Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

8-vuotiaan rangaistus,olinko kohtuuton?

Vierailija
02.09.2011 |

Poika oli syönyt salaa jääkaapista jätskin kanssa tarkoitetut kinuski- ja suklaakastikkeet. Rangaistukseksi käskin hänet kauppaan ostamaan uudet omilla rahoilla. Poika alkoi suunnittelemaan, miten tekee kastikkeilla jätskiannokset itselleen ja tähän sanoin, että ei tule kuuloonkaan, hän ei saa pisaraakaan uusista maistaa. Itkua,huutoa,raivoamista. Sanoin pojalle, että jos ei lopu, menee karkkipäiväkin vielä. Ei loppunut, joten ei karkkipäivää. Olinko julma?

Kommentit (67)

Vierailija
1/67 |
02.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tollasta lisäaine mössöö kotiinsa

joka sit houkuttelee lapset tekeen väärin??

ja saavat sitten rangaistuksia siitä vielä



ihan kauheaa





meillä ostetaan kerran viikossa namipäivänamit ja muuta houkutusta ei pideta varlaa



mitä vähempi lisäainetta sen parempi



ja mitä nakkeja, täyttä sontaa nekin, eli

ei löydy kaapsita valmiita nakkeja, lihapullia tms moskaa, joita lapset mussuttaisi huvikseen



ihme tapoja teillä on

Vierailija
2/67 |
02.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun muut vetää jäätelöä naamaan kastikkeet suupielissä. Se on jotenkin kohtuutonta. Se oli hyvä juttu, että poika sai ostaa uudet kastikkeet omilla rahoillaan. Karkkipäivän menetys vielä kaupan päälle on aika paljon jo. Taidan olla lepsumpi kasvattaja ja etenkin nuo herkkujen kieltämiset tuntuvat vaikeilta, jos muut sitten syö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka koti on lastenkin koti, on lupa herkkuihin kysyttävä siltä, joka rahan kotiin kantaa. Yksinkertaista.



Lippu korkealla!

Vierailija
4/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei meillä lapset saa mennä jääkaapille syömään mitä vaan. Aikuiset tarjoavat meillä ruuat, eikä omia välipaloja saa ottaa. Koululaiset syövät itsekseen välipalaa, mutta heidän kanssaan on puhuttu, mitkä ovat järkeviä välipala-asioita.



Hassua, miten joku voi väittää olevansa tiukka, ja sitten pitää ihan normaalina, että lapsi saa tehdä mitä vaan, mitä ei erikseen ole kielletty.

Vierailija
5/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika oli syönyt salaa jääkaapista jätskin kanssa tarkoitetut kinuski- ja suklaakastikkeet. Rangaistukseksi käskin hänet kauppaan ostamaan uudet omilla rahoilla. Poika alkoi suunnittelemaan, miten tekee kastikkeilla jätskiannokset itselleen ja tähän sanoin, että ei tule kuuloonkaan, hän ei saa pisaraakaan uusista maistaa. Itkua,huutoa,raivoamista. Sanoin pojalle, että jos ei lopu, menee karkkipäiväkin vielä. Ei loppunut, joten ei karkkipäivää. Olinko julma?

Mä en nyt lukenut kaikkia viestejä, mutta jos toi oli ensinmäinen kerta kun poika syyllistyy tollaseen, niin aika kova rangaistus.

Meillä tota sattuu aina tasaisin väliajoin. Ikinä en oo kuitenkaan mitään varsinaista rangaistusta antanut, toki olen moittinut.

Toisaalta mun lapset saa melkein mitä vaan ottaa kaapista, ne on tarkoitettu syötäväksi.

Vierailija
6/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mielestä siinä kohtaa, kun lapsi ostaa omilla rahoilla uudet tilalle, tilanne on nollattu, tehty vahinko korvattu. Se, että lisäksi kielsit osallistumasta perheen yhteiseen herkkuhetkeen, tuli enemmänkin sun omasta raivosta ja ärtymyksestä kuin lapsen teosta, joka kuten sanottu, oli jo hyvitetty. Ja sitten, kun lapsi reagoi sun kohtuuttomuuteen luonnollisesti suuttumuksella, sä käytät lisää valtaa ja kiellät karkkipäivänkin. Nyt niinkuin sanoit, lapsi on nöyrä ja polvilleen pudotettu mutta mitä tästä oppii? Kannattaako tehdyt virheet avoimesti myöntää vai salata? Voiko äidin oikeudenmukaisuuteen luottaa? Oliko kyseessä paha teko, jonka voi korjata vai olenko minä läpeensä paha lapsi, joka ansaitsee jatkuvasti rangaistuksia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja yks jäi ulkopuolelle. Olisin varmaan antanut rahat ja käskenyt pojan kauppaan. Ehkä perunut karkkipäivän sokerin määrään vedoten. Olisin kyllä ottanut pojan istumaan jätskihetkeen muiden kanssa, ulkopuolelle jättäminen tuntuu kurjalta - ja siis antanut jätskiä.



