Great. Taisin pilata suhteeni anoppiin lopullisesti. Avauduin hänelle
tänään.
Mieheni on ollut nyt parin viikon työkomennuksella toisella paikkakunnalla. Meillä on pienet lapset (pienimmällä ikää 5kk). Univelkaa on paljon ja olen ollut aika lyhytpinnainen, ärtynyt...
Anoppi asuu 5km päässä ja tuli tänään käymään. Erehdyin avautumaan, että harmittaa kun miehen piti vaihtaa entisestä hyvästä työpaikasta tähän uuteen, jossa pitää olla niin kaukana perheestä. Anoppi sitten jotenkin puolusteli poikaansa, eikä osoittanut empatiaa mua kohtaan. Ei varmaan tarkottanu mitään pahaa, mutta... Ärsyttää, kun AINA puolustaa poikaansa.
Kilahdin. Hetken kuluttua aloin tivata anopilta, opettiko hän miehelleni koskaan mitään kotitöitä, kuten miehen siskolle. Että mieheni ei osaa edes ripulipaskoja pestä vessanpöntön reunoilta. Anoppi sanoi, että ei heillä opetettu pojalle kotitöitä, koska hän eli anoppi oli kotiäitinä ja siivosi.
No, sitten aloin avautua toisesta aiheesta.. Anoppi on aina ohimennen maininnut, että hänestä ei ole hyvä, että lasten nähden riidellään.. ja minulle on huomautellut, jos olen ollut joskus pinna tiukalla ja esim. kireä äänensävy. On varoitellut, että hermostuminen tarttuu lapsiin. Ennen aina nyökyttelin enkä sanonut mitään takaisin.
Aloin sitten avautua, että kuule, en usko siitä olevan haittaa, jos lapset joskus näkee ja kuulee erimielisyyksiä vanhempien välillä.. että ei sekään ole hyvä, että ei näe mitään mallia, mieheni pelkää riitoja ja mieluummin vaikka valehtelee ettei tule riitaa.
Ja tästäkös anoppi suuttui. Sanoi, että hänellä on 30 vuotta enemmän elämänkokemusta ja hän tietää kyllä.. ja että "senkus sinä riitele ja huuda" ja blaablaa...
Jonkunlaiseen "muodolliseen" sopuun päästiin, mutta kyllä tuntuu nyt, että suhde tais kärsiä aika pahasti. Jepjep.
Kommentit (74)
sinä rikas anoppi, jos olet täällä tänään... tässä taas näkee niin hyvin, kuinka raha on usein vain iso ongelma. Teidän perheenne ongelma on, että sinulla on rahaa, niin absurdia kuin se onkin. Luulis, että rahalla vois poistaa monta elämän estettä, mutta harvoin se onnistuu. Poikasi ja hänen vaimonsa mitä ilmeisemmin ajattelevat (ja minäkin ajattelisin, jos vanhempani tai appivanhempani olisivat sikarikkaita), että tottakai sinä jaat omastasi myös heille, kun sinulla on yllinkyllin. Mikset jakaisi jos rakastat heitä, jokainenhan haluaa rakkailleen parasta? Sinulle taas jää valju tunne, että sinua rakastetaan vain rahan takia, eikä omana itsenäsi, vaikka tämä ei tietenkään välttämättä pidä paikkaansa. ja auttaessasi heitä niin paljon, koet (ainakin alitajuisesti) että heidän pitää olla kiitollisia ja nöyriä sinua kohtaan. Kaikki taloudelliset mahdollisuudet onneen sinulla ja sukulaisillasi mitä ilmeisemmin olisi, mutta pääkoppa ei kestä sitä???? Nyt sitten jäljellä on vaan kaunaa ja vihaa puolin ja toisin, aika surullista!
