Milloin suomenkieleen on rantautunut sana "käytänne"?

e-johdokset ovat muotia. Ihan oikeasti! Kielessä on muoti-ilmiönsä, siinä missä kaikessa muussakin, ja nyt jo pitkään e-kirjaimen avulla tehdyt johdokset ovat kuulostaneet hienoilta ja mukavilta.

Olettehan huomanneet, että on vanhanaikaista tehdä harjoituksia - nykyään tehdään harjoitteita.

Eräässä valtion virastossa, johon olen työni vuoksi ollut yhteydessä muutaman vuoden ajan, puhutaan aina käytänteistä. Ensin kuvittelin kuulleeni väärin, mutta nyt olen jo tottunut. Varsinkin eräs naisvirkamies on niin käytänteittensä vanki, että pystyy hädin tuskin kahta virkettä lausumaan ilman tätä sanaa.

Hei vaan kaikille mielensäpahoittajille!

Käytäntö ja käytänne ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne on helppo arjessa käsittää synonyymeiksi. Käytänne viittaa viittaa käsittääkseni koko viitekehykseen, jossa yksilöt tomivat, kun taas käytäntö on jokin tietty yleinen tapa toimia. Käytänne, jossa ihmiset toimivat taas luo tietynlaista toimintaa.

Englanniksi käytänneteoria kulkee nimella practice theory ja aiheesta on kirjoitettu hieman enemmän kuin suomeksi :)

Termi, kuten teoriakin ovat vielä aika uusia, eivätkä siksi täysin vakiintuneita tieteellisessä kirjoittamisessa.

Toivottavasti tästä oli apua :)

Jokaisesta virallisesta tekstistä saa aina lukea jonkin paikan käytänteistä. Eikö niillä ole käytäntöjä enää ollenkaan?

Se on IT-kapulakieltä, jos joku käyttää sitä käytännön sijaan on se väärin. Mutta konkun mielestä kyökki on sama kuin oksennus, joten näitä toivottomia riittää.

Itse asiassa se on suomen kieleen. Kielet kirjoitetaan aina pienellä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2011 klo 10:21"]

EU-asioissa. Käytännesäännöt oli pitkä kirjallinen ohjeistus siitä, mikä olisi hyvä tapa tehdä tietty homma. Lienee siis jonkun lingvisti-juristin käännöstermi. Oikeasti olisi voinut tuosta paperista sanoa "suositukset". Luulen siis, että termi on tullut EU-lainsäädännöstä Suomeen yleisempään käyttöön eli lakimiehiltä.

EU-kielessä on se mielenkiintoinen juttu, että jos jotakin asiaa - vaikkapa jotain teknistä laitetta - nimitetään EU-kielessä vaikkapa hilavitkuttimeksi, tuota termiä on pakko käyttää kaikissa muissakin käännöksissä, vaikka laitteen oikea nimi olisikin hulavanne.

EU kääntää todella paljon tekstejä, ja totta kai käyttää niitä käännöstoimistoja, jotka tekevät halvalla. Sen takia laatu ei ole aina kovin hyvää. Ja vaikka EU-tekstiä osuisikin kääntämään ammattitaitoinen kääntäjä, aiemmin tehdyt virheet on pakko toistaa.

Toki EU:lla on Brysselissä todella ammattitaitoisia ja hyviä kääntäjiä, mutta suurin osa käännöksistä teetetään polkuhintaan.

Höpöhöpö. Itse teen EU-käännöksiä parillekin käännösfirmalle, ja kyllä niistä maksetaan paremmin kuin mistään muista käännöksistä. Paljon paremmin in fact. Totta on kuitenkin tuo hilavitkutinhomma, ja EU:n omatkin käännökset (ihan Brysselissä tehdyt) ovat joskus hyvin ristiriitaisia. Samalle termille löytyy kymmenen eri 'vakiintunutta' käännöstä asiayhteydestä ja virastosta riippuen, mutta ei se niin kauhean vakava asia ole. Käytännettä en ikinä itse käytä, koska se kuulostaa keksimällä keksityltä. Toisaalta kyllä Suomessakin osataan, esim. lasten urheiluharrastuksissa tehdään kovasti harjoitteita, vaikka oikeasti ne ovat harjoituksia kuten ennenkin...