Äitini on minulle katkera siitä, että tulen taloudellisesti paremmin toimeen kuin veljeni! :(
Mistä ihmeestä tällainen kumpuaa? En minäkään mikään kroisos ole, mutta kohtuupalkkaisessa työssä, samoin kuin mieheni. Olemme pystyneet säästämään ja tekemään sijoituksia.
Veljeni tilanne on huomattavasti heikompi. Hän on pienipalkkaisessa työssä ja asuu perheineen vuokralla. Minusta heillä on ihan onnellinen elämä kuitenkin, vaikka joskus rahasta tekeekin tiukkaa.
Viime aikoina olen tajunnut, että tämä on äidilleni kova paikka. En todellakaan retostele omaisuudellani, mutta joskus olen muutamalla sanalla puhunut esim. sijoitusasuntomme asioista. Äiti ei halua kuulla siitä mitään, vaan loukkaantuu ja vaihtaa puheenaihetta! Seuraavaksi hän saattaa kertoa olevansa huolissaan veljeni raha-asioista.
Minulle tulee rivien välistä viesti, että MINULLA EI SAISI OLLA OMAISUUTTA, KUN VELJELLÄKÄÄN EI OLE. Tämä tuntuu pahalta.
Mielipiteitä?
He voivat auttaa lsstenhoidossa, olla tukena eri elämänvaiheissa tai tehdä erilaisia pikkuhommia. Äitini esim. korjaa mielellään rikki menneitä vaatteita ja tavaroita, joista saa vielä käyttökelpoisia. Isä taas tarjoutui rakentamaan meille leikkimökin.
Olemmehan me tulleet hiljaa toimeen omillamme, mutta minusta tämän pitää kyllä ollakin aikuisen ihmisen lähtökohta. Hätätilanteet ovat asia erikseen. Miksi ihmeessä pyytäisin vanhemmiltani rahaa, jos en tarvitse sitä? Minusta se olisi todella röyhkeää! Sitä en tiedä pyytääkö veljeni tai autetaanko häntä.
ap