Omat sukulaisemme auttavat meitä mahdollisuuksiensa mukaan (paljon vaatimattomammat puitteet), ja silti en mitään erityiskiitollisuutta tai nöyryyttä heitä kohtaan tunne. Oletan, että he auttavat, koska tosiaan haluavat auttaa ja oletan myös, että he auttamisestaan huolimatta hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme. olisi minusta kauheaa, että anoppi esim. ostettuaan talveksi toppapuvun lapsellemme ajattelisi minun olevan huono äiti, koska en itse ostanut ko. pukua tai koska olisin ehkä itse ostanut puvun kirpputorilta. Tai etten saisi olla väsynyt tai riidellä mieheni kanssa, koska miehen rakas äiti osti lapsenlapselleen toppapuvun...
sinä rikas anoppi, jos olet täällä tänään... tässä taas näkee niin hyvin, kuinka raha on usein vain iso ongelma. Teidän perheenne ongelma on, että sinulla on rahaa, niin absurdia kuin se onkin. Luulis, että rahalla vois poistaa monta elämän estettä, mutta harvoin se onnistuu. Poikasi ja hänen vaimonsa mitä ilmeisemmin ajattelevat (ja minäkin ajattelisin, jos vanhempani tai appivanhempani olisivat sikarikkaita), että tottakai sinä jaat omastasi myös heille, kun sinulla on yllinkyllin. Mikset jakaisi jos rakastat heitä, jokainenhan haluaa rakkailleen parasta? Sinulle taas jää valju tunne, että sinua rakastetaan vain rahan takia, eikä omana itsenäsi, vaikka tämä ei tietenkään välttämättä pidä paikkaansa. ja auttaessasi heitä niin paljon, koet (ainakin alitajuisesti) että heidän pitää olla kiitollisia ja nöyriä sinua kohtaan. Kaikki taloudelliset mahdollisuudet onneen sinulla ja sukulaisillasi mitä ilmeisemmin olisi, mutta pääkoppa ei kestä sitä???? Nyt sitten jäljellä on vaan kaunaa ja vihaa puolin ja toisin, aika surullista! Omat sukulaisemme auttavat meitä mahdollisuuksiensa mukaan (paljon vaatimattomammat puitteet), ja silti en mitään erityiskiitollisuutta tai nöyryyttä heitä kohtaan tunne. Oletan, että he auttavat, koska tosiaan haluavat auttaa ja oletan myös, että he auttamisestaan huolimatta hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme. olisi minusta kauheaa, että anoppi esim. ostettuaan talveksi toppapuvun lapsellemme ajattelisi minun olevan huono äiti, koska en itse ostanut ko. pukua tai koska olisin ehkä itse ostanut puvun kirpputorilta. Tai etten saisi olla väsynyt tai riidellä mieheni kanssa, koska miehen rakas äiti osti lapsenlapselleen toppapuvun...
Minusta olisi kamalaa, jos ottaisin vanhemmiltani tai appivanhemmilta rahaa, koska omat raha-asiat ovat solmussa ja haluan elää yli varojeni. Ei sellainen vanhemmiltaan rahaa ottava ole koskaan kasvanut aikuiseksi.
minusta taas olisi ihan kamalaa, jos lapseni perhe eläisi todella köyhästi samaan aikaa kun minulla olisi ylimääräistä, niin etten tietäisi mihin sitä laittaisin. (ja ohi aiheen nyt meni tämäkin, mut vastauksena edelliselle)
Älä KOSKAAN avudu anopillesi mistään sinua huolettavasta asiasta luottamuksellisesti.
Et saa apua, et saa ymmärrystä ja kaupan päälle vähintäänkin miehesi sisko saa kuulla siitä äidiltään.
minusta taas olisi ihan kamalaa, jos lapseni perhe eläisi todella köyhästi samaan aikaa kun minulla olisi ylimääräistä, niin etten tietäisi mihin sitä laittaisin. (ja ohi aiheen nyt meni tämäkin, mut vastauksena edelliselle)
tuossa rikas anoppi - köyhä miniä jutussa se miniä oli kotona. Perhe oli itse valinnut köyhyyden. Minusta on kummallista, että aikuinen pariskunta laittaisi anopin maksamaan sen, että he eivät viitsi käydä töissä.