Toi on kuitenki semmonen juttu joka ei ole mitenkään vaarallista, ainoastaan epätoivottavaa. Ja naurattaa kun poika on vähän isompi.





Vierailija
8/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni ei antaisi mitään rangaistusta, joku jopa hymyilisi hupsulle lapselle, joka tietoisesti teki väärin. No, minä annoin rangaistuksen ja aion siinä pysyä. Nyt poika on jo ihan ok ja katuvainen :) Lupasi olla oikein kiltti huomenna ja tehdä äitille ruokaa :) ap

Makean syöminen vain sovitusti on mun mielestä todella hyvä juttu ja kyllä, koska poika oli rikkonut yhteisiä sääntöjä vastaan tässä , niin siitäkin joutaa saada rangaistuksen. Ja on meillä ainakin kaikki muut paitsi perusravinto vanhempien määräysvallan alla kunnes siitä jaetaan. Ei meillä lapset saa mitä tahansa jääkaapista ottaa, jos on jotain vähänkään erikoista niin lupa kysytään aina. Nälkää ei kukaan ole näkenyt. Jos ilman lupaa ottaa niin kyllä se on varkaus, tai ainakin sääntörikkomus.

Taputan taas itseäni päähän kun jaksan kasvattaa lapsiani, AP teki oikein hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä sitten jos söi kastikkeet?

On meilläkin käynyt niin, että tyttö on syönyt viimeiset metukat tai juustot eikä aamupalalle sitte ollutkaan leivän päälle muuta kuin voita.

Tai mies joi maidot ja mulle ei jäänyt aamukahvin kanssa yhtään.

Kaupasta niitä saa lisää.

Harmittaa tietysti että jääkaapista on joku loppu, mutta niin taitaa aina jossain vaiheessa käydä joka perheessä?

Vierailija
10/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika oli syönyt salaa jääkaapista jätskin kanssa tarkoitetut kinuski- ja suklaakastikkeet. Rangaistukseksi käskin hänet kauppaan ostamaan uudet omilla rahoilla. Poika alkoi suunnittelemaan, miten tekee kastikkeilla jätskiannokset itselleen ja tähän sanoin, että ei tule kuuloonkaan, hän ei saa pisaraakaan uusista maistaa. Itkua,huutoa,raivoamista. Sanoin pojalle, että jos ei lopu, menee karkkipäiväkin vielä. Ei loppunut, joten ei karkkipäivää. Olinko julma?

Mä en nyt lukenut kaikkia viestejä, mutta jos toi oli ensinmäinen kerta kun poika syyllistyy tollaseen, niin aika kova rangaistus.

Meillä tota sattuu aina tasaisin väliajoin. Ikinä en oo kuitenkaan mitään varsinaista rangaistusta antanut, toki olen moittinut.

Toisaalta mun lapset saa melkein mitä vaan ottaa kaapista, ne on tarkoitettu syötäväksi.

Onko siis yllättävää että teillä tuollaista sattuu "tasasin väliajoin" jos äiti ihan vallan moittii sitten siitä. Totta helvatussa ne sun pikku pullahiiret tekee tollasta jos se on sitten ihan ok. Ei mekään penskana saatu ottaa ilman lupaa herkkuja kaapista jos siellä sellasia sattu olemaan. Meillä isä teki kuitenkin niin että vei jatkuvasti jos esim keksiä oli ja minä vanhimpana lapsena nappasin tuon tavan.

Pikkusisarukseni eivät tajunneet tuota tapaa ja arvatkaa vaan olinko minä esimerkin voimalla sitten meistä se paksu lapsi.

Olen nykyään 26 ja vasta jokunen vuosi sitten olen saanut hillittyä "ahmintakohtauksia" joita nuorena sain paljon. Olen ihan normaalipainoinen nykyään mutta nuo kahtaukset ovat masentavia ja esim meillä ei suklaalevy avattuna säily missään. Se häviää kerta istumalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ottaa jotain, mitä normaalisti saa ottaa, kuten leivänpäällisiä. Kun ne loppuvat niin loppuvat.



