Lue keskustelun säännöt.
Isäni kuoli 58-vuotiaana viikko sitten. Mielessä vain hänen ilmeensä kuolleena.
26.08.2011 |
koska tuo näkymä jää taka-alalle? Näin hänet sairaalassa seuraavana aamuna kuoleman jälkeen, joka oli tapahtunut yöllä. Haluaisin muistaa hänet terveenä ja elävänä. Mielessä pyörii vain se silmät puoliksi auki, suu auki ja iho oudon keltainen. Auttakaa ja valakaa uskoa, että muistot 'pyyhkii' tuon kuvan pois!!
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä kuoli 49v ja äiti 60v pitkän sairauden murtamana. Aika parantaa haavat ja sinullakin on varmasti paljon valokuvia joita voit katsella.
Uskon että pikkuhiljaa, akuuteimman suruajan jälkeen, alat muistaa isästäsi niitä yhteisiä muistoja ja asioita, ja tämä mielikuva ei enää ole päälimmäisenä mielessäsi. Tämänhetkinen mielessäsi oleva kuva liittyy suruusi. Voimia kovasti sinulle!
Silmät olivat kiinni, suu hymynkareella ja iho tietty sellainen kelmeä. En sitten tiedä, oliko silmät "laitettu" kiinni ym... olisin varmaan "kauhistunut" puoliaukinaisia silmiä, en sitten tiedä. Joko hautajaiset olivat? Minun isäni kuolemasta on jo 10 vuotta ja muistelen häntä lämmöllä, positiivisena ja nauravaisena.
Aika auttaa ihan varmasti, minä tiedän. Se, kuinka kauan aikaa kuluu, on yksilöllistä. Toivottavasti ei kauaa. :( Nyt aluksi mikään muu ei auta, kuin sureminen. Ajan kuluessa kyllä huomaat, että ikävät muistot ja paha mieli vaihtuu iloisiin muistoihin. Se että kuolleen isän ilme palaa mieleesi, on täysin normaalia. Varmasti ikävää ja tuskallista mutta pikkuhiljaa se unohtuu eikä sen muisteleminen tunnu enää niin inhottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta paljon kauheampana versiona
Älä huoli, vuodet nostavat muistoissa etualalle sen terveemmän ajan!
Tästä on minun isäni kohdalla yli 15 vuotta. Kuolema on muistoissani läsnä enää ohimenevästi, kykenen kyllä kertomaan siitä kauheasta näystä, mutta ei siihen liity enää mitään tunteita.
Esim. hautajaisissa ennen siunausta. Silloin hän on arkussa, kauniisti ja levollisesti. Ainakin minulle on ollut tosi hyvä kokemus katsoa vainajaa arkussa, koska silloin konkretisoituu se että kyseessä on vain ihmisen kuori. Samalla on helpompi ymmärtää, että todellinen ihminen on jo jossain muualla (tai jos ei usko tuonpuoleiseen, hän on elävänä muistoissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nähdä isääni kuolleena. Mahdollisuus olisi ollut...
toisaalta tämä konkretisoi kyllä aikas tehokkaasti kuoleman. Hän oli kuollut, mutta silti siinä. Oli tosi pysähdyttävää. Ehkä se oli hyväkin nähdä? En tiedä. Näitä asioita olen funtsaillut.
Ap
Se on kuitenkin vain niin pieni hetki. Olet vielä aivan shoksissa kuolemasta, siksi kuva on niin pinnassa.
Hautajaisten jälkeen alkaa hiljalleen nousta hyviä muistoja ja ainakin minä käsittelin jokaista muistoa niin vahvasti että oikein painamalla painoin mieleeni niitä kuvia.
Nyt kun isän kuolemasta on jo kolme vuotta, en oikeastaan välitä kuvasta joka kuoleman hetkestä jäi. siitä haluan muistaa vain sen tunteen, kun tajusi että isä ääsi viimein pois: ei enää kipuja, ei lääkityksiä. Siis se tunne helpotuksesta ja huojennuksesta on muistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmät olivat kiinni, suu hymynkareella ja iho tietty sellainen kelmeä. En sitten tiedä, oliko silmät "laitettu" kiinni ym... olisin varmaan "kauhistunut" puoliaukinaisia silmiä, en sitten tiedä. Joko hautajaiset olivat? Minun isäni kuolemasta on jo 10 vuotta ja muistelen häntä lämmöllä, positiivisena ja nauravaisena.
oon itse pohtinut, että hautajaiset varmaan tekee paljon. Toisaalta pohtiiko sitä sitten vaan sitä, miltä isä nyt mahtaa näyttää?
Ap
Ap
Esim. hautajaisissa ennen siunausta. Silloin hän on arkussa, kauniisti ja levollisesti. Ainakin minulle on ollut tosi hyvä kokemus katsoa vainajaa arkussa, koska silloin konkretisoituu se että kyseessä on vain ihmisen kuori. Samalla on helpompi ymmärtää, että todellinen ihminen on jo jossain muualla (tai jos ei usko tuonpuoleiseen, hän on elävänä muistoissa).
ja mä en usko, että kukaan haluais siellä avonaista arkkua...
Apja mä en usko, että kukaan haluais siellä avonaista arkkua...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni silmät tulee laittaa kiinni ja myös suu.