esimerkin jutussa molemmat tooosi hölmöjä, sekä miniä että anoppi. Kun olis voinut olla sellainen win-win juttu, että kaikilla olis asiat mainiosti, myös lapsilla, jotka saavat olla äidin kanssa muutaman vuoden kotona...Mutta ihmisen pää ei taida kestää onnellisuutta, on mielenkiintoisempaa elää kun on ongelmia ja riitoja ;)
Tässä sulle -ota opiksi. Anoppisi taitaa todella olla kypsä ja ajattelevainen. Puolustaa poikaansa, jotta sinä et pitäisi poikaansa kovin pahana. Ymmärrätkö jujun?
Ota huomioon myös et menneinä aikoina elettiin Suomessa toisella tapaa. Kai olet tietoinen siitä! Oli ulkohuussit ja äitee kotona pesemässä sisävessoja. Poikalapsia ei useinkaan opetettu sisäsiisteiksi -valitan!
Tuo kireä/riitajuttu on totista totta. Ensinnäkin se on moukkamaista riidellä lasten kuullen ja pelottavaa heistä. Etkö osaa hillitä itseäsi? Opettelisit olemaan erimieltä fiksummalla tavalla vai oletko koskaan saanut riidalla mitään hyvää aikaan?? Lasten ei myöskään pitäisi nähdä kahden tärkeimmän ihmisen välisiä riitoja. Ikinä! Lasten pitää saada olla onnellisia, iloisia ja turvallisessa huolenpidossa vaikka äiti ja isä olisi väsynytkin ja piste.
Ehkä olet saanut kotoasi toisenlaisen elämän mallin mutta eikö olisi aika tehdä muutoksia? Selvästikin miehesi inhoaa niitä ja ehkä pian sinuakin -sorry vaan!
Huomaan kyllä että ajattelet asioita ja haluaisit niiden olevan hyvin vain keinot puuttuu. Tarkkaile muita perheitä ja opi. Lue kirjallisuutta ja ajattele. On paljon jo se et haluaa oll aparempi ihminen:)) Tsemppiä!
niin silloin se ei ole edes riita.
Joskus se ´menee vain niin, että on kusipääihmisiä, jotka ei tarvitse mitään aihetta kun he pimahtavat.
pitää aina muistaa että riidoissa on AINA kaksi osapuolta ja kaksi eri näkemystä. Loukkaantunut anoppi voi vaikuttaa syyttömältä kaikkeen (hänhän ei tietysti ollut tehnyt mitään pahaa miniälleen koskaan, vaan miniä vaan toivoi hänen kuolemaansa rahan toivossa), mutta aina pitää muistaa että hän kertoo oman versionsa eli sen version mikä on eduksi hänelle itselleen..
sitten taas se v-mäinen miniä..hänen tarinansa voikin olla ihan toinen. Että anoppi on sanonut, että rakennetaampa hänen kultapojun perheelle nyt talo ja suunnitellut kaiken, hän kerran maksaa niin on voinut esiintyä kaikessa määrääväänä päällepäsmärinä. mummu ostelee rattaat ja lapsenlapsen vaatteetkin, kun eihän se huono miniä osaa riittävän komeita kulisseja pojan perheelle rakentaa...jne.
no, on ihmisiä jotka käyttävät rahaa vallan välineenä myös perheenkesken. ja yrittävät ostaa rakkautta ja välittämistä.
minullakin oli mummo, joka kyllä antoi rahaa ja lahjoi, mutta kavahdin hänen seuraansa, sillä sisin hänellä kylvi myrkkyä ympärilleen (puhui aina pahaa toisista, muista jotka eivät olleet paikalla). ja tietysti puheissa aina korostui se miten hän itse on aina ollut niin täydellinen ja paras ja hyvä sekä ystävällinen...kumma vaan kun kaikki muut ihmiset on niin v-mäisiä...
Myötäilen enimmäkseen aina äitiäni ja anoppiani, enkä ala ilmaisemaan todellisia mielipiteitäni.
Ovat jo niin vanhoja ja eri aikakaudelta etteivät ymmärrä.
