Äitini on minulle katkera siitä, että tulen taloudellisesti paremmin toimeen kuin veljeni! :(

että haluaa sun ymmärtävän ettei kaikilla mene yhtä hyvin ja ehkä veljesi on sulle kovinkin kateellinen. Äitinne on jotenkin hankalassa tilanteessa siinä välissä ja toivoo ettet liikaa toisi esille varakkuuttanne.

Sama juttu täällä. Minä tosin luulen, et se johtuu siitä, et veljeäni paapottiin kotona ja pedattiin elämäntietä helpommaksi, toisin kuin minulla. Jouduin jo teini-iässä hankkimaan elantoni ja ostamaan omalla rahalla tarvitsemani vaatteet ja tavarat, kun veljelleni vanhemmat osti melkein kaiken. Nyt äidille on ilmeisesti kova pala huomata, et veli ei pärjää kunnolla ja minä pärjään.

pikkuisen myöhäistä.

että haluaa sun ymmärtävän ettei kaikilla mene yhtä hyvin

Jos minulla on rahaa (eikä sitä edes ole niin kovin paljon!), niin ei kai se minusta tyhmää ja ymmärtämätöntä tee? Nimenomaan EN retostele omaisuudellani, mutta miksi minun pitäisi salata esim. se tosiasia, että meillä on sijoitusasunto?

Viimeksikin koetin ottaa puheeksi asuntoon tulevan putkiremontin, ihan muuten vain kertoakseni mitä elämäämme kuuluu. Äiti ei halunnut kuulla siitä mitään. Hänelle tuota asuntoa ei ole olemassa.

ap

ja sulla sen sijaan ylimääräisiäkin.

entä jos äitisi itse on katkera siitä, että menestyt paremmin, kuin hän itse on menestynyt?

Taitaa olla äitisi niitä, jotka pitävät poikalapsi suvunjatkajina ja parempina kuin tyttäret. Siksi sinun menestymisesi on kova paikka. Monelle passatulle pojalle tuo on nykyään arkipäivää, ja vanhanajan äideille mieliharmi.

kuulostaa oudolta, että äiti olisi veljen puolesta katkera. Tiedätkö mitä veljesi ajattelee? Katkeruushan voi olla ihan äitisi omaa.

annan vinkin. Jätä kertomatta kaikki perhettäsi koskevat hyvät asiat. ja jos hän alkaa kertomaan veljesi asioista, kerro, että ne on parempi kuulla veljeltäsi suoraan.

Ovat puhuneet, että _antavat_ omakotitalonsa veljelleni. Minä taas olen opiskellut pitkään, kituuttanut silloin, päässyt hyviin hommiin ja hyville palkoille, ottanut itse lainaa ja ostanut talon. Veljeni teki ja sai kaiken aina helpoimman kautta ja nyt tämä linja näyttää jatkuvan.



Ehkä tämä on jonkun mielestä reilua, että tasoitetaan lasten varallisuuseroja kun minusta taas tasajako olisi reilu.

Ovat puhuneet, että _antavat_ omakotitalonsa veljelleni. Minä taas olen opiskellut pitkään, kituuttanut silloin, päässyt hyviin hommiin ja hyville palkoille, ottanut itse lainaa ja ostanut talon. Veljeni teki ja sai kaiken aina helpoimman kautta ja nyt tämä linja näyttää jatkuvan. Ehkä tämä on jonkun mielestä reilua, että tasoitetaan lasten varallisuuseroja kun minusta taas tasajako olisi reilu.

Miehen sisko on huithapeli impulsiivinen rahankäyttäjä. Lainailee vanhemmiltaan "kun pitäs päästä Italiaan", eikä pysty maksamaan lainojaan takaisin "kun on niin tiukkaa". Mutta ainahan voi kätevästi pyytää vanhemmilta lisää...

Mieheni taas on ärsyttävyyteen asti järjestelmällinen ja pihi, mutta eipä ole sitten näitä avustuksiakaan tarvinnut. Ihan omillaan on pärjännyt myös tiukan opiskeluajan.

että kumpikin lapsi pärjäisi. Jos on mahdollista auttaa, kait sitä auttaa sellaista joka apua tarvitsee (enemmän)? Ei se kait ole sen paremmin itse pärjäävän mielestä OK, mutta vanhemmat näkevät asian erilailla.

kuin oma äitini.

