Onko koulutus ihmisen mitta?

Useinkin aivan muut asiat yhdistävät tai erottavat ihmisiä kuin koulutus. Mutta pitkälle koulutettuna olen välillä kokenut sellaista koulutusta halveksivaa asennetta, kuin pitäisi pyytää anteeksi että olen tuhlannut aikaani joutavuuksien opiskeluun. Ja että 'se mitä minä (siis kouluja käymätön) en tiedä, ei ole tietämisen arvoista'. Siis on ympäristöjä, joissa koulutusta paheksutaan.

ainahan se koulutetumpi voi asettautua vähän alemmalle tasolle.

Tätä juuri eilen mietin miehen kanssa ja töissäkin mietin, että Suomessa on mahtava juttu, kun esim. puheesta ei tiedä, että mihin "luokkaan" kuuluu. Esim. englannissahan kuulee jo ihan puheesta, että onko ihminen miten koulutettu, mutta Suomessa voi ihan hyvin olla pöydän ääressä vaikka miten hienolla alueella asuva ja miten koulutettu tahansa kuin ihan kerrostalokuutiossa asuva kouluttamatonkin ja puheen ääntämisestä tms. ei sitä erota.



Tietty sit joissain asioissa voi olla erilaiset sanavalinnat koulutetuilla ja kouluttamattomilla, mutta äkkituomioa ei pääse kyllä Suomessa tekemään.

Millä tavalla tasavertaista tarkoitat?

etta kumpikaan ei pida itseaan parempana tai huonompana ja ottaa osaa keskusteluun tasapuolisesti, yhta suurella panoksella.

ainahan se koulutetumpi voi asettautua vähän alemmalle tasolle.

aina alemmalla tasolla? Ja voiko arvostettu "koulutus" tulla muualta kuin koulunpenkilta?

mutta itse huomaan että silloin tällöin tiettyjen ihmisten kanssa täytyy ns. vaihtaa kieltä eli puhua tavallaan heidän tasollaan, käyttää sellaisia sanoja joita he ymmärtävät, yksinkertaistaa lauseita jne.



En nyt ylpistele yhtään vaan ajattelen elävää esimerkkiä omasta tuttavapiiristäni tai työpaikaltani.

Tätä juuri eilen mietin miehen kanssa ja töissäkin mietin, että Suomessa on mahtava juttu, kun esim. puheesta ei tiedä, että mihin "luokkaan" kuuluu. Esim. englannissahan kuulee jo ihan puheesta, että onko ihminen miten koulutettu, mutta Suomessa voi ihan hyvin olla pöydän ääressä vaikka miten hienolla alueella asuva ja miten koulutettu tahansa kuin ihan kerrostalokuutiossa asuva kouluttamatonkin ja puheen ääntämisestä tms. ei sitä erota.

Tietty sit joissain asioissa voi olla erilaiset sanavalinnat koulutetuilla ja kouluttamattomilla, mutta äkkituomioa ei pääse kyllä Suomessa tekemään.

saattaa kertoa kuulijalle ainakin puhujan alkuperan. Mutta se ei kuitenkaan automaattisesti kerro mitaan koulutuksesta, lahinna siita mihin luokkaan kuuluu. Ylaluokassa on paljon naita sosiaaliperhosia, jotka eivat koulussa ole juuri viihtyneet ja tyovaenluokassa taas voi olla vaikka kuinka pitkalle kouluttautunutta ihmista.

itse koen usein keskusteluissa että kouluttamattomana osaan kuitenkin käyttäytyä paremmin kun koulutetut. Onneksi yleensä keskustelenkin kouluttamattomien kanssa, ei tarvitse pyöritellä mielessään silmiä. Toistaiseksi minun takiani ei ole kenenkään tarvinnut "alentua" tasolleni, päinvastoin. Joillain meistä nyt vaan sattuu olemaan elämänkokemusta ja sydämen sivistystä enemmän kuin koulutetuilla kanssasisarillaan.

etta kumpikaan ei pida itseaan parempana tai huonompana ja ottaa osaa keskusteluun tasapuolisesti, yhta suurella panoksella.

