Lapsella kanin hankinta kuume

siis kanin, hankinta vai kuume, vai kaninhankintakuume?

kannattaa yrittää löytää mahdollisimman kesy kani. Meidän kääpiöluppa on kyllä sylissä jonkin aikaa, mutta ei sinänsä ole mikään lapsiystävällinen, koska voi purasta kun haluaa pois. Ei sitä voi retuttaa kuten esim. kissaa.



Tosin minulla ei ole kokemusta kuin tästä yhdestä kanista.

wt:tä sekin, daa

on hyvin helppo, kunhan pentuvaiheen ohi pääsee - jänö pitää opettaa sisäsiistiksi ja käsittelynkestäväksi. Jos pentua ei käsittele tarpeeksi eikä totuttele kynsienleikkuuseen, tulee elämästä vaikeaa. Kani potkii ja saattaa purra eikä anna ottaa kiinni ollenkaan. Pienen lapsen voi olla myös vaikea nostaa moista jöllykkää, ovat kuulkaas melkoisen lihaksikkaita ja liukkaita kokoisikseen. Ja äkäisiä, jos sille päälle (= nälkä) sattuu. Niin, ja uroskanit voivat sihtailla reviirimerkkejä seinille.



Hyvin koulutettu kani hyppelehtii vain ympäri asuntoa, tutkien mitä ihmeellisempiä paikkoja. Niillä on myös fiksaatio korkeisiin paikkoihin - omamme kiipeää aina sohvan selkämykselle ja siitä ylöspäin, jos vain mahdollista. Hyppii myös syliin ja viereen sohville ja sängyille, mutta lähtee kuin ohjus, jos tutkimusmatkailijaa kehtaa koskettaa. Nirsokin on. Vain tietynlainen ruoka (joka vaihtelee sitten ajanjaksoittain!)kelpaa kerrallaan ja jänö ronkkii vain makoisimmat palat muista. Ja on äkäinen, kun ei kaikki mene mielen mukaan. Muuten hieno eläin, käy itse vessassaan ja tulee sitten takaisin kiusaamaan isompia lemmikkikavereitaan hyppimällä ympyrää niiden ympärillä. Kadotessaan löytyy yleensä sohvalta ketarat levällään.



Kanin huolto on myös helppoa, häkin vessa tyhjennetään pari kertaa päivässä ja heinää lisäillään, kun on näyttänyt maistuneen. Vesi pitää vaihtaa kerran päivässä ja häkin sotkut siivoilla sitä mukaa, kun niitä syntyy. Kutterinpuru tai heinäkään ei ole pakollista häkissä, jotkut ovat mieluummin paljaalla pinnalla ja potkivat pohjanpeitteet sitten häkistä ulos. Temperamenttisia otuksia.

Tai sitten meille ja ystäväpiiriin on osunut erityisen paljon hankalia kaneja.



Vaikka kuinka paljon opetti käsittelynkestäväksi niin silti kani puri ja raapi joka kerta, kun halusi pois sylistä. Eikä ne raapaisu ole mitään pikkuraapasuita vaan ihan kunnon verijälkiä, kun voimaa otetaan vahvoilla takakäpälillä. Ja purressa lähti usein pieni pala sormenpäästä pois.



Kani myöskin pissaa todella pahanhajuista pissaa. Eikä välttämättä ole kovin helppo opettaa pissaamaan vain yhteen paikkaan. Vapaana olleessaan saattaa tehdä hypyn ja samalla ruikkasta pissaa hypätessään (kaverini kani teki näin) ja heillä oli koko kämpän tapetit metrin korkeudelle asti kanin virtsassa. Jos häkkiä ei puhdista kerran tai kaksi päivässä niin se alkaa haisemaan todella pistävälle ja pahalle.



Syö myös niin halutessaan kaikki tuolin, sohvan, pöydän ym nurkat hetkessä. Lisäksi sähköjohdot on suojattava kokonaan piiloon tai ne on mennyttä. Jos häkkiin laittaa heinää tai purua niin kani saattaa tylsistyneenä potkia sen kokonaan pois häkistä (ja se lentää koko huoneeseen sotkuksi!).



Eli yhteenvetona, ovat todella tempperamenttisia otuksia ja jos sotkua ja hajua kestää vaikka olisi valmis siivoamaan häkin joka päivä (sekä puremista ja raapimista) niin sitten voi harkita kanin ostamista. Meidän kanit elivät 9- ja 10 -vuotiaiksi eli ihan muutaman vuoden hoidolla niistä ei selviä. Vaikka ihania olivatkin tavallaan niin ikinä en enää kania ota meidän perheeseen.

edellisen pissaongelma on kyllä todellinen. Meidän uroskani ruikki välillä kahden metrin korkeuteen. Ja tapetit pilalla. Ja kanin pissa haisee. Meillä haisi koko asunto vaikka häkkiä siivottiin. Meillä oli kani koko ajan vapaana väh yhdessä huoneessa. En ymmärrä kanin pitämistä häkissä, se kärsii!! Osasi kyllä käydä pissalla häkissään, mutta papanoita oli kyllä joka paikassa. Ja kani syö KAIKEN mitä edestään löytää :) Kehoittaisin kyllä harkitsemaan tarkkaan hankkimista, meidän kani eli 10-vuotiaaksi. Kuka huolehtii kanistanne seuraavat 10-vuotta?

Oma kanimme ruikki myös aikaisemmin, mutta tuo tapa jäi pois kanimurrosiän jälkeen. On nyt muutaman vuoden ikäisenä ihan hyvätapainen säyseä herra, ei pure tai potki sylissä. Kani ilmoittaa haluavansa pois sylistä juuri vempuilemalla, mutta omamme ainakin oppi lopettamaan ei-sanalla.



Kova rimpuilu ja raapiminen sylissä viittaa vain siihen, ettei kania ole käsitelty tarpeeksi säännöllisesti ja paljon pentuvaiheessa. Myös huonot kokemukset voivat olla syynä. Sähköjohto-ongelmaan auttaa joko piuhojen poisotto/peittäminen tai valeleminen jollain tulisella... Ei maistu enää muutaman yrityksen jälkeen. Tavaroiden tuhoamisesta en osaa sanoa, omamme ei ikinä syönyt mitään ylimääräistä tai katkonut johtoja.