Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni (usein mies) ei arvosta avioliittoa ja perhettä?
29.08.2011 |
Vai eikö arvostaneet ennenkään, silloin vain ei ollut vaihtoehtoja..?
Tuntuu, että ollaan kuitenkin valmiita pitkiinkin parisuhteisiin, mutta naimisiin asti tai lasten hankintaan ei. Ja se on mielestäni epärehellistä jo sitä toista osapuolta kohtaa. Harva mies kuitenkaan tunnustaa suoraan etteikö noita asioita halua, vaan vitkuttelee niin kauan kuin mahdollista. Sitten voi olla naiselle jo liian myöhäistä.
Naisen harteille kaatuu liian suuri vastuu, kun joutuu eroamaan muuten ehkä kunnollisesta miehestä vain sen mahdollisuuden takia että jostain löytyy mies, joka haluaa naimisiin ja lapsia. Kaikki tämä suht nuorella iällä kun jälkikasvun saaminen on vielä mahdollista.
Kommentit (27)
sen miehen "saaminen" on elämän ainoa päämäärä????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi miksi niin monelle naiselle sen miehen "saaminen" on elämän ainoa päämäärä????
Ei ainakaan minulle ole mikään miehen metsästys pääasia, mutta olisihan se kiva jos kumppani sitoutuisi tosissaan ja aikuismaisesti eikä vain leikkisi kotia tasan niin kauan ennen kuin astuu vastuunkanto kuvioihin.
tv: opiskellut, matkustellut, harrastava ja myös omillaan pärjäävä nainen (joka silti haluaisi aviomiehen ja lapsia)
ja ikääkin alkoi kertyä ja elelin onnellisesti 10 vuotta ihan vaan lasten kanssa. Sen jälkeen otin itselleni vastuullisen aikuisen kumppanin, enkä koskaan ole ajatellut pääseväni naimisiin tai saavani miehen.
Hyvä elämä!
Mun poikaystävä teki tunnin tuntemisen jälkeen selväksi, että ei voi saada lapsia ja jos sinä haluat, nyt ehdit vielä pakoon.
Vastasin siihen, että minulla on jo lapsia, joten jatketaanko jutustelua?
Nyt on takana 8 vuotta.
Mies jonka kanssa sain lapseni, teki minulle kolmansilla treffeillä selväksi, että jos olen hänelle se oikea, vihille ja lapsia mahdollisimman pian. Seurustelimme 2 vuotta ja teimme lapset. Erosimme, koska olimme liian erilaisia.
Ei kaduta mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei liene siitä ettäkö kaikkien pitäisi haluta samaa, vaan siitä että miksi aikuinen ihminen ei voi sanoa sitä mitä haluaa (tai ei haluaa) suoraan toiselle osapuolelle.
Jos nainen ryhtyy suhteeseen niillä oletuksin, että mies haluaa joskus lapsia hänen kanssaan (mitä ei tietysti voi heti tietää, aluksi tietää vain että mies joko haluaa tai ei halua tai ehkä haluaa lapsia), on naisella kaiketi myös lupa olettaa että niitä lapsia tehdään naisen ollessa vielä hedelmällisessä iässä.
Siksi ihmetyttää miehet, jotka eivät sitoudu siihen perhe-elämään vaikka tolkuttavat naisille vuositolkulla että kyllä, haluavat niitä lapsia "sitten joskus".
AINA käy niin, että toinen ei haluakaan perhettä tai avioliittoa ja toisille taas käy USEIN niin, että ottajia riittäisi, jotka haluavat kyseisen tyypin kanssa kaiken mahdollisen.
Paras ystäväni on mies, joka ei tunnu kelpaavan kenellekään. Johtunee siitä, että hän ei ole kovin miehekäs. Moni naisystäväni taas on niin takertuva, että miehet juoksee heti pakoon. Ikää alkaa olemaan lasissakin niin, että lapset olisi tehtävä pian tai ei ollenkaan ;-) ja se näkyy siinä, että puolessa vuodessa olisi mentävä ainakin kihloihin ja se ei miehille sovi.