Mutta eihän jätskikastikkeet ole sellaista päivittäin syötävää, mitä koululainen saa itse halutessaan ottaa, vaan aikuisten päätettäviä erikoisherkkuja. Kyllä tuon ikäinen osaa jo sellaiset asiat erottaa.

Vierailija
12/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taisi tulla jo selväksi mutta siis mielestäni ap:n rangaistus oli hyvä ja juurikin sopiva. Ja karkkipäivän menetys vänkäämisestä oli myöskin ihan asiallinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uusien kastikkeiden ostaminen omilla rahoilla olisi ollut ihan riittävä rangaistus. Kaikki muu meni liiallisuuksiin. En ollenkaan ihmettele pojan raivoamista kohtuuttomasta rangaistuksesta. Sympatiat pojan puolella.

Vierailija
14/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten pieni poika saa teillä näyttää suuren harminsa ja kiukkunsa ja suuttumuksensa niin ettei siitä tule rangaistusta?



Tottakai lasta harmittaa. Ja pitäisi saada harmittaa. Ja tunteiden näyttäminen pitäisi olla sallittua, tietenkään toisia ei saa satuttaa vaikka kuinka suututtaisi, mutta itku ja parku pitää sallia. Myös aikuiselle. Jokainen aikuinenkin itkee ja raivoaa joskus, kun suututtaa.



Minusta olisi ollut riittävä rangaistus että hakee omilla rahoillaan uudet kastikkeet jotka muut syövät - söihän poika jo kastikkeita yllin kyllin.

Sitä en ymmärrä että itkusta ja parkumisesta annetaan rangaistus jos niitä päästää suustaan. Siinä olit minun mielestäni kohtuuton.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika oli syönyt salaa jääkaapista jätskin kanssa tarkoitetut kinuski- ja suklaakastikkeet. Rangaistukseksi käskin hänet kauppaan ostamaan uudet omilla rahoilla. Poika alkoi suunnittelemaan, miten tekee kastikkeilla jätskiannokset itselleen ja tähän sanoin, että ei tule kuuloonkaan, hän ei saa pisaraakaan uusista maistaa. Itkua,huutoa,raivoamista. Sanoin pojalle, että jos ei lopu, menee karkkipäiväkin vielä. Ei loppunut, joten ei karkkipäivää. Olinko julma?

Mä en nyt lukenut kaikkia viestejä, mutta jos toi oli ensinmäinen kerta kun poika syyllistyy tollaseen, niin aika kova rangaistus.

Meillä tota sattuu aina tasaisin väliajoin. Ikinä en oo kuitenkaan mitään varsinaista rangaistusta antanut, toki olen moittinut.

Toisaalta mun lapset saa melkein mitä vaan ottaa kaapista, ne on tarkoitettu syötäväksi.

Onko siis yllättävää että teillä tuollaista sattuu "tasasin väliajoin" jos äiti ihan vallan moittii sitten siitä. Totta helvatussa ne sun pikku pullahiiret tekee tollasta jos se on sitten ihan ok. Ei mekään penskana saatu ottaa ilman lupaa herkkuja kaapista jos siellä sellasia sattu olemaan. Meillä isä teki kuitenkin niin että vei jatkuvasti jos esim keksiä oli ja minä vanhimpana lapsena nappasin tuon tavan.

Pikkusisarukseni eivät tajunneet tuota tapaa ja arvatkaa vaan olinko minä esimerkin voimalla sitten meistä se paksu lapsi.

Olen nykyään 26 ja vasta jokunen vuosi sitten olen saanut hillittyä "ahmintakohtauksia" joita nuorena sain paljon. Olen ihan normaalipainoinen nykyään mutta nuo kahtaukset ovat masentavia ja esim meillä ei suklaalevy avattuna säily missään. Se häviää kerta istumalta.

Mulla on 17- 13- ja 10-vuotiaat lapset. Mä olen oikein tyytyväinen siitä minkälaisia he ovat. Mun lapset tekee välillä tyhmyyksiä mutta pääsääntöisesti ovat oikein mukavia ja oppivaisia lapsia. Teillä on ehkä ollut tollaista ja olet paksu, mutta se ei tarkoita sitä että meillä on niin. Mun lapset ei muutenkaan ole oikein makean perään. Tasaisin väliajoin ei tarkoita usein, varsinkin kun lapsia on kolme ja heillä kaikilla on jo aika reippaasti ikää, niin kyllä näihin vuosiin on mahtunut yhtä sun toista tasaisin väliajoin.

