Voinko asettaa miehelle vaihtoehdoksi tupakka tai perhe?

Oma mieheni yritti sitä vuosia. Hän siis lopetti ja yritti uhkailemalla, itkemällä ja nuoleskelemalla saada myös minut lopettamaan.



Poltin 20 vuotta. En lopettanut, en halunnut ja ärsytti ajatuskin että joku pakottaa minut siihen..



Poltin kolmisen vuotta miehen lopettamisen jälkeen ja viime keväänä löysin Alan Carr:n Stumppaa tähän- kirjan.



Olen ollut perjantaina 7 viikkoa polttamatta ihan itse, eikä siihen todellakaan ole vaikuttanut ei lapset, mies, isä jumala, eikä mikään muukaan.



Lopetin tupakanpolton vain sen kirjan ja itseni avulla.



7 viikon tupakoimattomuudenkin jälkeen on jännä kuunnella "ystäviä", jotka "tietävät" että tulen hairahtumaan tupakkaan vielä monta kertaa..



En hairahdu, sinäkään et jos vain muistat, että kaikki lähtee vain sinusta. KUKAAN EI VOI SINULLE KERTOA MITEN ELÄMÄSI KULUTAT..

On aloittanut sen kaksi kertaa ja lopettanut kesken. Itse luin sen uteliaisuuttani (en ole koskaan tupakoinut). Olin siihen asti suhtautunut hyvin skeptisesti siihen että pelkästään kirjan lukemalla voisi päästä eroon tupakasta. Mutta loppuun päästyäni uskoin menetelmään täysin. Sehän on eräänlaista hidasta suggestiota. Asioita toistetaan kerran toisensa jälkeen, vaikutetaan ajatusmalleihin. Toivoisin sydämestäni että mieheni vielä tarttuisi kirjaan ja saisi sen luettua loppuun asti. Olen siihen yrittänyt joskus kannustaa, mutta tuntuu vaikealta, ettei hän vain miellä sitä painostamiseksi.



Mutta siis mies ei suostu lainkaan huomioimaan tutkimustuloksia, joiden mukaan hän oikeasti vaarantaa tupakoinnillaan lastemme terveyden. Ja koska rahaa palaa kirjaimellisesti savuna ilmaan, alkaa kärsivällisyys olla lopussa.

Täytyy olla valmis lopettamaan ja lukea kirja avoimin mielin..



Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa mitä sinun pitää tehdä.



Voin antaa vain tämän pikkuisen neuvon: Lue Alan Carrin Stumppaa tähän kirja, jos oikeasti haluat tupakasta eroon. Takaan että pääset..joa vain haluat..

tuon kaksi kertaa, ekalla kerralla nopeasti ja toisella oikein ajatuksen kanssa. Ehkä jollekin toimii, mutta ei minulle.

Niistä kahdesta ystävästäni, jotka tuota hehkuttivat kun "onnistuivat" lopettamaan röökaamisen - toinen palasi vanhoihin tapoihin reilun kuukauden päästä, toisella meni vajaa kolme kuukautta...

Mutta kiva jos sinulle tuo on toiminut.

Poltin kolmisen vuotta miehen lopettamisen jälkeen ja viime keväänä löysin Alan Carr:n Stumppaa tähän- kirjan.

Olen ollut perjantaina 7 viikkoa polttamatta ihan itse, eikä siihen todellakaan ole vaikuttanut ei lapset, mies, isä jumala, eikä mikään muukaan.

Lopetin tupakanpolton vain sen kirjan ja itseni avulla.

7 viikon tupakoimattomuudenkin jälkeen on jännä kuunnella "ystäviä", jotka "tietävät" että tulen hairahtumaan tupakkaan vielä monta kertaa..

