Te, jotka näette työssänne kaltoin kohdeltu lapsia, miten kestätte?

täällä vaikka kuinka kauan auki, ja tekivät sitä sitten vuorotellen kodinhoidon puolelta.



Kai teillä jokin työnohjaus on?:(

Ja kyllä. Työssä tulee vaikka minkälaista paskaa vastaan. Työkaverit ja heidän kanssa asioiden läpikäynti on ehkä sitä, mikä auttaa jaksamaan. Kyllä sitä vuosien saatossa on saanut itsensä kyynistettyä. Joskus harvoin tilanne on niin vaikea, että menettää yöunet sen takia.

vaikkei se paljoa auta. Ainoa mikä auttaa, on sosiaalityöntekijöiden vakuuttaminen vanhemmuuden arvioinnin ja huostaanoton välttämättömyydestä- harmi että usein kestää lapsen kannalta aivan liian kauan.



t. vauvaperhett

ja olen nähnyt vähän kaikenlaista eläinrääkkäystä.

Oravanpoikasa, jotka on naulattu puuhun elävinä, siilejä joitten päälle on kaadettu sytytysnestettä ja jotka on poltettu. Kissoja, joita on ammuttu, hakattu, joilta on potkittu kylkiluut murskaksi. Koiria, jotka on sananmukaisesti nälkiinnytetty kuoliaaksi. Tai potkittu hengiltä.



Se on vaan pakko kestää.

Tietynlaiset ihmiset ei sovi tällaisiin töihin ollenkaan. Ei sellaiset, jotka ovat liian herkkiä, he sortuvat. Eikä sitten sellaiset jotka

reagoivat suunattomalla vihalla ja aggressiolla.

Koska he polttavat itsensä loppuun.



Se mitä näkee, täytyy osata tavallaan erkaannuttaa itsestään. Täytyy kokoajan säilyttää tekemänsä työn sielu, ja "punainen lanka", tarkoitus.

Se, että pyritään kokoajan parempaan.

Kaikesta huolimatta, maailma ei ole paha eikä ihmiset ole pahoja. On vaan julmia, ehkä sairaitakin yksittäisiä ihmisiä, suurin osa ihmisistä toimii silti oikein ja on hyviä ihmisiä.

Niin kauan kun pystyy pitämään sitä liekkiä yllä, jaksaa.



Se on parasta kun näkee työnsä tulokset. Mä kannan jokaista pelastamaani, tai muuten mun kautta pelastunutta eläintä, tavallaan mukanani loppuikäni, ja se on ihan paras tunne mitä voi olla.

tais elää aika sekasorrossa.Vanhin huonosti hoidettuna,nuorempi paremmin.Ei mulla paskasta ollut tiskit aina tiskattu,mutta en vaan jaksanu.

Saa kivittää,koska mulla on taas uus vauva,tosin ajatuksetkin on vähän erilaiset.

Onko se sitten harrastukset, oma perhe tai jotain, mikä saa iltaisin ja vapaapäivinä ajatukset muualle. Päihteitä en suosittelisi ensimmäisenä vaihtoehtona :)

Ja ymmärtämys siitä, ettei kaikkia voi auttaa ja pelastaa. Ja se ei muutu miksikään, vaikka kuinka murehtisi iltaisin.

oiretila ihmisillä, jotka työskentelevät "ihmisten parissa": sosiaalialalla, hoitoalalla, koulutusalalla yms. vaativissa olosuhteissa.



Empatiauupumus uhkaa erityisesti herkkiä ja tuoreita työntekijöitä; se on kuitenkin burnoutia lievempi tila (joka tosin voi johtaa burnoutiin). Kannattaa tarkkailla omaa jaksamistaan ja oireita (väsymys, ärtyisyys, itkuisuus, huonounisuus jne.). Sairasloma on joskus tarpeen ja aina kannattaa keskustella tuntemuksistaan esimiehen/työterveyshuollon ammattilaisen kanssa!



Oman kokemukseni mukaan AIKA ja kokemus auttaa: työhön oppii ottamaan etäisyyttä ja tavallaan kurjiin kohtaloihin myös turtuu. Liika turtumus ei tietenkään ole hyvästä ja haittaa työn tekemistäkin, mutta kun hyväksyy sen tosiasian, että maailmassa on erilaisia kohtaloita ja itse voi vain tehdä oman osansa - oman työnsä omien rajojensa puitteissa ja parhaansa mukaan - näiden tarvitsevien auttamiseksi, pääsee jo enemmän rauhaan. Sinä teet arvokasta työtä, mutta voit tehdä sitä vain tietyn määrän. Voit antaa sille vain osan itsestäsi.



Vapaa-ajalla on opeteltava keinot olla ajattelematta työasioita ja vertaamatta omaa perhearkea työssään kohtaamiin kohtaloihin. Sinun velvollisuutesi äitinä/vaimona (taata omalle lapsellesi ja perheellesi turvallinen, normaali ja onnellinen arki) on eri asia kuin velvollisuutesi työntekijänä (tehdä työaikana parhaasi työssä kohtaamiesi ihmisten auttamiseksi). Sinä et ole näiden työssä kohtaamiesi ihmisten äiti/läheinen, vaikka tärkeä aikuiskontakti votkin olla.



Etäisyys ja rajat muokkautuvat ajan kanssa. Samoin paras mahdollinen taito ja tapa hoitaa työ. - Puhu kokeneiden kollegoiden kanssa ja tarvittaessa esimiehen ja työterveyshuollon kanssa. Älä jää yksin!