Mä luin uudestaan viestini ja seison edelleen sen takana.

Vierailija
16/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei voinut tietää, että joskus kymmenen vuoden aikana on muutaman kerran käynyt tuollainen herkkujen omiin suihin pihistys teillä. Minäkin nostin kulmakarvojani, kun luin että teillä tasaisin väliajoin vedetään herkut kaapista, vaikkei saisi, mutta mitään ei kuitenkaan tehdä.

Minustakin ap:n rangaistus oli vähän liikaa, mutta jotenkin pitäisi reagoida jos yksi lapsi syö kaikkien muidenkin herkut tasaisin väliajoin. Jos se väliaika on viisi vuotta, niin ei syytä paniikkiin, mutta minäkin ajattelin että tyyliin kerran kuussa häviää muidenkin namit.

Poika oli syönyt salaa jääkaapista jätskin kanssa tarkoitetut kinuski- ja suklaakastikkeet. Rangaistukseksi käskin hänet kauppaan ostamaan uudet omilla rahoilla. Poika alkoi suunnittelemaan, miten tekee kastikkeilla jätskiannokset itselleen ja tähän sanoin, että ei tule kuuloonkaan, hän ei saa pisaraakaan uusista maistaa. Itkua,huutoa,raivoamista. Sanoin pojalle, että jos ei lopu, menee karkkipäiväkin vielä. Ei loppunut, joten ei karkkipäivää. Olinko julma?

Mä en nyt lukenut kaikkia viestejä, mutta jos toi oli ensinmäinen kerta kun poika syyllistyy tollaseen, niin aika kova rangaistus. Meillä tota sattuu aina tasaisin väliajoin. Ikinä en oo kuitenkaan mitään varsinaista rangaistusta antanut, toki olen moittinut. Toisaalta mun lapset saa melkein mitä vaan ottaa kaapista, ne on tarkoitettu syötäväksi.

Onko siis yllättävää että teillä tuollaista sattuu "tasasin väliajoin" jos äiti ihan vallan moittii sitten siitä. Totta helvatussa ne sun pikku pullahiiret tekee tollasta jos se on sitten ihan ok. Ei mekään penskana saatu ottaa ilman lupaa herkkuja kaapista jos siellä sellasia sattu olemaan. Meillä isä teki kuitenkin niin että vei jatkuvasti jos esim keksiä oli ja minä vanhimpana lapsena nappasin tuon tavan. Pikkusisarukseni eivät tajunneet tuota tapaa ja arvatkaa vaan olinko minä esimerkin voimalla sitten meistä se paksu lapsi. Olen nykyään 26 ja vasta jokunen vuosi sitten olen saanut hillittyä "ahmintakohtauksia" joita nuorena sain paljon. Olen ihan normaalipainoinen nykyään mutta nuo kahtaukset ovat masentavia ja esim meillä ei suklaalevy avattuna säily missään. Se häviää kerta istumalta.

Mulla on 17- 13- ja 10-vuotiaat lapset. Mä olen oikein tyytyväinen siitä minkälaisia he ovat. Mun lapset tekee välillä tyhmyyksiä mutta pääsääntöisesti ovat oikein mukavia ja oppivaisia lapsia. Teillä on ehkä ollut tollaista ja olet paksu, mutta se ei tarkoita sitä että meillä on niin. Mun lapset ei muutenkaan ole oikein makean perään. Tasaisin väliajoin ei tarkoita usein, varsinkin kun lapsia on kolme ja heillä kaikilla on jo aika reippaasti ikää, niin kyllä näihin vuosiin on mahtunut yhtä sun toista tasaisin väliajoin. Mä luin uudestaan viestini ja seison edelleen sen takana.

Vierailija
17/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei voinut tietää, että joskus kymmenen vuoden aikana on muutaman kerran käynyt tuollainen herkkujen omiin suihin pihistys teillä. Minäkin nostin kulmakarvojani, kun luin että teillä tasaisin väliajoin vedetään herkut kaapista, vaikkei saisi, mutta mitään ei kuitenkaan tehdä.

Minustakin ap:n rangaistus oli vähän liikaa, mutta jotenkin pitäisi reagoida jos yksi lapsi syö kaikkien muidenkin herkut tasaisin väliajoin. Jos se väliaika on viisi vuotta, niin ei syytä paniikkiin, mutta minäkin ajattelin että tyyliin kerran kuussa häviää muidenkin namit.