Mutta jos koulutettu on laajemmin sivistynyt, ymmärtää asioiden syy-seuraussuhteita, näkee ilmiöiden taakse ja kykenee tekemään loogisia päätelmiä ja kouluttamaton ei, niin keskustelu voi olla aika hedelmätöntä. Esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista, tai jopa ihmisten välisistä suhteista, keskustelu pelkältä mutu-tuntumalta ilman minkäänlaista tietämystä esim. sosiologiasta, psykologiasta, yhteiskuntahistoriasta, talouselämästä jne. on tuskin kovin järkevää.

Tietenkin nämä asetelmat voivat olla toisinkin päin, mutta se ei ole niin todennäköistä.

Usein se synkka löytyy parhaiten suunnilleen saman koulutustausta omaavien kesken.

Saadaanko se looginen ajattelukyky, jolla niita paatelmia tehdaan, koulunpenkilta? Vai voisiko ihminen olla luonnostaan looginen ajattelija? Riittaako psykologian tietamiseen se, etta on siita kiinnostunut ja omalla ajallaan itsenaisesti etsinyt tietoa, lukenut ja miettinyt.



Riittaako yhteiskunnan tietamykseen ja historian ymmartamiseen se, etta on itse osa sita yhteiskuntaa ja historiaa, on kiinnostunut asioistaan ymparilla, seuraa tiiviisti uutisia, keskustelee ja matkustelee, pistaen havaintoja merkille?



Entapa talouselaman asiantuntemukseen se, etta on itse hyva hoitamaan raha-asioitaan, ehkapa tehnyt sievoisen omaisuuden erilaisilla sijoituksilla jne.



Ehkapa haen takaa sita, etta onko "virallinen" mustaa valkoisella koulutus ihmisen mitta? Vai onko kouluttamattomallakin jotain uutta annettavaa tahan maailmaan ja keskusteluun?

Vain akateemista ihmista? Vai duunaria, joka on alallaan kouluttautunut niin pitkalle kuin mahdollista?

yksi asia, jota akateeminen koulutus opettaa, on kriittinen ajattelu, ja kaikkien akateemisesti koulutettujen pitäisi pystyä siihen - huom. pitäisi, eivät kaikki pysty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kouluttamaton tai alemma asteella koulutettu pystyisi kriittiseen ajatteluun.



Lisäksi keskustelun mahdollinen tasa-arvoisuus ja -puolisuus riippuu ihan siitä, mistä keskustellaan. Ei koulutus esimerkiksi takaa sosiaalista älykkyyttä ollenkaan, tai matemaattista (tämä alue puuttuu itseltäni lähes täysin).



Mun mielestä molemminpuolinen arvostus tuo tasa-arvoa keskusteluun. Jos lähtökohtaisesti halveksuu toisen koulutusta, osaamista ja tietoja, on vaikeaa saada aikaan tasa-arvoista keskustelua. Tietenkin mielekästä keskustelua on vaikea saada aikaan siinäkin tilanteessa, että keskustelun osapuolten tiedot aiheesta ovat hyvin eri tasoa (tähän törmään kielitieteilijänä jatkuvasti).

Don’t tell me how educated you are, tell me how much you have traveled.

Mä olen ollut aistivinani, että monet kouluttamattomat suhtautuvat muhun vähän jotenkin alentuvasti tyyliin "ei se mistään käytännön asioista voi mitään ymmärtää".



En mä toisaalta oman alani kuvioista voi kenenkään kouluttamattoman kanssa keskustella, kun pitäisi ensin selittää termit ja käsitteet...

