Onko kukaan katunut toisen lapsen hankkimista?

toista lasta yhtä paljon kuin esikoista, kamala edes myöntää :( Vauva nyt 9kk. Alku oli kyllä hankala, joutui olemaan keskoskaapissa useita viikkoja ja imetys ei onnistunut. Esikoiseen olin jotenkin heti valtavan rakastunut, kakkoseen ei ikinä tullut sellaista tunnetta. Yritin vaan pärjätä nenämahaletkujen sun muiden systeemien kanssa. Rakastan kyllä häntäkin, mutta vähemmän. Tulipas vuodatus, vähän ohi aiheen ehkä!

Raskausaikana kyllä mietin, miten käy, kun rakastin esikoista ihan hirmuisesti. Pelkäsin, että rakastan esikoista kuten ennenkin mutten vauvaa tai rakastan vain vauvaa tai rakastan puoliksi kumpaankin. Oli kyllä iloinen yllätys, kun huomasin, että rakkautta löytyi vauvallekin yhtä paljon kuin esikoiselle! Koin kyllä olevani täynnä rakkautta. Mietin jopa, miten paljon rakkautta minulla olisikaan jos lapsia olisi viisi :D

kahden lapsen kanssa kaikki sujui hyvin. Niin hyvin, että erehdyimme luulemaan, että henkiset voimavaramme riittävät vielä kolmanteenkin. Se oli virhe. Kolme on meidän arjellemme ja työkuvioillemme liikaa. Enkä tarkoita kolmatta lasta itsessään, vaan sitä, että meillä on kolme lasta. Kahden kanssa ehdimme revetä joka paikkaan, mutta kolmen kanssa aika ja aikuiset eivät enää riitä. Kaikki lapset ovat yhtä rakkaita, mutta kolmas olisi jäänyt hankkimatta, jos olisimme etukäteen tienneet, miten täysiä ja työllistettyjä kaikista päivistämme tulekaan. Kenestäkään lapsesta en luopuisi, mutta neljättä emme enää toivo.

Raukkautta riittä, voimia oikein ei :/



Esikoinen helppo tapaus, kakkonen kaikkea muuta...

Mutta rakkaus kyllä riittää, siitä ei tarvitse ottaa huolta.

enkä kolmannenkaan.

Ja kaikkia voi rakastaa ihan yhtä älyttömän paljon.

Kolmannen hankkimista sen sijaan en ole katunut koskaan, harmitellut vain, ettei tuo kakkonen voinut jäädä välistä. :)



Oikeasti en kyllä lapsestani luopuisi, mutta silti mietin yhtenään, miksi minun piti hänet hankkia...

Raskausaikana kyllä mietin, miten käy, kun rakastin esikoista ihan hirmuisesti. Pelkäsin, että rakastan esikoista kuten ennenkin mutten vauvaa tai rakastan vain vauvaa tai rakastan puoliksi kumpaankin.



Oli kyllä iloinen yllätys, kun huomasin, että rakkautta löytyi vauvallekin yhtä paljon kuin esikoiselle! Koin kyllä olevani täynnä rakkautta. Mietin jopa, miten paljon rakkautta minulla olisikaan jos lapsia olisi viisi :D

mulla oli kun meillä vasta ihana esikoisemme. Sitten teimme toisen ja tajusin että todellakin rakkautta riittää tasavertaisesti ja nyt rakastamme jo kolmea ihanaa lasta. En voisi edes kuvitella elämää ilman kaikkia kolmea rakasta lastani.