Poika oli syönyt salaa jääkaapista jätskin kanssa tarkoitetut kinuski- ja suklaakastikkeet. Rangaistukseksi käskin hänet kauppaan ostamaan uudet omilla rahoilla. Poika alkoi suunnittelemaan, miten tekee kastikkeilla jätskiannokset itselleen ja tähän sanoin, että ei tule kuuloonkaan, hän ei saa pisaraakaan uusista maistaa. Itkua,huutoa,raivoamista. Sanoin pojalle, että jos ei lopu, menee karkkipäiväkin vielä. Ei loppunut, joten ei karkkipäivää. Olinko julma?

Mä en nyt lukenut kaikkia viestejä, mutta jos toi oli ensinmäinen kerta kun poika syyllistyy tollaseen, niin aika kova rangaistus. Meillä tota sattuu aina tasaisin väliajoin. Ikinä en oo kuitenkaan mitään varsinaista rangaistusta antanut, toki olen moittinut. Toisaalta mun lapset saa melkein mitä vaan ottaa kaapista, ne on tarkoitettu syötäväksi.

Onko siis yllättävää että teillä tuollaista sattuu "tasasin väliajoin" jos äiti ihan vallan moittii sitten siitä. Totta helvatussa ne sun pikku pullahiiret tekee tollasta jos se on sitten ihan ok. Ei mekään penskana saatu ottaa ilman lupaa herkkuja kaapista jos siellä sellasia sattu olemaan. Meillä isä teki kuitenkin niin että vei jatkuvasti jos esim keksiä oli ja minä vanhimpana lapsena nappasin tuon tavan. Pikkusisarukseni eivät tajunneet tuota tapaa ja arvatkaa vaan olinko minä esimerkin voimalla sitten meistä se paksu lapsi. Olen nykyään 26 ja vasta jokunen vuosi sitten olen saanut hillittyä "ahmintakohtauksia" joita nuorena sain paljon. Olen ihan normaalipainoinen nykyään mutta nuo kahtaukset ovat masentavia ja esim meillä ei suklaalevy avattuna säily missään. Se häviää kerta istumalta.

Mulla on 17- 13- ja 10-vuotiaat lapset. Mä olen oikein tyytyväinen siitä minkälaisia he ovat. Mun lapset tekee välillä tyhmyyksiä mutta pääsääntöisesti ovat oikein mukavia ja oppivaisia lapsia. Teillä on ehkä ollut tollaista ja olet paksu, mutta se ei tarkoita sitä että meillä on niin. Mun lapset ei muutenkaan ole oikein makean perään. Tasaisin väliajoin ei tarkoita usein, varsinkin kun lapsia on kolme ja heillä kaikilla on jo aika reippaasti ikää, niin kyllä näihin vuosiin on mahtunut yhtä sun toista tasaisin väliajoin. Mä luin uudestaan viestini ja seison edelleen sen takana.

Ei vaikka niitä lapsia olisi vain yksi tai että lapset olisi pienempiä. Mun mielestä ihan asiatonta tollaset "sun pikku pullahiiret" jutut vois jättää kyllä väliin. Mua loukkaan suoraan sanoen tollainen solvaaminen. Mua saa täällä kritisoida, mutta mun lasten ulkonäköä on kenenkään turha tulla haukkumaan yhden kirjoituksen perusteella. Mä ymmärtäisin ehkä jollain tasolla jos olisin kirjoittanut että mun lapset on ylipainoisia, mutta nyt hän vaan oletti asioita.

Vierailija
18/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

8-vuotias on tarpeeksi vanha ymmärtämään, että kaikkien yhteisiä juttuja ei syödä, vaikka olisi millainen himo. Okei, virheitä sattuu, isommillekin. Siitä tulee rangaistus ja vänkyttämisestä lisärangaistus. Seuraavalla kerralla menee jo huomattavasti nopeammin perille.

Vierailija
19/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin paremmin salata ylimääräiset herkuttelunsa.

Seuraavalla kerralla menee todennäköisesti ostamaan uudet herkut ennen kuin äiti huomaa.



Salaamisen taidon tuommoisista kohtuuttomista rangaistuksista ainakin oppii.

Vierailija
20/67 |
03.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että en pidä pullahiirtä solvaavana nimityksenä..enempi ominaisuus...oma tyttöni on herkkupeppu...haistaa sokerin kilometrien takaa...



Taidat olla vähän herkkänahkainen.