En hairahdu, sinäkään et jos vain muistat, että kaikki lähtee vain sinusta. KUKAAN EI VOI SINULLE KERTOA MITEN ELÄMÄSI KULUTAT..

mutta todennäköisesti se on vain tyhjää uhkailua. Ellet sitten tosissasi meinaa jättää häntä tupakoinnin takia. Itse poltin 20 vuotta, halusin eroon tupakasta ja koitinkin olla ajoittain ilman, kokeilin kaikki mahdolliset laastarit, purkat ym. Aina vaan sorruin uudestaan polttamaan. Kunnes huomasin hengästyväni postinhaku reissulla, silloin tajusin että tupakasta todella on päästävä eroon. Champixin avulla lopulta onnistuin, olen nyt ollut 3 vuotta polttamatta, mutta onnistumiseen tarvittiin se todellinen halu lopettaa. Lopettamisessa tärkeintä on se itse tehty päätös, keinot on sivuseikka. Tiedän monta ihmistä, jotka ovat lopettaneet champixin avulla ja aloittaneet taas polttamisen kun kuuri on loppunut. Lääkekuuri ei siis ole mikään varma nakki, tarvitaan se päätös. Voit toki koittaa auttaa miestäsi tekemään sen päätöksen lopettamisesta.



Ja lukematta noita tutkimuksia - eikö tämän teorian mukaan (tupakoivien vanhempien lapsilla herkemmin korvakierre, vaikka polttaisi ulkona) kaikilla lapsilla pitäisi olla suurentunut riski sairastua korvatulehduksiin, ainakin kaupungissa asuvat. Eiköhän siellä jokainen ihminen altistu tupakansavulle jatkuvasti (ainakin vielä muutama vuosi sitten).

Mieheni olisi saanut lähteä kävelemään jos olisi uhkaillut minua. Pakottamalla tupakasta ei pääse eroon. Nyt olen ollut 4v polttamatta ja sitä edelsi kymmeniä yrityksiä/lakkoja.

on lapsia. Et voi lasten puolesta päättää, että eivät saa olla isänsä kanssa tekemisissä, kun isä polttaa tupakkaa. Tupakoiva isä on parempi kuin ei isää ollenkaan.



Itse laitoin aikoinaan miehelle vaihtoehdot tupakka tai minä, ja mies valitsi minut. Mutta teillä tilanne on eri, kun on jo lapsia.

Pildee palkinnoks jos siirtyy nikotiinilaastariin.

Ja jollei siirry, niin pilde pois. Että älä nyt aseta sille vaihtoehtoa jossa se pääsee kätevästi kaikesta perhevastuusta ja susta, jo kantturoituneesta äitylinistä eroon ja vaihtamaan freesimpään, vaan luo näissä olosuhteissa tilanne helvetilliseksi jollei muutosta tule.



Miehiin tehoaa paljon paremmin konkreetti persnaamailu kuin uhkailu "sitten minä lähden". Ja lopun kaiken, jollei sekään auta ja mies päättää lähtee ite oam-aloitteisesti, niin mitäs sitten ,sitähän jo nytkin puntaroit. Silloin se kuitenkin on se sosiaalisesti epäkypsä vastuuton perheen hylkääjä ja saa kaveripiirin ja suvun paskat niskaan ja kärvistelee syyllisyydessä jota sopivasti tietysti sitten ruokit. Eli tuolla syyllisyysuhkalla ne tuntuu pyörivän ikuisuuksiin vaikka missä olosuhteissa ja kun tarpeeks simppelisti ja konkreetisti ilmaisee asiat, niin ne tottelee ku koirat.



Eikä tietty käskyttämällä, vaan silleen salapäin sama asia. Eli esim. makkarissa tuumaat että toi tupakan haju on niin turn off, et sua ei nyt syyskäheellä kurkulla huvita yhtään pussailla tai mitään muutakaan. Sit seuraavana päivänä jo aamusta länttään pilke silmissä huumorilla höystäen laastarin miehen kankkuun ja sanot että tässä olis nyt herralle nikotiinia, niin voi olla savustamatta itteään tuhkakupiks päivän mittaan niin voi sit illalal vähän touhutakin.