Useinkin aivan muut asiat yhdistävät tai erottavat ihmisiä kuin koulutus. Mutta pitkälle koulutettuna olen välillä kokenut sellaista koulutusta halveksivaa asennetta, kuin pitäisi pyytää anteeksi että olen tuhlannut aikaani joutavuuksien opiskeluun. Ja että 'se mitä minä (siis kouluja käymätön) en tiedä, ei ole tietämisen arvoista'. Siis on ympäristöjä, joissa koulutusta paheksutaan.

Yleensä ajatellaan, että on kohtuullista arvostella, jos pitkälle koulutettu ei osaa osoittaa kunnioitusta tai arvostusta vähemmän koulutettua kohtaan. Mikä tietysti on oikein.

Itse pidän taas jonkinlaisena tabuna sen, että ei saisi kritisoida sitä halveksuntaa, jota vähemmän koulutetut osoittavat enemmän koulutettuja kohtaan. Vähemmän koulutetut ovat ilmeisesti jotain reppanoita, jotka viimeisillä voimillaan saavat luvan kovasanaisiin, ennakkoluuloisiin lausuntoihin enemmänkoulutetuista.

Vai tarkoitetaanko tässä niin tuttuja ihmisiä, joista varmasti tietää, mikä koulutus heillä on? Mun koulutusta ei tiedä edes mun työkaverit.

ihminen, joka on kiinnostunut asioista haluaa oppia ja painaa asioita mieleensä. Pakkopulla oppimisessa kasvattaa vain harmaita hiuksia. ;) Tietysti muille pitää todistella liikkuuko päässä mitään, onko sisäistänyt asioita ja osaako soveltaa oppimaansa käytäntöön.

Keskusteluja voi käydä jäykässä hengessä olemalla parempi ja ylempänä muita, mutta sydämeltään sivistynyt ei tee numeroa itsestään ja osaa keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Saadaanko se looginen ajattelukyky, jolla niita paatelmia tehdaan, koulunpenkilta? Vai voisiko ihminen olla luonnostaan looginen ajattelija? Riittaako psykologian tietamiseen se, etta on siita kiinnostunut ja omalla ajallaan itsenaisesti etsinyt tietoa, lukenut ja miettinyt. Riittaako yhteiskunnan tietamykseen ja historian ymmartamiseen se, etta on itse osa sita yhteiskuntaa ja historiaa, on kiinnostunut asioistaan ymparilla, seuraa tiiviisti uutisia, keskustelee ja matkustelee, pistaen havaintoja merkille? Entapa talouselaman asiantuntemukseen se, etta on itse hyva hoitamaan raha-asioitaan, ehkapa tehnyt sievoisen omaisuuden erilaisilla sijoituksilla jne. Ehkapa haen takaa sita, etta onko "virallinen" mustaa valkoisella koulutus ihmisen mitta? Vai onko kouluttamattomallakin jotain uutta annettavaa tahan maailmaan ja keskusteluun?

Äitini on käynyt kansakoulun ja minä olen kouluttautunut hyvinkin pitkälle. Hyvin sujuu keskustelu tasavertaisesti.

Ainakin meidän amikseen pääsi johtajaksi fysioterapeutti. Voi pyhä jysäys. Näin Kiteellä...

Onko pitkalle koulutetun ja kouluttamatoman mahdollista kayda esimerkiksi tasavertaista keskustelua?

Yleensä alemminkoulutettu ei pääse yli alemmuudentunteestaan suhteessa ylemminkoulutettuun.

Ylemminkoulutetun läsnäolo on alemminkoulutetulle muistutus kaikista hänen elämänsä käyttämättömistä jättämistä tilaisuuksista.

Alemminkoulutettu myös tietää asian oikean laidan jo ennen kuin ylemminkoulutettu on ehtinyt suutaan avata, eli sen, että ylemminkoulutettu on aina ylimielinen kusipää.

(Onneksi on niitäkin, jotka voivat kohdata toisensa ihmisinä eikä tarvi pitäytyä ennakkoluuloissa ja muissa käsityksissä.)