Jos hänen ilmeensä oli niin kauhea niin ehkä hän ei ollutkaan kokenut luonnollista kuolemaan vaan siellä on tapahtunut jotakin, mitä ei olisi pitänyt... Kuolleet, jotka minä olen nähnyt keuhkosyöpäosastolla ovat olleet rauhallisen näköisiä kuoltuaan.
Mihin isäsi kuoli? Ole tarkkana kun saat ruumiinavausraportin - vai eikö sellaista tehdä kun kuolee sairaalassa...PYYDÄ!Meidän saamamme obduktioraportti on kuin ainakin 20 valokopiota olisi otettu toistensa päälle ja minä ainakin sen kyseenalaistan. Olenkin tehnyt ilmoituksen, että ei tämä mikään itsemurha ole ollut...isäini oli jotain 53+ kuollessaan ja lääkäriveljensä mielestä terve mies alkoholinkäytöstä huolimatta!
Nyt elämme sellaista aikaa, että kaikki on mahdollista...
Terveisin
Moottorisahalla kuolleen asianajajan tytär
Kaikkea hyvää teille, voimia ja toivoa.
"--- Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
(Uusi testamentti, Johanneksen ilmestys, luku 21 jae 4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kävin häntä katsomassa ruumishuoneella.
Näky oli kolkko ja kylmä,keho oli kylmä ja harmaa.Silitin sitten hänen hiuksiaan ja sanoin hyvästit :(
Se kuva ei ole poistunut vieläkään mielestäni,eikä varmaan poistukaan MUTTA suhtautuminen on muuttunut.Hän sai nyt rauhan ja kaikki kivut ovat poissa,se lohduttaa vaikeina hetkinä.Suru on alkanut vasta nyt tulla.
Mielestäni silmät tulee laittaa kiinni ja myös suu.
Jos hänen ilmeensä oli niin kauhea niin ehkä hän ei ollutkaan kokenut luonnollista kuolemaan vaan siellä on tapahtunut jotakin, mitä ei olisi pitänyt... Kuolleet, jotka minä olen nähnyt keuhkosyöpäosastolla ovat olleet rauhallisen näköisiä kuoltuaan.
Mihin isäsi kuoli? Ole tarkkana kun saat ruumiinavausraportin - vai eikö sellaista tehdä kun kuolee sairaalassa...PYYDÄ!Meidän saamamme obduktioraportti on kuin ainakin 20 valokopiota olisi otettu toistensa päälle ja minä ainakin sen kyseenalaistan. Olenkin tehnyt ilmoituksen, että ei tämä mikään itsemurha ole ollut...isäini oli jotain 53+ kuollessaan ja lääkäriveljensä mielestä terve mies alkoholinkäytöstä huolimatta!
Nyt elämme sellaista aikaa, että kaikki on mahdollista...
Terveisin
Moottorisahalla kuolleen asianajajan tytär
ja minusta on kummallista, että nykyaikuiset eivät ole lapsena nähneet kuolleita (isovanhempia, tätejä tms.), sillä ainakin oma lapsuus oli "täynnä" sairaalakäyntejä, hyvästelyä, kuolinhetkellä läsnäoloa, noutoa sairaalan kappelista oman seurakunnan tiloihin jne.
Haluat muistaa isäsi terveenä ja elävänä, se on ihan ymmärretäävää. Mutta jotta ymmärtäisit hänen oikeasti kuolleen, tarvitsit sen käynnin sairaalassa. Ehkä olisit tarvinnut läsnäolon jo yöllä, hiljaisen hiipumisen hetken.
Mnä en muista isääni kuolleena, sisareni muistan arkussaan. Ja kuitenkin melkein kaikissa muistoissani sisko on yhä elossa.
Petri Laaksonen: Ota hänet vastaan
Mun isä on samanikäinen, ja pelkkä ajatuskin isän kuolemasta saa mut äärettömän murheelliseksi. Isällä epäiltiin syöpää talvella, sen jälkeen asiaa on ajatellut enemmän.
Voimia ja jaksamista sinulle, en osaa sanoa muistikuvan kaunistumisesta. Mun papan kuolemasta on viisi vuotta, en nähnyt häntä kuolleena mutta alkuun sitä ajatteli paljon niitä viimeisiä hetkiä. Nykyään vaan muistelen, lähinnä lapsuuttani papan luona.
15 vuotta sitten. Olin vierellä sekä kuoleman tullessa, että myös avonaisen arkun luona. Etenkin arkussa maatessaan isä ei ollut lainkaan isän näköinen. Harmaankelmeä leveänaamainen ukko, jonka suu oli tiukkana viivana. En ole unohtanut tuota näkyä, mutta enää se ei ahdista.
Sen sijaan iloitsen jokaisesta unesta, jossa isä on oma itsensä: iloinen, nauravainen ja pelleilevä. Toisaalta, ahdistun niistä unista joissa elän uudelleen isäni kuoleman. Pahimpia ovat ne unet, joissa en tiedä onko isä elossa vai ei ja olen hädissäni hänen terveydestään.
Kun jaksat, niin katsele valokuvia. Se auttaa.
nähdä isääni kuolleena. Mahdollisuus olisi ollut...