Häät ristiäisissä on minusta kaunis tapa, jos ei olla naimisissa ennen lapsen syntymää.

sehän viittaa siihen vanhaan käytäntöön, että nainen ei missään elämänsä vaiheessa ollut itsenäinen ihminen, vaan aina jonkun miehen huollettavana. Jos naisella ei ollut aviomiestä, aikuisenakaan hän ei ollut taloudellsiesti itsenäinen vaikka olisi käynyt töissä, vaan raha-asiat kulkivat isän, veljen, enon tms. kautta. Kun isä luovuttaa tyttären miehelle, vertauskuva on juuri tähän. Nainen ei osaa yksin mennä edes naimisiin, vaan jonkun pitää taluttaa hänet uudelle omistajalle.

Jotenkin vaivaannuttavaa, onneksi en ole joutunut sellaisiin juhliin. Aivan kuin pari menisi naimisiin vain lapsen takia.

Haluaisin muuten nähdä nykypäivänä ne häät missä morsian todella on oikein verhottu johonkin huntuun. Saati sitten siinä tapauksessa, että lapsetkin ovat jo vähän isompia...

Meille anoppi yritti ehdotella tätä, kun ensimmäisen lapsen ristiäisiä suunniteltiin, mutta en halunnut viedä lapsen juhlapäivää ja halusin myös, että meidän häät on meidän juhla, joten häät pidettiin sitten puoli vuotta myöhemmin.

että jos kerran halutaan kirkkohäät ja lapsi kirkon jäseneksi, niin eikö sitten voi muutenkin sitoutua kristillisiin arvoihin ja tehdä lapset vasta avioliittoon? Olen varmaan tiukkapipo, mutta minusta tuo väärä järjestys vaikuttaa suorastaan kirkon sakramenttien pilkkaamiselta. Halutaan vain hienot juhlat, mutta niiden pohjimmaisesta merkityksestä ei välitetä. Ja sitten vielä otetaan nokkiinsa, kun pappi huomauttaa avioliitosta ristiäisiä suunnittelevalle avoparille. Sehän on papin työtä! Ei se kirkko ole mikään juhlapalvelu.

Mies kuului silloin vielä ja lapset kuuluvat edelleen. Mies halusi, että lapset kastetaan ja mies halusi, että pappi tulee sitten häihin siunaamaan liiton (varsinainen vihkiminen oli maistraatissa). Itse en olisi halunnut ristiäisiä enkä isoja häitä, mutta kun asia oli miehelle tärkeä, niin suostuin.



T. 4

Vierailija:

että jos kerran halutaan kirkkohäät ja lapsi kirkon jäseneksi, niin eikö sitten voi muutenkin sitoutua kristillisiin arvoihin ja tehdä lapset vasta avioliittoon? Olen varmaan tiukkapipo, mutta minusta tuo väärä järjestys vaikuttaa suorastaan kirkon sakramenttien pilkkaamiselta. Halutaan vain hienot juhlat, mutta niiden pohjimmaisesta merkityksestä ei välitetä. Ja sitten vielä otetaan nokkiinsa, kun pappi huomauttaa avioliitosta ristiäisiä suunnittelevalle avoparille. Sehän on papin työtä! Ei se kirkko ole mikään juhlapalvelu.

Samaa mieltä myös minä vaikken tiukkapipoksi tunnustaudu. Jos kerran kirkkohäät on niin tärkeät, voisi kunnioittaa kirkon arvoja.

Tunnen itseni ihan hirveän noloksi häissä, joissa ikuisuuksia yhdessä asunut pari menee naimisiin, morsian on vetänyt ylleen vitivalkoisen puvun, hunnun ym. neitsyyssymbolit, isä luovuttaa tämän neitsyen, jonka puberteetti-ikäiset edellisen liiton lapset toimivat morsiusneitoina ja sulhaspoikina...

Vierailija:

Jotain vaivaannuttavaa on puolestaan häissä, joiden morsiuspari on elänyt yhdessä pitkään ja omat lapset ovat morsiuslapsina, mutta morsian on pukeutuneena huntuun kuin mikäkin neitsytmorsian ja isä saattaa alttarille. Mielestäni.

Otsikostasi olen täysin eri mieltä. Ristäiset ovat vauvan juhla, häät vihkiparin juhla, miksi ne pitää sotkea yhteen ?

Meillä molemmat lapset on kastettu, mutta vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa mennä ikinä naimisiin. Yhdessä eletään onnellisina silti.



Muutenkin ihmetyttää mitä takapajuista landepaukkusakkia tai muuten vaan tiukkaa uskisporukkaa täällä heiluu. Omassa tuttavapiirissäni kaikki ovat fiksuja, koulutettuja ja järkeviä ihmisiä, pitkät parisuhteet takana ja lapsia, mutta suurin osa ei ole naimisissa eikä sitä kukaan koskaan ihmettele.

Lapsi saa sitten itse myöhemmin valita haluaako edelleen kuulua kirkkoon. En aio valmiiksi sulkea lapseltani mitään ovia.

eihän se kastamattomuus sulje mitään ovia, yhtä lailla se lapsi voi silloin itse valita haluaako liittyä kirkkoon vai ei. Kaste voidaan suorittaa sitten kun/jos lapsi itse haluaa

Kastetun lapsen pitää osallistua uskonnontunneille, kastamaton voi valita osallistuuko uskontoon vai elämänkatsomustietoon joten kyllä kastamattomalla on enemmän valinnanvaraa

Vierailija:

Lapsi saa sitten itse myöhemmin valita haluaako edelleen kuulua kirkkoon. En aio valmiiksi sulkea lapseltani mitään ovia.

