Jaa-a, pitäisköhän tappaa itseni, sillä olen aivan kohta
menettämässä ihmisarvoni. Minusta on näet tulossa vanha ja näin ollen täysin arvoton tapaus. Täytän pian 40v. Parasta ennen päiväykseni menee umpeen, kasvoni ja vartaloni rupsahtavat ja minulla ei siis ole enää mitään arvoa kenekään silmissä. Ehkä mieheni löytää nuoremman naisen lapsilleni äitipuoleksi. Ja vaihtaa sen sitten äkkiä kun sillä menee päiväys umpeen.
Miten te muut nelikymppiset meinaatte hoitaa itsenne pois päivilä ettette jää yhteiskunnan taakaksi? Entäs te nuoremmat, aika menee nopeasti, oletteko miettineet mitä teette?
Kommentit (13)
ihmeessä? Olen vanha, mitä väliä jollain kuvalla on, eihän se sitä tosiasiaa muuta? Aikani on ohi.ap
On vähän hanmkalaa sanoa mitään kun ei näe kuvaa. Laita kuva vartalostasi niin keskustellaan ja mietitään.
Joo sitten se on ohi ei sille mitään voi, tee mitä itse haluat itsehän päätät omat tekosi.
elämäsi muuttuu arvottomaksi?
Joo sitten se on ohi ei sille mitään voi, tee mitä itse haluat itsehän päätät omat tekosi.
Ei muuta kuin lapio käteen. Kaiva takapihalle kuoppa ja asetu siihen makaamaan. Niin kaikki mutkin neljänkympin ylittäneet tekevät.
Tulisitko auttamaan?
Ei muuta kuin lapio käteen. Kaiva takapihalle kuoppa ja asetu siihen makaamaan. Niin kaikki mutkin neljänkympin ylittäneet tekevät.
Tulisitko auttamaan?
Ei muuta kuin lapio käteen. Kaiva takapihalle kuoppa ja asetu siihen makaamaan. Niin kaikki mutkin neljänkympin ylittäneet tekevät.
Ei pysty, sitä paitsi sananlasku kieltä: "Joka toiselle, kuoppaa kaivaa..."
naiset alkavat näyttää karmeilta, etenkin, jos ovat liian laihoja ja tarkkailevat syömisiään jatkuvasti, liikkuvat paljon, ovat kuivia käkkäröitä ja henkisesti kireitä.
Tällaisia on töissä muutama ja luulisi ikää olevan lähemmäs 60v. Kieltämättä, tuossa tilanteessa alkaisi hauta kyllä houkutella minuakin.
harrastaa varmaan suurin osa, mutta se on hölmöä. Kyllä 40-vuotiaanakin voi olla hehkeä ja kaunis. Luonne ratkaisee myös. Luulenpa että moni 40-vuotias on hankkinut elämänkokemusta ja viisautta niin paljon ettei haluaisi palata takaisin nuoruuteen. Itsevarmuuskin on usein eri luokkaa kuin parikymppisenä.
Kai ihan ydinasia on, että: Sinun ja minun ARVO ihmisenä EI ole yhtä kuin suorituksemme, ulkonäkömme, onnistumisemme tai epäonnistumisemme - vaan arvomme on syvimmiltään siinä, että olemme ihmisiä, arvokkaita olentoja aivan itsessämme; inhimillisinä ihmisinä.
Voisi vielä lisätä, että vaikka kristinuskossa onkin kyllä paljon kritisoimisen arvoista, niin tämä suorituksista vapaa/riippumaton ihmisarvo on kyllä asia, jota kristinuskossa nykyäänkin selkeästi ja aidon oloisesti puolustetaan :) Ja tähän liittyen yksi koskettavimmista ajatuksista löytyy tästä lyhyestä videosta; suosittelen että katso se avoimella mielellä ja "sydämellä" http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Mä oon 32 v. ja on tosi vaikea kuvitella että 8 vuoden päästä haluaisin kuolla. Tällä hetkellä pidän itseäni nuorena, näytän edelleen samalta kuin 25-vuotiaana ja eipä ole kyllä kukaan sanonut rupsahtaneeksi. En usko että vielä 40-vuotiaana tulen olemaan edes paljon "kuluneempi" kuin nyt.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat vielä 70-vuotiaina pirtsakoita. Eräs tuon ikäinen nainen kulkee aina korkokengissä ja tyylikkäissä vaatteissa ja käy avantouimassa ym. Toki muutama ryppy löytyy mutta mitäpä tuosta.
Ihan hirveetä jos te nelikymppiset äidit tartutatte ton masennuksen lapsiinne!
Nythän alkaa se paras puumaikä! Nyt rupeet käymään kuntosalilla, laitat uuden kivan kampauksen ja päivität meikkaustaitosi ja ryppyvoidevarastosi ;D
Ja sitten vaan baanalle nuoria miehiä (16-25) iskemään! Ne on sulaa vahaa!
t. nainen 43v
(joka sivumennen sanottuna luuli 34v olevansa ikäloppu...)
On vähän hanmkalaa sanoa mitään kun ei näe kuvaa. Laita kuva vartalostasi niin keskustellaan ja mietitään.