Lue keskustelun säännöt.
Mitä kerrotte lapsillenne esim. kuolemasta, jumalasta (etenkin jos eri näkemyksiä isovanhemmilla!)
31.08.2011 |
Eli meillä hankaluus kun 5-v. on tosi kiinnostunut kaikesta uskontoon liittyvästä, jumalasta, mitä ihmiselle tapahtuu kun kuolee jne.
Oma näkemykseni on vähän häilyvä, ei siis mikään selkeä näistä valtanäkemyksistä.
Olen kuitenkin kertonut aina että "monet ihmiset uskoo näin..." ja "jotkut uskoo myös näin..."
No poikani on sitten pitänyt kivana esim. tarinaa että sielu menee taivaaseen, sitten on innoissaan kertonut mummille tästä, joka on kauhistellut ja kertonut oman pikku-uskontolahkon näkemyksensä asiasta.
Lapsi parka menee ihan sekaisin, kotiin tullessan mummilta juoksee ekana mun luokse "äiti sinä sanoit ihan väärin, mummi kertoi näin ja näin..."
En oikein tiedä miten toimia. En halua lastani liikaa pakottaa mihinkään muottiin, vaan että hän voi isona valita mihin uskoo, ja siksi kerron eri tavoista.
Kuitenkaan en halua että hän ihan tyhjiössäkään kasvaa näiden asioiden suhteen, jos ne kerran kovasti kiinnostaa.
Mutta en haluaisi oikein että hän siihen pikku-uskontoon lähtee mukaan isona - toisaalta en henno kieltää äitiäni siitä puhumasta, kun asia on hänelle elämänsä ainoita tärkeitä asioita (ja hän on niin kauhean surullinen kun minä en ole mukana siinä touhussa).
Kommentit (12)
mitä esim. kuoleman jälkeen tapahtuu. Olen kertonut, että eri ihmiset uskovat eri lailla. Joillakin on se käsitys, että ei tapahdu mitään, vaan sydän vain pysähtyy ja se on siinä. Jotkut uskovat taivaaseen ja helvelttiin ja toiset uudelleen syntymään ja joku vielä johonkin muuhun. En ole esittänyt mitään näkökantaa yhtenä ainoana totuutena.
Samalla tavalla junalasta voi sanoa, että toiset uskoo ja toiset ei.
Erityisesti, jos omat näkökannat ovat häilyviä ja epävarmoja, en yrittäisi keksiä jotain yhtä vastausta lapselle, koska muitakin vastauksia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoin että on kyllä mutta jossain tuolla varastossa... pyysi että haetaan se ja minä voisin lukea sitä hänelle :).
Mun mielestä se on kuitenki vähän hankala kirja, pitäisiköhän yrittää jostain kirjastosta etsiä jotain Lasten Raamattua tms. kirjoja joita lukea, vaikkei ne nyt mun vakaumusta niin lähellä olisikaan.
Yritin myös kertoa että maailmassa on muitakin sellaisia kirjoja, kuten Koraani.
ap
hän olisi varmasti onnellinen saadessaan ihan luvan siihen. Yhtä lailla voit sitten itse hakea kirjoja tai kertoilla muistakin uskonnoista. Ihan taatusti lapselle ei tee PAHAA kuulla "satuja" taivaasta tai enkeleistä, kunhan uskon opettaminen ei käänny syyllistämiseksi ja painostamiseksi. Sellaiseksi koin itse lapsena osallisuuden lestadiolaisseurakuntaan.
T: kakkonen, joka ei nyt usko mihinkään
jonka lapsei sai seurakunnalta täyttäessään 5 vuotta.
Joskus lapsi haluaa sieltä jotain lukea, esim. pääsiäisenä oli päiväkodissa puhuttu siitä, mitä Raamatussa pääsiäisenä tapahtuu ja miksi pääsiäistä vietetään ja musta oli ihan ok lukea ne jutut siitä lasten Raamatusta.
Oli sitten ateisti tai uskovainen ja mitä uskontokuntaa tahansa, niin musta kuuluu yleissivistykseen tietää jotain siitä, mitä Raamatussa tapahtuu. Ihan samalla tavalla kuuluisi jokaisen tietää, miten islam tai juutalaisuus eroaa vaikkapa kristinuskosta. Näistä asioista voi puhua ilman, että uskosta tehdään pakkoa tai ahdistavaa asiaa.
t. tapa luterilainen, ei uskovainen
hän olisi varmasti onnellinen saadessaan ihan luvan siihen. Yhtä lailla voit sitten itse hakea kirjoja tai kertoilla muistakin uskonnoista. Ihan taatusti lapselle ei tee PAHAA kuulla "satuja" taivaasta tai enkeleistä, kunhan uskon opettaminen ei käänny syyllistämiseksi ja painostamiseksi. Sellaiseksi koin itse lapsena osallisuuden lestadiolaisseurakuntaan. T: kakkonen, joka ei nyt usko mihinkään
mukaisia kirjoja, ja niitä hän varmasti lapselle lukeekin ahkerasti kun lapsi siellä on hoidossa.