Tulee väistämättä sellainen olo että nyt mennään sitten pakolla naimisiin kun yhteinen lapsikin saatu. Ystävät jäävät kokonaan häiden ulkopuolelle ja kyllä minunkin mielestä lapsen omaa juhlaa ei saa varastaa häiden huomiolla.



Ja sekin ihmetyttää että miksi ei pitää vihkiäisiä vaikka pienimuotoisesti myöhemmin, isyyden joutuu tunnustamaan ja huoltajuuden lapselle hakemaan kuitenkin kun kyseessä au-lapsi.

Miksi näin...

a) haluamme kastaa lapsen

b) on halvempaa pitää kastejuhla ja hääjuhla samassa, tämä on erittäin suuri syy, koska jäin työttömäksi sopivasti tässä äitiysaikana ja asuntolaina...

c) on vaivattomampaa järjestää yhdet juhlat

d) naimisissa on helpompi olla lapsen asioiden kannalta

e) on kaunis perinne mennä naimisiin ja sanoa toisillemme kauniissa kirkossa kuinka haluamme olla aina yhdessä

f) ennen lasta emme ehtineet naimisiin, enkä viitsisi mennä nyt isomahaisena sen kummoisemmin



Itse pyrin kyllä tosiaan välttämään huntuja ja muuta, jotka viittaavat neitsytmorsiammeuteen. Haluan liitollemme kirkollisen siunauksen. Mies kun ei kuulu kirkkoon, tilaisuus on itse asiassa liiton siunaaminen kirkossa, ei ' virallinen' häätilaisuus.



Mitä tulee Kirkon perinteiden kunnioittamiseen... se nyt on sen verran monimutkainen ja uskonnolliseettinen keskustelu, että en ota siihen tässä kantaa.

Kastajaiset on kuitenkin intiimi perhejuhla ja häät taas aivan eri tyylinen perhejuhlana. Itse en yhdistäisi. Minulle tulee myös mieleen se, että pakolla mentävä naimisiin kun pulla saatu uunista.

Häät oli pääjuhla ja ristiäiset siinä sivussa. Vieraita oli 120, kaikki meille tärkeät ihmiset olivat paikalla. Halusimme järjestää kerralla kunnon kemut ja mielestämme onnistuimme siinä.

Mutta kun ihana aviomieheni otti ja petti ja jäinkin yksinhuoltajaksi, niin jopa on ajatukset muuttuneet. Mikä teistä olisi paras tapa mennä naimisiin tämmöisesssä uusperheessä? Itse kokisin jotenkin ehkä vaivautuneeksi tehdä minun toiseen kertaan naimisiinmenosta niin iso tapahtuma, että kutsuttaisiin nimenomaan vieraat meidän takiamme kokoon. Sen sijaan lapsen ristiäisten yhteydessä minusta huomio olisi nimenomaan vauvassa ja siinä meidän vihkiminen olisi sivuseikka. Kirkon aamenen saaminen on kuitenkin minulle tärkeää, sen verran uskonnollinen olen. Valitettavasti ex-mieheni ei ollut.

Vierailija:

sehän viittaa siihen vanhaan käytäntöön, että nainen ei missään elämänsä vaiheessa ollut itsenäinen ihminen, vaan aina jonkun miehen huollettavana. Jos naisella ei ollut aviomiestä, aikuisenakaan hän ei ollut taloudellsiesti itsenäinen vaikka olisi käynyt töissä, vaan raha-asiat kulkivat isän, veljen, enon tms. kautta. Kun isä luovuttaa tyttären miehelle, vertauskuva on juuri tähän. Nainen ei osaa yksin mennä edes naimisiin, vaan jonkun pitää taluttaa hänet uudelle omistajalle.

Juuri tästä syystä minäkään en pidä tästä käytännöstä. Sitäpaitsi se ei käsittääkseni perinteisiin suomalaisiin häihin edes kuulu, vaan on ulkomaalaista lainaa.

Nykyään ei tiedetä mitä hääperinteet (hunnut/kruunut) tarkottaa, vaan luullaan että ne tai molemmat kuuluvat perinteisesti häihin. Totta on että äiti hunnussa herättää hilpeyttä niissä jotka tietävät sen merkityksen. Lyödään vielä kruunu tai pelkkä tiarakin riittää ja floppi on täydellinen.

Saimme kaksi isoa juhlaa yhdellä kertaa. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja pienimuotoinen, oikein onnistunut. Sanokaa te muut mitä sanotte ja eläkää jossain 1800-luvulla. Parempi että pysyttekin naimattomina.

Vierailija:

Häät oli pääjuhla ja ristiäiset siinä sivussa.

Ristiäiset / nimiäiset ovat vauvan elämän ensimmäinen OMA juhla, pitääkö nekin varastaa ? Narsistisen ihmisen täytyy olla joka paikassa keskipisteenä, ei tuo ole normaalia.

sekoittaa kahta aivan eriasiaa. Ihmiset tulivat vain meille viettämään vauvan kastejuhlaa. Saivat kuulla naimisiinmenosta vasta kun olivat lähdössä kotiin, en halunnut että muistavat meitä samalla kun vauvaa.