Isäni ei ostanut meille häälahjaa.
Ei ollut myöskään korttia. Taisi sentään onnittelut sanoa, jos oikein muistan. Hääpäivänä käyttäytyi niin neutraalisti kuin osasi, joskin joi liikaa (kuten aina) ja aiheutti minulle mielipahaa yrittämällä väkisin muuttaa huolella suunnittelemaani ohjelmaa muiden vieraiden kuullen. Haukkui myöskin morsiuspukuani.
Kyse EI ole köyhästä ihmisestä, joten siitä ei ole kyse.
Mainitsisitko isällesi asiasta jos olisit morsian? Mitä sanoisit?
Kommentit (20)
vai menittekö naimisiin lahjojen takia?
Hääjuhlassa on tärkeintä, että ne läheiset ja rakkaat ihmiset ovat paikalla. Häälahja ei ole mikään pakko. Itse en sanoisi mitään, enkä edes olisi ajatellut koko asiaa. En ole aina itsekkään vienyt lahjaa. Kortin kyllä aina.
vai menittekö naimisiin lahjojen takia?
Emme todellakaan. Enemmän ihmetyttää tuo, että ei ollut onnittelukorttia eikä kauniita sanoja sen onnittelujonossa sanotun "onneksi olkoon" lisäksi. Lisäksi isäni on aina koettanut korvata rahalla sen ettei ole ollut läsnä, joten häneltä tuo on niin epätyypillistä käytöstä että luulen että on oikeasti voinut vaikka unohtaa. Mutta voiko omaa ainoaa lastaan unohtaa onnitella tämän hääpäivänä?!
En ole aina itsekkään vienyt lahjaa. Kortin kyllä aina.
Lapsesi häihin?
Käyttäytyisit lapsesi häissä etäämmin kuin kaukaisemmat sukulaiset?
Ok.
minkäänlaista lahjaa. Eikä korttia. Eivätkä osallistuneet kustannuksiin millään lailla.
Hääpäivänä kuitenkin käyttäytyivät niin korrektisti kuin voivat. Olin siitä tyytyväinen ja pidin sitä parhaana lahjana mitä voisivat minulle antaa.
Hääjuhlassa on tärkeintä, että ne läheiset ja rakkaat ihmiset ovat paikalla.
Tämä on todella tärkein asia, mutta se että hän ei käyttäytynyt muutenkaan kuin "ne läheiset ja rakkaat ihmiset". Tulipa vain kännipäissään haukkumaan kampaustani ja pukuani loppuillasta.
Olenko nyt jotenkin omituinen kun olen loukkaantunut tästä? On ihan normaalia kohdella lapsiaan noin?
käyttäytyy ja miten paljon juo?
Minä olen 26 vuoden ikään mennessä oppinut tuntemaan omani ja hän ei saanut kutsua häihimme.
jos vanhemmat eivät muista lastaan lahjalla, mielenterveysongelmia kenties?
Tuskin kyse kuitenkaan, että olisi välit poikki jos kerta häihin ovat tulleet. En tiedä sanoisinko asiasta. Saattaisin kautta rantain kysyä, että oliko teiltä kenties joku kortti? Jos se vaikka on joutunut hukkaan...
Pakkopa tuo oli kutsua, tarpeeksi nikottelemista oli siinäkin että naisystävänsä ei saanut tulla.
Ja näen häntä n. 2 kertaa vuodessa, eli en tunne kovin hyvin. Näin on ollut viimeiset 5 vuotta ja ihan hyvä niin. Yleensä kuitenkin yrittää käyttäytyä sivistyneesti (käy töissä jne eli ei ole alkkis kuitenkaan), luulin että oman tyttären häät kuuluisi siihen sarjaan missä yritetään käyttäytyä.
Minä olisin todellakin loukkaantunut sydänjuuriani myöten moisesta. Mutta en omasta isästäni tai perheestäni kyllä voisi ikinä tuollaista odottaa. Ovat lämpimiä ja ihania ihmisiä, meillä on hyvät välit.
