Olen tosi lapsirakas ollut aina mutta nyt on vaikeuksia miehen lapsen kanssa

Ja minunkin lapsillani on isä ja isällä uusi naisystävä ja heillä vielä vauvakin. Lapseni ovat isällään joka toisen viikonlopun ja välillä arki-iltaisin. He käyttäytyvät kyllä ihan normaalisti myös isällään. Ymmärrän toki että lapsi voi reagoida eroon käytöksellään mutta tässä tapauksessa minusta käytöksen syy on selkeästi se että pojan käytöstä katsotaan läpi sormien ja äiti ainakin naureskelee näille pierujutuille sun muille. Ei miehenikään ota minusta poikaan tarpeeksi napakkaa asennetta. Ja kyseessä siis kolmevuotias jonka vanhemmat ovat eronneet kaksi vuotta sitten. Meillä kolmevuotiaat eivät myöskään katso spidermaneja tai turtleseja eivätkä saa kiroilla. Eli minusta kyseessä on yksinkertaisesti erilaiset säännöt ja kasvatustavat kahden kodin välillä. T.se joka aiemmin kertoi miehensä pojasta.

Ja minunkin lapsillani on isä ja isällä uusi naisystävä ja heillä vielä vauvakin. Lapseni ovat isällään joka toisen viikonlopun ja välillä arki-iltaisin. He käyttäytyvät kyllä ihan normaalisti myös isällään. Ymmärrän toki että lapsi voi reagoida eroon käytöksellään mutta tässä tapauksessa minusta käytöksen syy on selkeästi se että pojan käytöstä katsotaan läpi sormien ja äiti ainakin naureskelee näille pierujutuille sun muille. Ei miehenikään ota minusta poikaan tarpeeksi napakkaa asennetta. Ja kyseessä siis kolmevuotias jonka vanhemmat ovat eronneet kaksi vuotta sitten. Meillä kolmevuotiaat eivät myöskään katso spidermaneja tai turtleseja eivätkä saa kiroilla. Eli minusta kyseessä on yksinkertaisesti erilaiset säännöt ja kasvatustavat kahden kodin välillä. T.se joka aiemmin kertoi miehensä pojasta.

kannattaisiko hieman ottaa vastuuta omistakin teoista, eikä syyttää vain muita?

Nainen on tiennyt lapsen olemassa olosta alusta asti, on voinut valita sitoutumisensa syvyyden, mutta sitten tosipaikan tullen alkaakin ahdistaa. Ja miettiikö tämä nainen hetkeäkään tässä tilanteessa sitä lasta, joka ei ole saanut valita naisen tuloa elämäänsä ja jolta ei ole kysytty mitään ja jota on saattanut ahdistaa paljon kauemmin ja paljon enemmän? Ei, kun häntä nyt ahdistaa. Ja kun häntä ahdistaa, niin nyt sitten muiden pitäisi tehdä jotain. Ehkä sen lapsen voisi ensi alkuun jättää rauhassa asustelemaan äidilleen. Vuodeksi tai jotain noin ensi alkuun. Koska siis se lapsihan kuuluu miehen menneisyyteen, ei tulevaisuuteen. Ei kai sitä tarvitse enää ottaa huomioon. Sehän on osa ex-perhettä... Mitä ihmettä on tapahtunut, kun aikuiset eivät enää kykene olemaan aikuisia? Uusperheen perustaminen ei ole helppoa, eikä lapsetkaan kuulu tuosta vain pakettiin. Kyllä monen ihmisen toiveiden ja haaveiden sovittaminen vaatii ennen kaikkea työtä ja kykyä kompromisseihin. Jos velloo vain omissa tuntemuksissaan, ei takuulla pysty elämään minkäänlaista uusperhearkea. Minua ihan suoraan sanottuna ahdistaa tuollaiset naiset, jotka eivät kestä miehen lasta paria päivää kuukaudessa. Ahdistaa ja surettaa. Minkälaista on olla tuollaisessa tilanteessa se lapsi? Onko hän ainoa, joka ottaa jotain vastuuta aikuisten ihmisten päätöksistä?

olisi se, että iskä ja äiskä jaksais toisiansa - rakastaa.



Kiva olisi se, että rakastettais yhtä paljon talonmiestä ja pyykkärimuijaa...



Mutta fakta on se, että leskiä syntyy vain tahtomattamme, ikäänkuin vahingossa.



Jos olet Nk. vahinko, niin koita kestää se rehelliseti, sillä tälläistä tämä on 50/50 % tilastollisesti.??



Siu, Mattius