista. Toivon vilpittömästi että rakkaus lapseen vielä löytyy.

että mut on höynäytetty imettämään. Lapsi on 1v 3 kk eikä luovu rintamaidosta. Ei juo muuta maitoa ja jättäisi ruuatkin syömättä jos saisi maitoa yhtään enemmän. Saa aamulla ja illalla syödä, ja herää aamuyöstä kyselemään, samoin heti iltapäivästä alkaen. Kesti viikkoja, että sain pysyvästi yhdenkään imetyskerran pois lapselta. Ei todellakaan mitään "pari yötä voi olla vaikeampaa" -juttua. Ei auta vaikka isä hoitaa yöt. Mun pitää varmaan muuttaa kuukaudeksi pois kotoani, vaikka nytkin nukun eri kerroksessa enkä edes hoida lapsen viimeisimpiä iltatoimia.



Piti nyt ot sanoa tämä, kun oon niin monta kertaa miettinyt että tulen kertomaan tämän teille arvoisat lukijat ihan oman ketjun muodossa.

Minä en imettäny ku satunnaisesti siihen asti että vauva oli 3vk vanha.



Imetys aiheutti jonkusortin ahdistusta, syytä en tiä.



Niimpä sitten päätin siirtyä antamaan vauvalle korviketta (olen myös pumpannut jonkin verran). Podin siitä syyllisyyttä mutta tajutessani että vauva tarvii ruoan lisäks myös hyvinvoivan äidin, olen antanu imetysfanaatikkojen puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!



Sanoi kuka mitä tahansa, mutta tämä on meidän perheelle paras ratkaisu! :)

mutta jos lapsesi saa allergioita, diabeteksen, crohnin taudin tai tulehdussairauksia -syytätkö itseäsi sitten imettämättömyydestä?

Mä en todellakaan olis jaksanu nousta niitä pulloja lämmittelemään yöllä! Vauva kainaloon tissi suuhun ja uni jatkui molemmilla...

mutta jos lapsesi saa allergioita, diabeteksen, crohnin taudin tai tulehdussairauksia -syytätkö itseäsi sitten imettämättömyydestä?

Jos lapsesi saa jonkun näistä, syytätkö itseäsi kun tungit sille tissiä suuhun??

Mä en todellakaan olis jaksanu nousta niitä pulloja lämmittelemään yöllä! Vauva kainaloon tissi suuhun ja uni jatkui molemmilla...

vauva kainalossa, en pysty, joten se siitä "helppoudesta". Maitopullon lämmittämisessä ei mene kuin muutama sekuntti.