Äskeinen dokkari: Poika joka on jo elänyt. Mitä ajatuksia herätti?

Ei tuohon voi oikein olla uskomattakaan! Tuohon Cameronin juttuun ainakaan, johon ehdin vähän paneutua.



Et haluais referoida mulle koko ohjelmaa? =)

jäi mietityttämään, tuntui oudolta tuo asia. En usko uudestisyntymään, mutta miten poika pystyi kertomaan asiat oikein jos tuo kerran on totta? Miten sen voi selittää? Ei se ole voinut keksiä niitä juttuja...

Siis tässä koko maailmassa. Me tiedetään vaan tää oma todellisuus, ja meidän mielestä ei ole muita kuin tämä rationaalinen todellisuus.



Varmasti on paljon muutakin! Niinkuin tämäkin dokkari todistaa.



2

ja jäi toi dokkari kyllä mietityttämään. Ei se lapsi niitä juttuja missään nimessä ole voinut keksiä. Sen vahvisti mun mielestä viimeistään pojan ilme ja fiilikset, kun kävivät talossa, joka oli pojan mukaan ollut aiemmin hänen kotinsa. Aion näyttää ton dokkarin huomenna miehelleni, joka suhtautuu tällaisiin asioihin todella skeptisesti ja katsoa mitä mieltä hän on.

Skotlantilainen Cameron alkoi noin parivuotiaana puhua "toisesta perheestään", joka oli asunut Barran saarella, joka siis myös Skotlannissa. Kertoi mm. isänsä nimen ja kuolintavan, kuvaili perheen talon ja koiran ja kertoi rannalle laskeutuvista lentokoneista.



Lopulta matkustivat sille saarelle (kun Cameron oli 5-vuotias) josta löytyi pojan kuvailemat ranta ja talo. Lentokoneet täsmäsi myös. (Taloon tullessa poikia tunnisti paikat ja tuli hyvin surulliseksi yhtäkkiä, kaipasi "Barran äitiä")



Loppujen lopuksi löytyi perhe Robertson (talo oli siis todella ollut heidän) papereista, ja jopa yksi sen perheen jäsenistä, joka vahvisti mm. koiramuiston. Mutta isän nimi ja kuolintapa eivät täsmänneet.



Dokumentissa oli myös toinen poika, joka muisti olleensa oma isoisänsä. Vakuuttavasti muisti esim. suvussa tapahtuneen murhatapauksen, josta ei oltu hänelle koskaan kerrottu.

joka hänelle jäänyt hyvin elävänä mieleen ja hän on toivonut että olisi ollut yksi perheen lapsista. Ei siinä sen kummempaa tarvita. Vanhemmat eivät ole olleet tuolloin paikalla, kun filmiä näytetty esim. mummin ystävän luona.



Ei kai se sen kummempaa tarvitse ?

näkyivät siis talo, ihmiset, koira, laskeutuvat lentokoneet, puhelin, saaren nimi ja perheen nimi?



Ja niistä tiedommurusista 2-vuotias poika muodosti täysin järkeviä, autenttisen tuntuisia valemuistoja?



Ehkä. Epäilen tosin, mutta ehkä.

sukua keskenään joten kaitafilmiteoria ei voi pitää paikkaansa ;)

että lapsi muistaa ns. tunnemuistilla. Hän ei analysoi muistojaan, vaan tuntee ne. Tämä lapsi ilmeisesti muisti ihan tunteen tasolla?

näkyivät siis talo, ihmiset, koira, laskeutuvat lentokoneet, puhelin, saaren nimi ja perheen nimi? Ja niistä tiedommurusista 2-vuotias poika muodosti täysin järkeviä, autenttisen tuntuisia valemuistoja? Ehkä. Epäilen tosin, mutta ehkä.

Näkisiköhän sitä enää mistään? Alkoi kiinnostamaan

2-vuotiaaseen sillä lailla että jaksoi siitä kolme vuotta puhua tuolla intensiteetillä. Jotenkin ei tunnu todennäköiseltä. Sitä paitsi missä se olisi sen kaitafilmin nähnyt, luulis että vanhempi olisi ollut paikalla. Plus että parivuotiaalle toi idea että joku toinen on oma äiti on aika mahdoton. Vanhemmalle lapselle ei, mutta kun ajattelee omaa tuon ikäistä, on kyllä melkoisen mahdoton ajatus ett se rupeaisi puhumaan jostain toisesta perheestä johon lapsi kuuluu. Oikeasti se ei sovi tuonikäisen psyyken kehitykseen ollenkaan.

joka oli perehtynyt lasten valemuistoihin ja mielikuvitusmaailmaan syvemmälti.