Ja tätä kun toistat ...ööö...puolen tusinaa- tusinan kertaa, niin se mies alkaa lopulta lätkiä ite niitä laastareita. Ja sitten on jo helpompi harventaa niitä kun on päässy siitä tupakan käsittelyyn liittyvästä tavasta eroon. Tietysti miehelle tulee se tarve mennä ulos ku non tottunu menemään tupakalle. Senkin voi hyödyntää, ennakoida ja olla avuks. Eli heti herättyään vähän kaksmielisesti laastarin asennusta (ei vie kun minuutin ja virittää miehen illalla odottavaan palkintoon). Sit ylös noustuaan jos on normisti menossa ulos tupakalle, niin jollei sulla ole koiraa lykätä kusetettavaks sille, niin annat roskiksen että veisitkö ton ku haiskahtaa. Pääsee hyvällä syyllä ulos eikä tartte sinne mennäkseen olal tupakkaa syynä jne.



Eli koirakoulua, ehdollistamista, mutta silleen humaaniin kuoreen puettuna ;)



Miehet on niin simppeleitä.

Siis miksi Sinä, ap, olet se, joka päättää ketkä kelpaavat perheenjäseneksi? Mitä rahaan tulee, niin kyllä jokaisella perheenjäsenellä on oikeus omaan rahaan, jonka käytöstä saa ihan itse päättää. Lapsille pienemmät taskurahat ja aikuisille sitten suhteessa tuloihin. Vai eikö itselläsi ole muka mitään henkilökohtaisia menoja?



Noita tutkimustietoja kummastelen, 30 vuotta siten tupakoitiin erittäin paljon enemmän ja usein myös sisätiloissa, mutta silti oli vähemmän astmaa ja muita yliherkkyyssairauksia. Jotenkin tämä yhtälö ei toimi. Tulee mieleen, että tupakoinnista vouhottamisella yritetään peitellä jotain muuta.

Meidän perheellä vain miehellä on "omaa rahaa", eli mitkä menee röökiin. 170-180 euroa kuussa ei ole mikään ihan pikku raha, ja on alkanut melkoisesti nyppiä, kun vain miehellä on oikeus käyttää tällainen rahamäärä omiin juttuihinsa.

Mitään muuta ylimääräistä ei ostella kuin ruokaa, johon mun kaikki rahani sitten kivasti menevätkin.



Melkein tekis mieli tehdä ap:t ja laittaa mies valitsemaan ja melkein suoraan vaihtoon...

nyt ukko röhnöttää sohvalla ja popsii vahvoja chili-lajikkeita ja on eräänlaisessa horroksessa. Hoitaa mukavasti kotityöt, mutta jotenkin ahdistaa katsella miestä hikisenä ja punaisena henkeä haukkovana kieltään ulkona pitävänä "hotdoggina".



Ei tuokaan ole täysin tervettä.

Chili kuulemma korvaa hänen tupakka riippuvuutensa. Eikä sitä uskalla suudellakaan tai seksiäkään viitsi harrastaa. Sormenpäät polttaa alapäätä ja se hikoilu. Ukko vuotaa kuin seula.



Sinällään pari tupakkaa päivässä on vähän, kun vertaa nykyiseen chiliharrastukseen.

Täytyy olla valmis lopettamaan ja lukea kirja avoimin mielin..

Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa mitä sinun pitää tehdä.

Voin antaa vain tämän pikkuisen neuvon: Lue Alan Carrin Stumppaa tähän kirja, jos oikeasti haluat tupakasta eroon. Takaan että pääset..joa vain haluat..

Minä taas väitän, että jos on henkisesti valmis lopettamaan jonkun paheistaan, niin siihen ei tarvita jotain helvetin jenkkiläistä lapsellista kyökkipsykologiapaskaa.