En kuitenkaan itse halua niitä meille enkä halua niitä lukea, koska niissä opetetaan tarkkaan juuri sen uskonnon mukaisia juttuja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka lapsei sai seurakunnalta täyttäessään 5 vuotta. Joskus lapsi haluaa sieltä jotain lukea, esim. pääsiäisenä oli päiväkodissa puhuttu siitä, mitä Raamatussa pääsiäisenä tapahtuu ja miksi pääsiäistä vietetään ja musta oli ihan ok lukea ne jutut siitä lasten Raamatusta. Oli sitten ateisti tai uskovainen ja mitä uskontokuntaa tahansa, niin musta kuuluu yleissivistykseen tietää jotain siitä, mitä Raamatussa tapahtuu. Ihan samalla tavalla kuuluisi jokaisen tietää, miten islam tai juutalaisuus eroaa vaikkapa kristinuskosta. Näistä asioista voi puhua ilman, että uskosta tehdään pakkoa tai ahdistavaa asiaa. t. tapa luterilainen, ei uskovainen
ja siksi haluan mahdollistaa lapselle siitä saatavan tiedon - harmi vaan että sitä tietoa tulee tällä hetkellä lähinnä mummon kautta hänen uskomustensa mukaan tulkittuna. (JOtka tosiaan poikkeaa valtaväestöstä.)
Mutta ilmeisesti olen toiminut kuten moni muukin, eli kertoo siitä että on monia eri uskomuksia ja tapoja.
Tosin välillä tulee mieleen, onko tämä pienelel lapselle liian hämmentävää, joka selkeästi kaivaisi jotain yksinkertaisia "turvallisia" jämäköitä vastauksia.
ap
et äiti sitä ja äiti tätä. Kiellä äitiäsi puhumasta uskonasioista lapsesi kanssa. (piste) Sinä olet aikuinen, SINÄ päätät lapsesi asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsoa Raamatusta mikä on totuus?
Kuolleista puhutaan Saar. 9:4-12. Hes 18:4,20. Pääajatus on et kuolleet ei elä kuoltuaan missään vaan ovat tiedottomassa tilassa Haadeksessa eli ihmiskunnan yhteisessä haudassa. Ei siis kylmä, ei jano, ei ikävä...Johanneksen evakel. Jeesus sanoi: on oleva ylösnousemus sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.
Kerro näistä asioista nätisti ja ikään nähden sopivasti. On hyvä tietää totuus, koska se vapauttaa kaikesta kuolleiden palvonnasta ja helvetin peloista. Helvetissähän ei voi olla, koska kuolleet ei tiedä yhtään mitään ei edes kipua!
Ei nämä ole vaikeita asioita sillä Raamattu puhuu ne aivan suoraan. Vaikeiksi ne tekee eri uskonnot, jotka ottavat pakanuudesta suosittuja tapoja ja opettavat niitä faktoina kuten esim. Joulun vietto:(
sotkea lasten päätä omilla uskonasioillaan. Jos mun äiti olisi yhtä kaistapäinen kuin sun, kieltäisin koko aiheen käsittelyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoisin lapselle, että näistä asioista ihmiset ajattelee eri tavalla. Mummo ajattelee näin, äiti näin ja joku muu muuten. Jos tämä on lapselle hyvä, niin sitten näin. Jos äitisi kuitenkin selittää omaa uskoaan ainoana totena ja että muut on puppua kuten nyt luulen asian olevan, niin kieltäisin äitiä puhumasta näistä asioista lapsen kanssa. sanot, että lapsi hämmentyy ja menee sekaisin, kun totuuksia tulee liian monta ja tämä on sellainen asia, jossa vanhemmat päättää totuuden.
Ainakin juttusi kuuklostaa niin erikoiselta, että tuskin olet perusluterilainen. Ja jehovantodistajillahan on oma raamatunkäännöksensä.
Itse kannustaisin hankkimaan lasten Raamatun, siellä on selitetty tärkeimmät asiat lapsen kielellä. Esim. sinikantinen Lapsen ensimmäinen Raamattu on hyvä versio.
Itse kerron lapsille asiat kuten itse uskon. Kyllä he ehtivät myöhemmin koulun uskonnonopetuksessa saamaan selville ne muiden uskontojen kannat. Ja jos/kun sitten joskus kyseenalaistavat äidin mielipiteet, niin siitä vaan. Sitten voin keskustella siitä, että meillä ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Minusta lapselle on turvallista tietää, että äiti/isä ajattelee näin. Ei lapsi tarvitse monia "totuuksia", ei noin pieni osaa vielä valita itse mihin uskoo. Kotona voi ja täytyykin antaa tietynlaista kasvatusta, lapsi joka tapauksessa kyseenalaistaa sen jossain iäissä.
Mitä äitiisi tulee, niin hänen kuuluisi kunnioittaa teidän perhee mielipidettä.
Olen kertonut, että ihmisillä on tosi erilaisia tapoja uskoa näihin asioihin ja oikeastan jokainen tapa on ihan oikein. Mummu voi olla tätä mieltä, sinä ihan eri mieltä ja äitikin vielä.
Myös lapsellasi on uskonnon vapaus tai vapaus olla uskomatta, anna hänen ajatella omala tavallaan ja tue sitä.
Näin esim. kolmas poikani tunsi itsensä hyvin uskovaiseksi suurinpiirtein ikävuodet 6-10 ja kuunteli ihastuneena mm. helluntailaisten tuttavien opetuksia. Minulle se sopi ihan hyvin. Yläasteella asiat mietityttivät uudelleen ja nyt käymme pitkiä keskusteluja uskonnoista ylipäätään eikä hänellä enää ole vakaumusta, mutta eettiset sisäiset ohjeet. Viimeksi juttelimme seculaarihumanisteista.