Veljeäni paapotaan edelleen, ikää 35v. Asuu vuokra-asunnossa ja lainailee rahaa vanhemmiltani kun haluaa esim. jonnekin reissuun vaimonsa kanssa. Lisäksi äitini huokailee, kun veljen vaimo ei halua lapsia, että ei siis ole tulossa lapsenlapsia tuota kautta. Meidän lapset ainoat lapsenlapset tällä hetkellä, eivätkä voisi äitiäni vähempää kiinnostaa. En tiedä mitä olen tehnyt että näin hyljeksitään. Itse olen kaikki kuluni maksanut 15 vuotiaasta asti, veljeni sai ensimmäisen työpaikkansa joskus kolmekymppisenä, siihen saakka elellyt työkkärin/vanhempieni varoilla. Teinpä mitä tahansa, siitä ei puhuta, eikä minun ja perheeni asiat kiinnosta pätkääkään. Välit ovat viileän asialliset, nähdään muutaman kerran vuodessa. Onneksi miehen vanhempiin on lämpimät välit, on lapsilla yhdet isovanhemmat olemassa.

on ärsyttänyt epäreilu kohtelu minun ja siskoni välillä. Nyt itse äitinä kuitenkin vähän ymmärrän vanhempiani. Jokainen lapsi on vanhemmilleen yhtä rakas ja sitä toivoisi, että kaikki pärjäisivät. Tietysti sitä yrittää sitten parhaansa mukaan auttaa pahnan pohjimmaista, että sekin olisi mahdollisimman onnellinen.



Tietysti toivoisin, että omat vanhempani antaisivat rahaa minullekin, mutta voi olla että itse toimisin heidän sijassaan samoin. itkettääkin ajatella, ettei jompikumpi lapsistani pärjäisi yksin.

että kumpikin lapsi pärjäisi. Jos on mahdollista auttaa, kait sitä auttaa sellaista joka apua tarvitsee (enemmän)? Ei se kait ole sen paremmin itse pärjäävän mielestä OK, mutta vanhemmat näkevät asian erilailla.

Kyllä mä tämänkin ymmärrän. Ja ymmärrän hyvin, että autetaan kaikin mahdollisin tavoin. Minäkin olen veljeä auttanut vuosien varrella monin tavoin ja kaikilla meillä on hyvät ja lämpimät välit. Kuitenkin, silloin kun aletaan puhumaan sadoista tuhansista euroista, on kyse jo niin isoista rahoista. Velkainen talo se meilläkin on. Eli ymmärrän pienemmät summat ja kaikenlaisen auttamisen, mutta suurempien omaisuuksien jakamisessa pitäisi olla tasapuolinen lasten kesken.

Kateutta kai se lie. Onhan se julmaa, mutta minkas teet. Aidit ovat tyttarilleen joskus kateellisia, milloin mistakin (ulkonaosta, vapaudesta, vauraudesta - paremmasta elamasta kuin ehka heilla itsellaan oli, samalla kun ehka ovat katkeria tekemistaan uhrauksista lastensa hyvaksi).



Inhimillista, vaikkei se kaikkien kohdalla onneksi noin menekaan.

että kumpikin lapsi pärjäisi. Jos on mahdollista auttaa, kait sitä auttaa sellaista joka apua tarvitsee (enemmän)? Ei se kait ole sen paremmin itse pärjäävän mielestä OK, mutta vanhemmat näkevät asian erilailla.

Kyllä mä tämänkin ymmärrän. Ja ymmärrän hyvin, että autetaan kaikin mahdollisin tavoin. Minäkin olen veljeä auttanut vuosien varrella monin tavoin ja kaikilla meillä on hyvät ja lämpimät välit. Kuitenkin, silloin kun aletaan puhumaan sadoista tuhansista euroista, on kyse jo niin isoista rahoista. Velkainen talo se meilläkin on. Eli ymmärrän pienemmät summat ja kaikenlaisen auttamisen, mutta suurempien omaisuuksien jakamisessa pitäisi olla tasapuolinen lasten kesken.

Kyllä sitä vähempiosaista voi autella rahallisestikin, mutta kun puhutaan isoista summista tai läsnäolosta lastenlapsille, niin silloin pitäisi olla tasapuolinen. Se on vanhempien perustehtävä. Miltä tuntuu siitä pärjäävästä, jos koko ajan paapotaan sitä luuseria, lahjoitellaan omaisuuksia, ostetaan taloa ja autoa ja hoidetaan hänen lapsiaan 5 pvää/vko? Että ei kannata pärjätä? Että vanhemmat rakastavat enemmän sitä toista ja ovat tehneet niin aina?

Minusta epäreilut vanhemmat ovat pahinta, mitä voi olla. Täydellisen tasapuolinen ei voi edes olla, mutta sellainen järkiperäinen pyrkimys siihen on tärkeää.

elämässä enemmän kuin hän...

jokainen on oman onnensa seppä ja jos joku ei esim jaksa kouluttautua on varmasti varatutunut elämään tiukemmalla eikä sellaista minusta kenenkään tarvi rahallisesti autella....ei edes äidin.

ja siitä että sisaruksenne saa enemmän kuin te - oletteko pyytäneet vanhemmiltanne apua? Vai oletteko vaan tulleet hiljaa toimeen omillaan? Voi hyvin olla, että vanhemmat pyrkivät auttamaan sitä, joka pyytää, mutta eivät kehtaa tarjota toiselle samaa, tai ei ole varaakaan ja sitten ajattelevat, että "onneksi se pärjää niin hyvin". Ap:n kohdalla epäilen jopa, että hänen vanhempansa saattavat pitää esim siitä sijoitusasunnosta puhumista loukkaavana siksi, että se tarkoittaa ettei enää (koskaan) tarviste vanhempia ja heidän apuaan.