Kyllä meillä isä saattoi minut alttarille, piti liikuttavan puheen ja oli aidosti iloinen suurena päivänäni. Tanssitti häävalssin jälkeen. Lahjankin antoivat.
En tiedä miten etäiset välit teillä on, ja on tosi surullista että hänellä on alkoholiongelma. Mutta ymmärrän kyllä että hänet halusit häihisi kutsua. Onhan hän isäsi. Millään tapaa hyväksyttävää tuollainen käytös ei ole keneltäkään, ei isältä eikä muultakaan häävieraalta. Joten kyllä, on ihan normaalia olla pahoillaan ja loukkaantunut.
Ja se että täällä heti sanotaan ettei häihin mitään tartte viedä - en tunne KETÄÄN joka menisi häihin ilman lahjaa. Kun kaikille synttäreillekin ym. kissanristiäisiin kaikki tuovat aina edes pienet lahjat... Monet häät ja juhlat kiertäneenä en ole vielä törmännyt ihmisiin jotka sinne tulisivat lahjatta. On toki totta ettei lahja ole PAKOLLINEN, mutta kuka oikeasti haluaa mennä juhliin ilman lahjaa?
Ehkä hän käytöksellään protestoi tätä?
Kuten yllä sanoin, pidin silti heidän parhaana lahjanaan sitä etteivät järjestäneet mitään kohtausta näissä juhlissa.
AP - otan osaa. Sattuuhan se, kun oma vanhempi ei välitä, mutta sinulla on varmasti isääsi parempi mies?
Aika tökeröä, ap. Ja sitten vielä odotat lahjaa tai korttia ja kaunista puhetta sinulle.
ettet kutsunut naisystäväänsä. Tökeröä olla kutsumatta.
isäni tuli lapseni syntymäpäiville ilman lahjaa eikä edes korttia. Lapsilla on kaikki mitä tarvitsevat mutta kyllä loukkaannuin, mutten osannut sanoa mitään, kuten en silloinkaan, kun tuli ristiäisiin silminnähden krapulaisena ja puhui muiden kuullen, että pitäis varmaan joku loiventava ottaa...heh he. Ihan töissäkäyvä hänkin.
AP - otan osaa. Sattuuhan se, kun oma vanhempi ei välitä, mutta sinulla on varmasti isääsi parempi mies?
Kiitos. Aviomieheni on ihana, rakas ja lämminsydäminen ihminen. Häneltä saan onneksi aina tukea.
Teille kysyjille, jotka kysyvät sitä miksi isäni naisystävää ei kutsuttu - en viitsi yksityiskohtia kertoa jos vaikka joku tuttu tunnistaa, mutta kaikille - jopa isälleni ja tälle naiselle - on täysin selvää, miksi en halununut sellaista naista omiin häihini. Hän on tuottanut minulle ja (entiselle) perheelleni tuskaa lastentarhaikäisestä lähtien. Ehkä protestoi sitä silti, muutakaan syytä en kyllä keksi kuin tuo tai ihan vain että unohti. Minussa ja miehessäni ei ainakaan pitäisi olla mitään "protestoitavaa".
Minä olisin todellakin loukkaantunut sydänjuuriani myöten moisesta.
Kiitos kun ymmärrät. En ole kehdannut tästä puhua ääneen kenellekään kun en tosiasiassa viitsisi oikeasti valittaa siitä että joku ei tuonut LAHJAA. Enkä halua valittaa isäni käytöksestä kokonaisuutena, koska en halua puhua siitä ääneen.
en sanoisi mitään, moukille on turha kommentoida. Mutta olisin loukkaantunut. Pahastuin myös omalle isälleni, joka ei edes puolikkaalla sanalla viitannut lapseen, jota odotin saati että olisi onnitellut. Mietin, että entä kun lapsi syntyy, eikö huomaa sittenkään. Isäni kuitenkin kuoli ennen eli jäi mysteeriksi. Niin ja jos et tule toimeen uuden naisensa kanssa ja isäkin on vähän niin ja näin niin saattaisi ne tapaamiset harventua entisestään.
Onko teistä tuo sitten ihan ok / normaalia käytöstä? Jotenkin tuo asia häiritsee todella, enkä oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.