Neuvoja 11-vuotiaan tytön luuloon, että on ylipainoinen?

Tuon ikäiset ovat tosi herkkiä.Jos tämä jatkuu, voit ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan ja pyytää puhumaan tytölle. Selitä juurta jaksain, ettei hänen painoisensa ja pituisensa tyttö ole ylipainoinen. Näytä vaikka ylipainoisen kuva jos ei usko. Kerro myös, että ollakseen nuori ja ylipainoinen, täytyy olla joko todella epäterveelliset syömiset ja ei ollenkaan liikuntaa tai sitten joku sairaus. Hn myös kasvaa vielä, joten laihduttaa ei missään nimessä tarvitse, koska energiaa menee vielä pituuskasvuunkin.Terveellinen ruoka ja liikunta riittää. Muistathan, millaiset esimerkin itse annat?

Tosin ikää vasta 9, pituutta 145 ja painoa 33!!



Itse en ole koskaan valitellut lapsille painostani enkä ole laihduttanut. Kotoa siis on tuskin moista ajattelumallia tullut. Ties minkälaiset jutut tuonikäisillä tytöillä on jo keskenään. :(

vakavasti ja kenties psykologin kanssa käydä läpi asioita kehonkuvasta. se mikä on meille normaalia on nykyajan teineille ihan muuta. lapsesi on aikansa tuote ja seuraa lehdistä epänormaaleja malleja joita kehutaan ja ylistetään. tämä vuosisata tulee tuottamaan syömishäiriöisiä naisia enemmän kuin koskaan,, siksi puuttuisin asiaan heti ennen kuin tulee tavaksi. siis myös kohottaa tytön itsetuntoa ja itsearvoa ettei tarvitsisi olla niin herkkä jonkun puheille.

moi! itse olen 11vuotta, ja pituutta on se noin 142-143cm. painoa on sitten 32-34kg. tunnen itseni ylipainoiseksi ja olen lopettanut syömisen ja kuntoilen. tulosta ei näy. uskon että tyttärellänne on sama tilanne.

Pönäccä

ö

n

ä

c

c

ä

Minä olin tyttäresi kanssa 12-vuotiaana suunnilleen kai samassa painoindeksissä 156cm ja 48kg ja muistan että pidin itseäni pulskana ja olinkin luokkani muihin tyttöihin verrattuna pulskempi. Muistan myös miten terveydenhoitaja totesi kun kysyin painoindeksistäni että se on ylärajalla ja minun tulisi kiinnittää huomiota syömisiini ja liikkua tarpeeksi, josta järkytyin ja päätin alkaa laihduttamaan.

Asiaa ei kuitenkaan auttanut yhtään että vanhempani eivät suhtautuneet asiaan yhtä vakavasti kuin itse, vaan vähättelivät ja kielsivät ne mun tuntemukset siitä että olin mielestäni "läski"...tämä johti siihen että aloin tarkkailla syömisiäni ja laihduttamaan omatoimisesti ja koko teini-ikä meni asian kanssa kipuillessa ja olin todella lähellä sairastua vakavasti anoreksiaan.

Nyt aikuisena painan saman verran ja olen viitisen senttiä pidempi. Olen tyytyväinen siitä että päätin tuolloin lapsena tehdä ongelmalleni jotain, mutta koen ettei se olisi muodostunut niin isoksi ongelmaksi ensinnäkään jos vanhempani olisivat tukeneet hoikistumistani ja opettaneet terveellisiä elintapoja, sen sijaan että kielsivät mitään ongelmaa olemastakaan.

Ihan normaalipainoinen on. Kerrot ihan asiallisesti, että on kasvuiässä ja kasvu lakkaa, ellei saa riittävästi energiaa ja kehon normaali kehitys estyy. 

Näytä hänelle tutkimustuloksia, miten Suurin pudottajien osallistujien keho on vielä vuosikausia osallistumisen jälkeen ihan sekaisin, eivätkä pysty syömään normaaleja määriä, mitä kokoisensa muut ihmiset lihomatta. Että laihduttaminen yleensä johtaa lihomiseen pitkällä aikavälillä ja että hänen ei missään tapauksessa normaalipainoisena kannata lähteä sotkemaan kehon kehitystä ja hormonitasapainoa laihduttamalla suotta. 

Käy läpi millainen miljardibisnes tämä laihduttaminen on. Ei se perustu mihinkään todelliseen, vaan mielikuviin ja rahat pois meininkiin. 

Itselläni on poikia, eivät he ihaile laihoja naisia, eivätkä tuntemani miehetkään, vaan ihania naisia, vahvoja naisia, tunteellisia naisia, herkkiä naisia, kauniita naisia, älykkäitä naisia, laihoja, paksuja, kaikenlaisia. En ole vielä koskaan kuullut kenenkään miehen esim. ´valittavan, että olisi niin kiva nainen, mutta on liian lihava... Enkä naisenkaan. Esim. isäni oli aivan sairaalloisen lihava lääkärin mielestä, mutta niin vaan niitä leidejä juoksi perässä, kaiken kokoisia, aina. Ihmisyys on ihan muualla, kuin ihonalaisläskissä.

Tekisin lapselle selväksi, että kenenkään ulkonäköä tai painoa ei saa arvostella, eikä syömisiä kytätä.

Isän vanhemmille pahoittelisin, että ihanko ovat vararikkoon menneet kasvavan nuoren ruokkimisesta, kun pitää syömisiä tarkkailla, anteeksi vain kauheasti ja tietenkin pakkaan lapselle eväät mukaan tästä lähin, vai jätetäänkö vierailut ihan kokonaan kun onhan se ruoka niin kovin kallista jne. Tekisin asiasta suuren jutun, tarjoaisin rahaa (muka) maksuksi joka kerrasta kun kahvilla käydään ja sanoisin etten uskalla laittaa toista juustopalaa leivän päälle kun on niin kallista.

Jos isovanhemmat ovat obeeseja, ottaisin sen jotenkin esille että tulisi ikään kuin ilmi että hassua arvostella muita kun itse on se mitä haukkuu.

Ko. tyttö on nykyään 22v...