Terv. anoppi minäkin!
Kun mies avioituu eroaa hän isästää ja äidistään. Siis mies on ensisijaisesti vastuussa perheestään ja tässä tapauksessa olisi pitänyt jäädä kokonaan perheen kanssa kotiin paapomaan vaimoa. Siitä vaimo olisi saanut uutta energiaa eikä se olisi avioliitollekaan ollut ollenkaan haitaksi.
anopin kanssa, minä olen paljon lasten kanssa kahden, mieheni yksityisyrittäjä ja nyt ollu vähän rakennushommaa, pihapiirissä, mutta kuitenkin, illat menee siinä, minä laitan lapset iltapalalle ja nukkumaan jne. Mieheni ei tee kotöitä ja tiedän että niihin opastus lähtee kotoa, siellä häneltä ei ole aikoinaan vaadittu mitään/opetettu mitään. Mutta en minä anoppia syyllistä :) Voisit ottaa reippaasti yhteyttä anoppiin ja kertoa miten väsynyt olet ollut jne. Mielestäni miehesi olisi pitänyt kysyä, vai kysyikö, mielipidettäsi tuosta työasiasta...
aivan kuin minun elämästäni. voisin kirjoittaa kirjan anopin ja miniän välisestä suhteista. tsemppiä !!!! olen aivan samassa tilanteessa kanssasi, jos en vielä pahemmassa...
eli valitti sitä, että mies ei tee sitä ja tätä, että vaihtoi (hyväpalkkaiseen) tehtävään 30 km päähän kotoa ja työmatkat vievät aikaa, että minä en osannut poikaani kasvattaa ja että olen muutenkin täysin mahdoton. Totesin, että jos olen kerran olen moinen paska, niin miniä on hyvä ja ryhtyy etsimään uutta kotia. Miehelle ja perheelleen lainaksi annettu 180 000 euroa lankesi samantien. Aikaa maksuun on kaksi viikkoa. Lähtiessäni nappasin naulakosta uudet haalarit ja muistutin, että se äsken haukkumasi paska maksoi nämäkin samoin kuin kuistilla olevat rattaat, jotka nekin taitavat samantien lähteä. Ei kannata haukkua anoppia, jos on tästä taloudellisesti riippuvainen.
No lähtikö ne rattaat mukaan kans? No saitpa sille miniälle nyt näytettyä kenellä se valta on jopa hänen omassa kodissaan....mä olen sanaton...sä olet sairas ihminen! Riitelet miniän kanssa ja kostat tuhoamalla elämän omalta pojaltasikin sekä lapsenlapselta.( joka muuten on täysin syytön koko touhuun. )
enkä minä ole kenenkään elämää tuhonnut. Opetelkoot asumaan vuokralla, jos minä olen täysin mahdoton. Ehkä miniä voisi vaikka harkita töihinmenoa, jos ei ole varaa rattaisiin ja lasten vaatteisiin.
Eli ei kannata ryhtyä kiukuttelemaan, jos ei osaa kantaa vastuuta sanoistaan. Seuraukset pitää kantaa itse!
Eli olet joko provo tai sitten sulla on vaihdevuodet (No joo, naiset osaa tuon marttyyriuden kyllä kaiken ikäisenä, mutta vaihdevuosista kärsivät vetävät yleensä överit).
Hemmettiäkö sinä sitä rahaa olet heille tunkenut?
Jos sun mielestä heidän tulee elää täysin omillaan, niin älä osta mitään.
Että vihaan näitä "kun MINÄ olen tehnyt näin ja näin niin MINULLE ei saa sanoa mitään, mutta MINÄ saan ja minun PITÄÄ antaa suoraa "palautetta" (vittuilua) oli tilanne mikä tahansa"..
Hommaa paremmat hormoni lääkkeet, ehkä se mieli vähän tasaantuu sitten.
huonosti kypsynyt tapaus. Kiittämättömyys on maailman palkka, mietipä anoppi sitä kun seuraavan kerran raottelet lompakkoasi.