Cameron ei sopinut näihin puitteisiin hänen mielestään lainkaan.

kyky ja muisti mitä tulee tollasen tarinan kehittelyyn vuosi toisensa jälkeen, niin kun katson tuota omaa parivuotiastani, ajatus on täysin mahdoton.

Toivottavasti ei ala myöhemmin kertoa kokonaisesta perheestä tai asuinpaikasta :)

http://www.imdb.com/title/tt0337876/

hakusanoilla barra cameron, mutta skottien puhetta on vähän vaikea seurata ilman tekstitystä...

2-vuotiaaseen sillä lailla että jaksoi siitä kolme vuotta puhua tuolla intensiteetillä. Jotenkin ei tunnu todennäköiseltä.

Riippuu lapsestakin. Meillä on kolme lasta, nuorin heistä muistaa ihan ihmeellisiä pikkujuttuja ja tosiaan puhuu niistä PIITKÄÄN. Hän on nyt kolmevuotias, ja on esim. muistellut jo yli puoli vuotta, kuinka hän kerran päiväkodissa yski kaksi kertaa. Ja vieläkin puhuu yhdestä lastenohjelmasta, jonka näki ehkä 1,5-vuotiaana, missä koira tippui aidalta...

Kannattaa myös muistaa, että ihmisen muisti LUO muistoja!



Esim. siitä todiste on, kuinka useimmat kykenevät "muistamaan" ihan pikkulapsena heille tapahtuneita asioita, koska heille kerrotaan niistä. Esim joku hassusattumus. Useimmiten muiston luomisen tajuaa siitä, että kun muitoa ajattelee, tuntuu kuin katsoisi esim sivosta seuraajana itseään lapsena.

Ja sitten luulee muistavansa asian itse, vaikka muistikuva todellisuudessa on luotu siitä mitä esim vanhemamt ovat sattumuksesta kertoneet!



Joten, suhtautuisin itse dokkariin erittäin skeptisesti. En ehkä midä mahdottomana, sillä ei sitä kukaan tiedä mitä elämän päätyttyä meille tapahtuu. Mutta en varsinaisesti tuohon usko.

Kannattaa myös muistaa, että ihmisen muisti LUO muistoja!

Esim. siitä todiste on, kuinka useimmat kykenevät "muistamaan" ihan pikkulapsena heille tapahtuneita asioita, koska heille kerrotaan niistä. Esim joku hassusattumus. Useimmiten muiston luomisen tajuaa siitä, että kun muitoa ajattelee, tuntuu kuin katsoisi esim sivosta seuraajana itseään lapsena.

Ja sitten luulee muistavansa asian itse, vaikka muistikuva todellisuudessa on luotu siitä mitä esim vanhemamt ovat sattumuksesta kertoneet!

Joten, suhtautuisin itse dokkariin erittäin skeptisesti. En ehkä midä mahdottomana, sillä ei sitä kukaan tiedä mitä elämän päätyttyä meille tapahtuu. Mutta en varsinaisesti tuohon usko.

Mutta ilmesesti mun kaikki muistot onkin aitoja koska katson niitä itsenäni, en ns. kolmantena persoonana.

Kannattaa myös muistaa, että ihmisen muisti LUO muistoja!

Esim. siitä todiste on, kuinka useimmat kykenevät "muistamaan" ihan pikkulapsena heille tapahtuneita asioita, koska heille kerrotaan niistä. Esim joku hassusattumus. Useimmiten muiston luomisen tajuaa siitä, että kun muitoa ajattelee, tuntuu kuin katsoisi esim sivosta seuraajana itseään lapsena.

Ja sitten luulee muistavansa asian itse, vaikka muistikuva todellisuudessa on luotu siitä mitä esim vanhemamt ovat sattumuksesta kertoneet!

Joten, suhtautuisin itse dokkariin erittäin skeptisesti. En ehkä midä mahdottomana, sillä ei sitä kukaan tiedä mitä elämän päätyttyä meille tapahtuu. Mutta en varsinaisesti tuohon usko.

Mutta ilmesesti mun kaikki muistot onkin aitoja koska katson niitä itsenäni, en ns. kolmantena persoonana.