Mulla on yksittäisiä kavereita, ei mitään kaveripiiriä

mun hyvät ystävät on peräisin eri elämänvaiheista; alakoulusta, yläkoulusta, lukiosta, töistä, harrastusten parista, naapurista jne. Ei ole tosiaan mitään piiriä. Kun pidin synttärijuhlat, paikalla oli 20 ihmistä, jotka eivät tunteneet toisiaan.

Ainoa harmi tässä on, että isompien illanistujaisten järjestäminen on hankalaa, kun ihmiset eivät tunne toisiaan. Ollaan toki istuttu tupareissa ja häissämme yms. niin että yksittäiset kaverini ovat kaikki olleet paikalla, mutta tuskin heillä kauhean hauskaa on ollut, kun vieraita ovat toisilleen ja osa niin erilaisia, että eivät edes tule oikein toimeen. Se on itsellekin vähän raskasta, kun pitää sitten emäntänä vastata kaikkien viihtyvyydestä. Muuten ei valittamista ja olen myös parhaimmillani kahdestaan ystävieni kanssa. Miehellä tilanne on päinvastainen, hän ei oikeastaan ikinä tee mitään vain yhden kaverinsa kanssa, vaan aina pitää olla lauma ;) Jos yhden kanssa sopii jotain, on itsestäänselvää, että pari muuta ilmestyy paikalle myös. Heh itselleni tämä olisi ihan pöyristyttävä ajatus :D

Olisi mukava, että olisi toisinkin, mutta minkäs teet kun nuoruus meni ulkomailla ja aikuisena vasta muutin Suomeen takaisin.