Minä en ymmärrä noiden itsesuggestiokirjojen suosiota. Tyypillisiä esimerkkejä banaaleista "neuvoista" alalla jos toisellakin ovat esim.:

1. Jos tahdot jotain kovasti, ajattele sitä joka päivä puoli tuntia, niin saavutat unelmasi

2. Arkielämän sankaruus löytyy itsestäsi, kun ymmärrät tämän, saat työmotivaatiosi kasvamaan

3. Keskity positiivisiin ajatuksiin ja sulje mielestäsi negatiiviset ajatukset

4. Mieti tupakoinnin/alkoholin/whatsoever haittapuolia sen hyödyn suhteen joka päivä puoli tuntia

jne jne jne. Pitäisiköhän julkaista kirja ja tehdä rahaa simppeleillä itsestäänselvyyksillä (ai niin Sarasvuo jo niin tekikin)

nyt ukko röhnöttää sohvalla ja popsii vahvoja chili-lajikkeita ja on eräänlaisessa horroksessa. Hoitaa mukavasti kotityöt, mutta jotenkin ahdistaa katsella miestä hikisenä ja punaisena henkeä haukkovana kieltään ulkona pitävänä "hotdoggina".

Ei tuokaan ole täysin tervettä.

Chili kuulemma korvaa hänen tupakka riippuvuutensa. Eikä sitä uskalla suudellakaan tai seksiäkään viitsi harrastaa. Sormenpäät polttaa alapäätä ja se hikoilu. Ukko vuotaa kuin seula.

Sinällään pari tupakkaa päivässä on vähän, kun vertaa nykyiseen chiliharrastukseen.

Anna aikuiselle vapaus. Hirveä nainen.

Lasten lähellä EI saa polttaa, se on selvä. Korvatulehdukset on yhteydessä etenkin passiiviseen tupakointiin. Jos mies polttaa kaukana lapsista ja savua ei pääse esim. partsilta sisälle, tuskinpa se oikeasti on lasten korvakierteen taustalla. Järkeä saa käyttää.

Täytyy olla valmis lopettamaan ja lukea kirja avoimin mielin..

Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sanoa mitä sinun pitää tehdä.

Voin antaa vain tämän pikkuisen neuvon: Lue Alan Carrin Stumppaa tähän kirja, jos oikeasti haluat tupakasta eroon. Takaan että pääset..joa vain haluat..

Minä taas väitän, että jos on henkisesti valmis lopettamaan jonkun paheistaan, niin siihen ei tarvita jotain helvetin jenkkiläistä lapsellista kyökkipsykologiapaskaa.

Minä en ymmärrä noiden itsesuggestiokirjojen suosiota. Tyypillisiä esimerkkejä banaaleista "neuvoista" alalla jos toisellakin ovat esim.:

1. Jos tahdot jotain kovasti, ajattele sitä joka päivä puoli tuntia, niin saavutat unelmasi

2. Arkielämän sankaruus löytyy itsestäsi, kun ymmärrät tämän, saat työmotivaatiosi kasvamaan

3. Keskity positiivisiin ajatuksiin ja sulje mielestäsi negatiiviset ajatukset

4. Mieti tupakoinnin/alkoholin/whatsoever haittapuolia sen hyödyn suhteen joka päivä puoli tuntia

jne jne jne. Pitäisiköhän julkaista kirja ja tehdä rahaa simppeleillä itsestäänselvyyksillä (ai niin Sarasvuo jo niin tekikin)

1. Ajattele hengitystäsi tai supistele peräaukkoasi 20 min päivässä ja laske 1-10 aloittaen alusta. Chi kasvaa. Edistyneemmät pyrkivät olemaan ajattelematta mitään. Kaikista edistyneemmät kykenevät toimimaan arjessa ajattelematta mitään.

Tälläinen ihminen ei halua mitään ja ei vaadi itseltään mitään. Se johtaa tasapainoon.

2. Arkielämän sankaruus on sitä minkä itsellemme asetamme tavoitteeksi. Arkielämän sankaruus ei välttämättä ole mitään, edes sankaruutta.

3. Opettele erottamaan ajatukset ja löydä jokaisesta positiivisesta ajatuksesta negatiivinen ja toisinpäin. Hyväksy se ettet voi asioille mitään. Olet vain mitätön paskakokkare, joka juuri luki jotain merkityksetöntä. Muista tämä niin mikään ei tunnu miltään ja edistyt tasapainoharjoituksissasi.

4. Mieti tupakointia, kun tupakkaa tekee mieli ja unohda tupakointi, kun ei ole sen aika esim. nukkuessa (ellet näe unta tupakoinnista).