haluan elämäni takaisin

lapsi isälle? Ota pieniä hengähdystaukoja vaikka harrastuksen parissa. Keskustele murheistasi neuvolassa, saat apua. Kuinka vanha lapsesi on? Oletko masentunut?

en vaan olis halunnu lapsia. Sanoin jo raskausaikana miehelle, että haluan abortin tai antaa lapsen adoptioon. Mutta hän ei hyväksyny. Tuskin ois kukaan muukaan tukenu tätä päätöstä. Ja jos lähtisin ja jättäisin lapsen miehelle niin olisin helvetin huono ihminen, toisin kuin miehet jotka lähtevät. Heille annetaan usein anteeksi koska se on niin yleistä.

haluaisin lapseni takaisin :(



t: enkelinäiti

ettei mitään epäilystä.

itse olen 2v ja 3kk vauvan äiti, mies tekee hurjia tunteja että saadaan a-lainaa lyhennettyä ja ettei kuitenkaan tarvitse elää kädestä suuhun, joten joudun väkisinkin hoitamaan kotia ja lapsia paljon yksin.. Se on helvetin rankkaa, eikä todellakaan helppoa vaikka 2v on tosi tottelevainen ja käy lisäksi 2pv viikosta pk:ssa. Vauva vaan on niin kamalan vaativa tapaus.. En voi todellakaan tuomita sinua noista ajatuksista, koska varmasti jokainen äiti jossain vaiheessa kun arki iskee kasvoille kovimmin tuntee hetken aikaa samoin, jeesustelkoon nyt joku nina mikkonen- äidit nyt tätä miten lystää. Harva uskaltaa sanoa näitä hetkellisiä paskoja tunteitaad ääneen.. Asia onkin aivan eri, jos kokee oikeasti, ettei halua tätä, jatkuvana tunteena ja ajatuksena. Silloin äitiyden laatu kärsii ja lapsi on kyllä siinä sopassa täysin syytön, ei hän tähän maailmaan kenenkään lapseksi vaatinut päästä. Silloin on itsekästä lapsen kannalta jos heijastaa näitä tunteita lapsi-vanhempi-suhteeseen, koska kyllä jokainen lapsi ansaitsee olla rakastettu ja haluttu. itse olen 2v ja 3kk vauvan äiti, mies tekee hurjia tunteja että saadaan a-lainaa lyhennettyä ja ettei kuitenkaan tarvitse elää kädestä suuhun, joten joudun väkisinkin hoitamaan kotia ja lapsia paljon yksin.. Se on helvetin rankkaa, eikä todellakaan helppoa vaikka 2v on tosi tottelevainen ja käy lisäksi 2pv viikosta pk:ssa. Vauva vaan on niin kamalan vaativa tapaus.. En voi todellakaan tuomita sinua noista ajatuksista, koska varmasti jokainen äiti jossain vaiheessa kun arki iskee kasvoille kovimmin tuntee hetken aikaa samoin, jeesustelkoon nyt joku nina mikkonen- äidit nyt tätä miten lystää. Harva uskaltaa sanoa näitä hetkellisiä paskoja tunteitaad ääneen.. Asia onkin aivan eri, jos kokee oikeasti, ettei halua tätä, jatkuvana tunteena ja ajatuksena. Silloin äitiyden laatu kärsii ja lapsi on kyllä siinä sopassa täysin syytön, ei hän tähän maailmaan kenenkään lapseksi vaatinut päästä. Silloin on itsekästä lapsen kannalta jos heijastaa näitä tunteita lapsi-vanhempi-suhteeseen, koska kyllä jokainen lapsi ansaitsee olla rakastettu ja haluttu.

Olen ihan rehellisesti sanottuna miettinyt lapseni adoptioon antamista, jos raskausaikana. Jos nyt kerron neuvolassa ajatuksistani, mitäköhän tapahtuu? haluaisin ottaa rinkan selkään ja matkustaa pois tästä maasta, unohtaa kaiken ja aloittaa alusta.

Pullonpalautukseen