Kolmekymppiset!

mutta olen onnellinen, ja se riittää.

velaton talo ja muutenkin talous kunnossa. Ei tosin omasta ansiostani, minulla on huono koulutus ja alalla huono palkka ja työajat.



Mutta perheestä ja omakotitalosta mä aikanaan haaveilin ja ne on saatu. Jostain tietystä koulutuksesta en enkä työstäkään joten jotenkin vaan jäi se kouluttautuminen.



Haluaisin myös olla sosiaalisempi ja lisätä kaveripiiriä, ehkä sen aika alkaa olla kun lapset kuitenkin jo kouluikäisiä

-Saanut yhden ihanan lapsen (2 v.)

- 8 vuoden työura

- hyvä koulutus

- Ihana mies / tasapainoinen parisuhde



Nainen 33 v.

työpaikka ja 2-3 lasta. Tulos on, että mitään vakitöitä en ole päivääkään tehnyt koskaan, vain vähän jotain, mistä ei ole paljon hyötyä. Ja lapsia on 4, niihinhän ne vuodet on vierähtäneet.

hyvä työpaikka, kaksi lasta ja kolme korkeakoulututkintoa. Haaveenani oli saada lapsi ja väitellä ennen kuin täytän 30, mutta ihan niin ei mennyt, sillä jätin tutkijakoulun kesken.



Nyt olen 35 ja varsin tyytyväinen elämääni. Työpaikka on hyvä edelleen, tutkintoja on on nyt neljä ja pian lapsiakin :) Minulla on hyvä puoliso. Jos jotain vielä haluaisin, niin omistusasunnon meille sopivalta alueelta.

Kaksi ammattia. Olen äitiyslomalla, lapsia kaksi joista toinen (esikoinen) kuollut. Tämän toisen sain nyt 31-vuotiaana.



Mutta se mikä minulta puuttuu on se oma pysyvä koti. Tahtoisin jo kovasti asettua jonnekin. Vielä pitää vuosi odotella ja katsella mikä on se lopullinen asuinpaikka.

Mulla on kiva työpaikka, hyvä aviomies ja 2 lasta. Ihan siis taviselämää vietän. Kolmas lapsi olisi toiveissa nyt 31-vuotiaana, olisin toki 32v. jos ja kun vauva syntyisi.

olin toivonut. Mulla on hyvä ammatti ja sen sisällä erityispätevöitymiskoulutus meneillään. Työpaikka on suht varma, kunhan palailen hoitovapaalta. On mies ja iso asuntolaina sekä olen saanut kolme lasta, joista nuorin tosin kuoli vauvana. Sellaisia vastoinkäymisiä ei tietysti kukaan halua, mutta jos plussapuolta ajattelee, mulla on kaikki, mitä nuorempana toivoin. Olen 31v.

En siis esim. nuorena osannut ollenkaan haaveilla mistään näin tavanomaisesta ja perussaavuttamisesta...



Teininä kuvittelin elämäni vanhempana mukavan irralliseksi ja lilluvaksi ilman minkäänlaisia ura- tai perhepaineita.



Mut jokatapauksessa mulla on kaksi lasta, hyvä aviomies, rakennettu talo, koulut käyty ja vakituinen työpaikka. Näistä en ole haaveillut mutta ihan hyvä että ovat olemassa :-) Enkä tälläkään hetkellä haaveile mistään ihmeellisestä tulevaisuudessa.

silloin vielä kuin opistotasoinen tutkinto ja poikaystävä. ei edes mitään haaveita tai ikärajoja. ei omaisuutta, muttei velkaakaan. seuraavien 10 v aikana alkoi tapahtua ja saatiin 5 lasta, saatiin paremmat duunit ja muutettiin ulkomaille ja jatko-opiskelin

älä lannistu, mitä vaan voi vielä tapahtua noinkin "vanhalle" ihmiselle